maanantai 20. joulukuuta 2010

Peas and Joy

Mihin joulukuu meni!!

Minä en tiedä, mieheni tietää.

Piti järkätä leirikoulun diskosta ylijääneiden piirakoiden myynti joulukoulu-lauantaipäivänä. Jämäpalamyynti muuttuikin 300 aikuisen ja 300 lapsen hotdog-suklaapiirakkakahvilaksi.

Lupasin auttaa torttujen leipomisessa. "Ai että niitä pitäisi tehdä 380 kpl?"

"Toki pidän myyjäisissä piparikoristelupajaa. Juu, voin leipoa sinne muutaman piparkakkutalon, joita voi myös koristella. " (Saldo 25 piparkakkukotaa poroineen).

Mieheni totesi sarkastisesti, että "kato nyt, ihan pakko ei ole aina kaikkeen ilmottautua", kun juoksin hameessa ja saappaissa keskellä hankia.

Olin ollut aamupäivän leipomassa niitä torttuja. Kello 14 alkoi juhlat, sitä ennen olin luvannut osallistua sinivalkoisen joulukuusen koristeluun. Minulla oli kunnianhimoinen suunnitelma kerätä muovileluja ja spreijata ne sinisiksi ja valkoisiksi ja tehdä niistä joulukuusenkoristeita. Jossain vaiheessa tajusin, ettei kyvyt riitä. Tuntia ennen määräaikaa tajusin, ettei tässä aikakaan riitä. Tein kymmenisen koristetta ruiskuttamalla styroxkartioita hopeavärillä ja liittämällä niihin paksut leveät siniset nauhat. (Nauhaa jäi yli meidän kesäisiltä ruotsalainen beduiini -kutsuilta. Eläköön heja naapuriyhteistyö!!). Ja kävin sitten viemässä nämä koristeet valitulle kuuselle, jonka tarkka sijainti oli vähän hakusessa. Koska olin menossa perheeni kanssa joulujuhliin (niihinhän lähdetään aina hyvissä ajoin), päädyin hyppimään hameessa ja saappaissa hangessa sitä kuusta etsimässä.

Kuusi tuli toiseksi, tortut riittivät ja tyttö soitti kauniisti Händelin Riemuitse tytär Siiiioonin. Suzukin kakkosvihosta!

Joulukorteista. Ajattelin kerrankin tehdä kauniit kortit omista kauniista lapsista. Hommasin kuvaajankin paikalle. Kuvaaja tuli, mutta koska hän toimi myös lapsenvahtina sillä aikaa, kun minä mieheni kanssa olin pikkujouluissa, olin unohtanut valmistautumishötäkässä koko kuvausjutun. Kuvat olivat hyviä, mutta lapsilla oli hiukset ja vaatteet ... normaalit. No, ei se mitään, ajattelin, normaalihan on oikeastaan parempi kuin poseeraus. Yritin sitten käsitellä kuvia seepian sävyisiksi. Tietokoneestani ei löydy kuvankäsittelyohjelmia (numerot ei muutu, esitti ne millä sävyllä tahansa). Joten totesin sitkeän wordillä ja power pointilla yrittämisen jälkeen, että ei onnistu. Nämä sain aikaiseksi:

Jälkimmäistä ajattelin huumorintajuisille ystäville, mutta en sitten kuitenkaan. Ostimme valmiit kortit ja kirjoitettiin ne sulassa sovussa eilen lasten nukkuessa. Samalla "keskusteltiin" minun-sinun-meidän sukulaisten lahjoista. Päädyttiin aikuisten kohdalla ammattiin tai lehtiin . Ammattilehtiin ei.

Näin juuri 16. hääpäivää juhlineen voisin todeta, että joskus aviopuolisoidenkin olisi ihan asioiden läpiviemisen takia hyvä käyttää nk. kokousformaattia. Jotenkin selkeyttää keskustelua, kun puheenvuoro pyydetään ja saadaan ja päätökset kirjataan. Ja valitukset voi paremman puutteessa osoittaa vaikka Maaoikeutena toimivalle Vantaan maistraatille osoite Pasilanraitti 11 B 30 päivän kuluessa päätöksestä tätä päivää kuitenkaan mukaan laskematta.

Otettiin tämä kokousformaatti käyttöön, kun lasten kanssa käytiin läpi joulunalushommat. Mieheni (perheen päänä, kuten hän ilmoitti) kutsui kokouksen koolle. Kaikki paitsi kuopus olivat läsnä (hänet kirjattiin päiväuniseksi), kokous oli kutsuttu koolle määräajassa, ja oli siis päätösvaltainen. Puheenjohtajaksi valittiin Lotta. Minä toimin sihteerinä. Todettiin, mitä pitäisi vielä siivota, tehdä ja laittaa. Valittiin näille tekijät. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi hän, joka sai hommaksi etsiä pelaamattomat pelit Joulupataan viemisiksi; hän halusi sittenkin helpomman homman (=portaiden alapuolisen tilan siivouksen).

Joulupataan päätyi myös esikoisen joululahjojen hankinnasta ylijäänyt raha ("ei mulla ole sille muutakaan käyttöä"). Samainen filantrooppi soitti minulle töihin yksi päivä ja kysyi, voiko ostaa puolalaiselta katukauppiaalta jotain. Olin empiväinen (onko ne roistoja vai mitä??) ja tilanne meni ohi. Kun ajoin töistä pois, näin kotikulmilla tyttäreni hortoilemassa. Poimin hänet kyytiin. "No OP halusi sittenkin ostaa siltä kauppiaalta, lainasin sille rahaa, ja me lähdettiin sen perään juoksemaan. Näin sen jäljet täällä päin ja ajattelin just soittaa OPlle, että tulee tänne. OP lähti toiseen suuntaan sen perään."

Nyt kuopus saa aidon käsintehdyn puisen lumiukon.

Iso kiitos Aamunkukalle, kun ryhtyi sanoista tekoihin ja perusti ryhmän. Äitibloggaajat! Haastan kaikki mukaan haluamallanne summalla!
Hauskaa joulunodotusaikaa!!
Kohta voidaan laulaa Kolme yötä jouluun on!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kauan kauan sitten

Kiitos Aamunkukalle haasteesta! Näitä on mukava lukea ja pohtia ja kirjoittaa!!

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona?

Minulla oli hyvin tarkat tulevaisuudensuunnitelmat, jotka muuttuivat koko ajan. Ihan aluksi halusin äidiksi (Vihervaaran Annan tapaan). Sitten halusin taistelijaksi pahaa vastaan (Modesty Blaisen tapaan). Sitten halusin yritysjohtajaksi (Lee Iacoccan tapaan). Näiden välillekin mahtuu lukuisia erilaisia haluja, mutta muistan aina ajatelleeni, että sairaanhoitajaksi en halua. En edelleenkään tunne mitään kutsumusta sille puolelle; mies hoitaa meillä isot ja pienet pipit.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Aivan ehdoton oli tuo Modesty Blaise. Mustanaamiokin meni, samoin Taika-Jim.

3. Lempileikkejäsi?

Minulla oli ihan pienenä nukke nimeltä Tiina. Tiina katosi, enkä sen jälkeen huolinut mitään nukkea, en barbieta enkä mollamaijaa. Opin kerrasta, että kiintymyksen vastakohta on luopumisen tuska.

Rakensin kotia. Leikin Laura-Inglas-Wilderiä; rakensin majan ja yritin elää siellä mahdollisimman omavaraisesti.

Olen onnekas siinä mielessä, että ympärilläni on ollut aina luottavaisia aikuisia. Sain alkaa harrastaa ompelemista ja leipomista hirveän nuorena. Ensimmäistä tiikerikakkua leivoin, kun olin 4 vuotias. Se versio, jota teimme veljen kanssa äidin poissaollessa, ei tosin onnistunut...

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Tekisi mieli sanoa, etten mistään. En ollut urheilijatyyppiä. Luin ja puuhailin, mutta en urheillut. Vanhemmat käyttivät meitä laskettelemassa paljon, ja metsässä laskemisestä pidin.

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Musiikki-idoleja sanan varsinaisessa merkityksessä ei ollut. En ole ikinä eläissäni fanittanut ketään musiikintekijää tai esittäjää. Mutta tykkäsin kuunnella musiikkia. Pianomusiikkia tietenkin, ja ehkä vähän huvittavaa on, että edelleen tykkään samoista Beethovenin ja Rachmaninovin kappaleista kuin 25 vuotta sitten.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Tiedän, että minulle on järjestetty lukuisia mukavia synttäreitä, mutta en muista yksiäkään.

Tämä on todella puhutteleva kysymys; juuri eilen illalla järjestin tytölle kaverisynttäreitä. Hermot meni kun kiire oli, kerma ei riittänyt, ja kuulin pöytää kattaessa, että vieraita tulisi aiemmin sovitun 10 lisäksi vielä 5 lisää. Kun halutti kutsua... (Muutama vanhempi lastaan hakiessa mainitsikin vähän nopeasta kutsumisajasta.) Joten vähän sitä miettii, että kuinka paljon järjestää, kun ihan oikeasti ei niistä konkreettisesti myöhemmin muista mitään.

Mutta se mikä synttäreiden juhlimisesta jäi muistoksi on se tunne, että yksi päivä vuodesta on erityisen spesiaali ja se on se päivä, kun minulla on synttärit. Haluan ehdottomasti, että omat lapset kokevat koko elämänsä ajan saman tunteen (vähintään) yhtenä päivänä vuodessa!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Ihan pienenä saimme mummun ompelemat yöpaidat. Siitä tuli perinne; jouluyö nukuttiin aina uusissa yöpaidoissa. Vähän myöhemmin laajennettiin tätä "nukkumista" siten, että valvottiin koko jouluyö. Mutta valvottiin uusissa yöpaidoissa.

Yksi joulu rahat oli todella niukilla. Isäni oli ostanut c-kasetteja ja nimikoinut ne jokaiselle omalla nimellä. Muistan sen tunteen, kun sinänsä arvoton ja lähes turha esine yhtäkkiä muuttuikin arvokkaaksi ja tärkeäksi.

Yksi toinen joulu sain taas lahjaksi ison kasan kirjoja, nuotteja ja metronomin. Kirjat oli äkkiä luettu, metronomi lienee lentänyt seinään ja hajonnut mutta nuotit ovat tallessa edelleen.

Tämäkin on hyvää pohdintaa, kun miettii, mitä antaa lapsille joululahjaksi sellaista, jonka muistavat vielä myöhemminkin!

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Hyvä ystäväni oli Suomessa vuoden. Suunniteltiin koko vuosi, että kesällä teemme Inter railin. Kesä tuli. Olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja yhtäkkiä mikään ei tuntunut hullummalta kuin lähteä Eurooppaa kiertämään ystävän seurassa. En mennyt, enkä ole senkään jälkeen reilannut. Vielähän tässä ehtii.

Joku päivä aion myös vuorikiipeillä. Minulla on korkean paikan kammo. Kokeilin lentämistä, ei se kammo mihinkään häipynyt. Seuraavaksi kokeilen siis itseni voittamista vuorikiipeilemällä.

Haastan mukaan kaikki, jotka haluavat muistella ja miettiä! :D

maanantai 15. marraskuuta 2010

Autossa voi: puhua ja syödä.

Leikittiin viikonloppuna nuorta.

Meillä oli hautajaiset keskisessä Suomessa. Vähän ennen määränpäätä alettiin ajatella, että mitäpä jos jatketaan matkaa pohjoiseen Suomeen, nyt kun ollaan (melkein) puolessa välissä ja on isäinpäivä ja kaikkea. Hammasharjojahan saa kaupasta ja kaikilla on vaatteet joskohta mustat, minulla ja kuopuksella varavaatteetkin. Soitettiin miehen veljelle: 'joo, kyllä te voitte tulla' , sanoi tasaisempi puolisko. Soitettiin uudestaan: 'ehdottomasti tuutte!!' , sanoi toinen puolisko. Soitettiin vielä kolmannen kerran ja yritettiin pumpata rivien välistä epäröintiä, väsymystä tai arvelusta yhtäkkisistä yövieraista * 6. Ei mitään.

Käytiin hautajaisten jälkeen kaupassa: yöpymisvälineet kuudelle. Muutama lakana tarjouksesta. Yöpaita minulle, housut tytölle. Isäinpäivälahjat isälle ja kahdelle papalle. Isäinpäiväaamiaistarvikkeet ei-omassa keittiössä. Matkaevästä, joka ravitsee maksimaalisesti ja sotkee autoa minimaalisesti (miniporkkanat). 'Miten sulla kesti niin kauan?' ...

12 tunnin istumisen jälkeen oltiin perillä. Lapset riemuitsivat lumesta ja serkuista. Minä riemuitsin siitä, että oltiin pois autosta ja että matka saatiin tehtyä, vaikka DVD hajosi.

Seuraavana aamuna herättiin kukonlaulun aikaan ja nautittiin vastapaistetuista croisanteista (minä) ja raikkaasta mansikkakakusta (nato). Croissantit oli löytö; todella hyviä ja rapeita. Ja helppotekoisia. Halpoja, 1,95 Eur / 6 kpl. Aamiaista syötiin kaksi tuntia, juhlittiin pappaa kaksi tuntia, kyläiltiin kaksi tuntia, koko ajan nautittiin runsaasti kahvia, kakkua ja karjalanpaistia. Ja lähdettiin takaisin. Lahdessa pysähdyttiin vielä toiselle papalle. Loppumatkan lapset nukkuivat, mies ajoi ja minä yritin pitää häntä hereillä keksimällä mielenkiintoista puhuttavaa tai edes puhuttavaa. Kannattiko? Kyllä vain, vaikka tänä aamuna kaikkia väsytti.

Toiseen aiheeseen; kun ulos katsoo ja näkee sadetta ja pilviä, ei piknik tule ensimmäiseksi mieleen. Mutta toisenlaisessa ilmastossa marraskuukin voi olla valoisa ja kuiva. Kun nyt satun olemaan ...kiinnostunut... siitä, miten Marimekon amerikanvalloitus etenee, laitoin ilahtuneena merkille, että tämä bloggaaja oli noteerannut merkin ja brändin. Marimekko (Suomi, marraskuu) ja Alabama (valoisaa, aurinkoa); mikä yhdistää, en tiedä, eikä sillä väliä, pääasia, että joku yhdistää!

 Hauskaa alkanutta viikkoa nuorille ja nuoreksi itsensä kuvitteleville ! :D

maanantai 8. marraskuuta 2010

Hyvä kysymys


Kiitollinen.

(Kylmästä). Voi pitää ihanaa (Zarasta) löytämääni cashmerevillatakkia, joka kaikkien identiteettikriisipohdiskelujen jälkeen on ajattoman helmenharmaa. Ja tästä tylsästä värivalinnasta olen tyytyväinen, kun se sopii niin hyvin muihin väreihin, kuten (poikkeuksellisen värikkääseen) mustaan tai (kerrassaan omaperäiseen) farkkuun.

(Kärsivällisyydestä). Kuopus oli väsynyt aamulla ja keskustelimme ylösnoususta, aamupalasta, vaatteista, vessassakäynnistä, ulkovaatteiden pukemisesta, puuhapetestä, lumesta, lumityökaluista, autossa istumisesta, musiikista, uutisista. Keskustelu oli siis sitä, että yritin kumota EN HALUA -väitteitä jokseenkin heppoisilla argumenteilla. Päiväkodin penkissä ei olisi saanut riisuua. Pientä takakireyttä äänessä kävin läpi "tämä käsi toinen käsi, tämä jalka, toinen jalka" ja oikeasti ajattelin, että pinna kestä vielä pikkuisen (vaikka olenkin jo myöhässä). Suloinen kuopus kuitenkin aisti tuon takakireyden (mitkä tuntosarvet!), ja loppujen lopuksi päädyttiin sitten halaileen ja pussaileen ja vakuuttelemaan rakkautta, tykkäämistä ja kaikinpuolista ihanuutta siinä päiväkodin eteisessä.

(Pimenevistä päivistä); jouluun on 47 päivää, kuten eBay muistuttaa etusivullaan. Se on vähän. Meillä soi jo Jouluoratorio autossa. (Ja kuten luonnontiede meille on opettanut joskus ala-asteella; pikkuisen ennen joulua päivät alkavat jo pidentyä).

(Öistä). Tehtiin väkivaltaa kalenterille ja survottiin sinne miehen kanssa nukkumisloma. Niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Tallinnaan. Mutta oikeasti; jos ajankäytön pääasiallinen kohde on levätä, nukkua, ottaa päiväunia, nukkua ja levätä, ei kannata mennä minnekään, jossa voisi tehdä mitään muuta kuin nukkua.

(Perheestä). (Nämä eivät ole prioriteettijärjestyksessä). Minusta on ihana inttää lasten kanssa siitä mihin Napoleon kuoli. Minusta on ihanaa lukea tytölle Pikku Naisia ja huomata hänen seuraavana päivänä perustaneen Pikvik -kerhon. Minusta on ihanaa, kun kohta-kolme v julistaa ensimmäiseksi lauantaiaamuna, että hänestä tulee isona traktorimies.

(Sukulaisista). Kuka muu kuin sisko jaksaa ymmärtää, miksi minä en jaksa ymmärtää 3/4 osahihoja. Ja kukaan muu ei jaksa keskustella sunnuntaina aamukahvilla aiheesta "miksi minä haluan Canon EOS:n, vaikka se on raskas kantaa ja sisältää aivan liikaa ominaisuuksia minun kyvyille tai kärsivällisyydelle" kuin isä. Samat argumentit lyödään aamiaismuffinsien joukkoon kerta toisensa jälkeen. Lopputulos; niin kauan kun teen impulssiostoksia puolikkaisiin poroihin, meille ei kameraa tule. Mutta joku sunnuntaiaamu se minulla on ja nappaan sillä muffineista kuvan ja liitän kuvan tähän blogiin ja totean, että ostin tämän ihan vain koska isä kielsi.

(Aviomiehestä). Ei ylläty, vaikka innostun pikkujouluista. Ei estä suunnittelemasta sellaisia noiden ja noiden ja noidenkin kanssa. On positiivisen kannustava, kun työpaikkatarjous todetaan sijaitsevan kaukana kaikesta, varsinkin salaattivoittoisista lounaspaikoista. Tuo Marie Clairen töistä tuliaisiksi, vaikka ei ehkä täysin ymmärrä konseptia (enkä minäkään kyllä).

(kuva via)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Nauru pidentää viikonloppua

Pilvisestä perjantaista viis, iloa ja hiljentymistä viikonloppuun!

Napattu Nuori Lääkäri-lehdestä, kaikki lääkärien tumpelointeja, osa toki konekirjoittajienkin virhepainalluksia. Tositarinoita:

Tulosyy: Tukieläinongelmat...

Potilas tulee näyttämään oikeaa keskisormeaan.

Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua.

Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt.

Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 118 tullut apuun.

Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.

44-vuotias aiemmin varsin terve keittiö Koskelan sairaalasta.Eilen ei muista syöneensä mitään sopivaa.Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan.Tupakoinut noin 7 savuketta 15 vuoden aikana.

Tulosyy: Virtsan haju hengityksessä, pää tuntuu tohelolta.

Potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.

Potilas kertoo, että puhe on ollut lässytystä ja kävelee apinamaisesti. Kotona kävelee seiniä pitkin.

Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois.

Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.

23-vuotias tuoteryhmäasiantuntija S-Marketissa. Työkseen kantelee juomakoreja.

Potilaalla käy KSHx1 ja arteriapalvelu.Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat.

Potilas siis eilen kaatunut ja lyönyt vasemman päänsä.

Potilas kertoo olleensa aikoinaan muumio, tullut Tellukselle.

Puhuttaessa Hesperian päivystyspoliklinikasta, kertoo päivystävänsä siellä MTK:n puolesta. On soittamassa Hesperiaan ja tarkistaa, onkosiellä palkkamurhaajat paikalla.

Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.

Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.

Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.

Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.

Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.

Vasen nilkka murtunut pari vuotta sitten, kipsissä.

Lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18 kpl 800 mg tabletteja ja viinaa. Alcometer 2.8 promillea. Päätä särkee yhä.

Valvonut koko yön, ajoittain nukkunut.Nyt päättänyt yrittää vähän pidempää unta ja ottanut 14 kpl Imovanea kerralla ja alkoa.

Jo vuosikymmeniä ollut kipuja nivelissä, terveysasemalla ei ole viitsinyt käydä ja hakeutuu nyt sairaalaan päivystyksenä.

Tulosyy: Kouristanut eläkkeellä psyykkisistä syistä.Ottanut 20 tbl antabusta ja viinaa. Hoitajalle kertoo, että tämän teki, koska haluaa ruveta urheilijaksi.

Muutaman PLV:n sairastanut aiemmin.

Lähete ta:lta: Mahdollisesti kuuroutunut nivustyrä.

Väittää sokerin vievän jalat alta. Puhaltaa 2.9 promillea.

Potilas on 7-vuotias nainen, töissä lihatiskissä, selkäkipuja ollut.Esitiedot: Katso yst. myös sivut 1-65.

Esitiedot: Potilas ei suostu antamaan.Tulosyy: Ei ole syönyt 3 viikkoon mitään.Päivässä n. 20 pll olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan.

Tulosyy: Kaatunut, oikea nilkka humalassa.Niellessä tuntuu kipua kiveksissä saakka säteillen aina isovarpaiden niveliin.Oikea kylki tippunut hevosen selästä maanantaina.Molemmissa lonkissa totaaliproteesit. Muuten ei säännöllistä lääkitystä.

Asiallisesti vastaileva hyvin artikuloiva mies. Puhaltaa 4.09 promillea.Vasen pakara palpoiden stabiili.Takaraivolla Mersun muotoinen haava.

Potilas kiroilee, kun mahaa painelee, eli saattaa aristaa.Desorientoitunut miellyttävällä tavalla aikaan ja paikkaan.Yleistilaltaan kohtalaisen hyvä nainen.Sydämestä ei selvää obstruktiota.

Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti.Potilaan purema tuntuu tavalliselta.Potilas asiallinen ja orientoitunut x3.Yt hyvä. Tällä hetkellä vainaa.Alahuulessa vasemmassa huulipunassa pinnallinen haava.

St: Kuiva ja asiallinen potilas.

St: Ihmettelee vatsansa muotoa, joka pömppö. Vatsa palp pehmeä, rauhallinen kaljamaha.CPAP puhuu lauseita, ei kipuja.Massiivisen obeesi. Syö kotona kaiken mitä löytää.

Runsaasti pieniä elukoita ympäri kehoa.Rikan poisto lapiolla ja muut toimenpiteetNormaali rasitus 200 metriä ja 2 tyynyä.

Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi.

Poistetaan roska silmästä rikkalapiolla.Jatkosuunnitelmat ja johdonpäätöksetVoltaren kipuun, sauvat, 10 kpl mukaan.Nyt osastolla paikkatilapulanne.

Niskakivun vuoksi otettiin kaularanka-rtg, jota katsoin yhdessä kir. päivystäjän kanssa, joka oli mielestäni normaali.Ei vaikuta allergiselta venäläiselle viinalle.Todennäköisesti kysymys huonosta kunnosta, päästetään hyväkuntoisena kotiin.

(Ja ihan selvyydeksi; sairauksia ei ole syytä pilkata. Hieman poissaoleville, kenties naapurin varpaaseen kiinniteipatuille lääkärilausunnoille voi nauraa. :D )

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

The beautiful

... oli Ruotsin kuninkaallinen pari, jos joku heidät näki. Valkoinen kotelomekko ja mustat nilkkurit, wau!

Mutta tuo valtamerentakainen vaali jännittää enemmän.

Meillä oli viikonloppuna vieraita Michiganista. Nuoruuden ystävä, sitä tyyppiä, jonka kanssa juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi lopetettiin 10 v sitten. Politiikasta.

USAssa oli viime viikolla lehdistössä ollut suurena uutisena meidän hieno koulujärjestelmä. Opettajat kuuluvat akateemisesti koulutetuista ansiotulojen perusteella ylimpään 20 %:iin. Ryhmät ovat pieniä, n. 18-20 oppilasta. Opetus on laajaa ja oppimistulokset on hyviä. Kaksi viimeistä pitävät paikkansa, kaksi ensimmäistä ei. Ryhmät ovat suuria, mutta hirveän pätevät ja asialleen omistautuneet opettajat tekevät ihmeitä.

Kieltämättä tätä oppimista tehdään heikoimmin edistyvien tahdissa; tasoryhmiä ei ole. Etuna on, että näin maksimoidaan heikoimpien oppimistulokset (ei leimautumista jne), mutta lahjakkain joukko turhautuu ja taantuu. Näin siis yleisesti; meillä on erikoiskouluja ja varsinkin yläkouluissa opettajat pystyvät antamaan lisämateriaalia asioista kiinnostuneille.

Meidän koulujärjestelmä on hyvä. Kokonaisuutena ihan oikeasti hyvä. En vain tiedä, onko se niistä syistä hyvä, mitä USAssa esitettiin. Tietääkö kukaan.

Mutta USAlainen vaalijärjestelmä on hyvä. Muistatte, kuinka Bush voitti monellako äänellä, muutamalla kymmenellä? Kun ääniä annettiin yli 100 000 000 (sata miljoonaa)? Vähän epäilyttävää, eikö totta.

Mutta Alaskassa, siis siellä, mistä Sarah Palin on kotoisin, oli jännä tilanne. Senaattorin paikasta kilpailee käytännössä republikaanien virallinen ehdokas ja demokraattien virallinen ehdokas. Paitsi Alaskassa. Palinin tiukasti tukema Joe Miller oli republikaanien oma ehdokas. Kansa halusi toisin, se kirjoitti käsin vaalilippuihin Murkowskin nimen. Ja näin ollen Lisa Murkowskilla on mahdollisuus voittaa äänestys, olematta siis itse virallisesti ehdokas.

Ajatelkaapa samaa kansan vallan kunnioitusta ja virallisen järjestelmän ohitusta Suomessa. En osaa kuvitella.

Kannattajille opetettiin, miten tavata Murkowski oikein. :D

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kakkuja, kokouksia ja neuvottomuutta.

Kyllä vieraat on mukavia! Sadannen katetun lautasen jälkeen totesin, että on ne vain mukavia.

Onneksi meidän vieraat sietää hyvin sitä, että ruoka tehdään siinä silmien edessä. Ja kakut. Tyttären synttärikakuksi tein liilan: mustikkapyrettä, liivatetta, tuorejuustoa ja kermaa täytteeksi ja kuorrutukseksi. Kuorrutus ei hyytynyt. Odotettiin. Tiputeltiin lisää kahvia. Taas odoteltiin. Lisää juttelua. Lopulta petti hermot ja täytin kakun juoksevalla täytteellä. Kun aloin kuorruttaa kakkua, liivate suostui yhteistyöhön ja sain kakun pysymään kasassa ja jokseenkin kakun näköisenä. Viime tipassa!

Pojalle tein lakritsakuorrutusta. Luin kinuskikissan ohjetta ja ajattelin, että edellisenä iltana kick-patukoiden uuttaminen kermaan ei ... jotenkin ole minua. Joten oikaisin; sulatin patukat ja valkosuklaan mikrossa, jäähdytin ja sekoitin kerman joukkoon. Hyvin toimi. Seuraavana päivänä kokeilin sitä kermaan sulattamista, ja sain senkin onnistumaan.

Kolmannen kakun tein meidän harvest -kekkereihin. Höyrytin kevyesti sokeroituja omenakuutioita väliin, lisäksi kerma-rahkaa. Koristelin marsipaanilla. Ajoi asiansa.

Tyttö teki numerot. Yhdelle 75 v, yhdelle 8 v ja yhdelle 31 v, mutta tämä päättikin sitten olla 32 v joten vaihdettiin ykkönen kakkoseksi (huomaa epätäsmällisyys pohjassa).


Kakkujen välissä selvitin päätä.

Tein aarrekartan. Älkää suhtautuko epäluulolla kuten minä tein aikoinaan. 5 vuotta sitten tehtiin siskon kanssa viimeisenä iltana kuvakollaasia ja naurettiin ja surtiin seuraavana päivänä koittavaa eroa. Kollaasista tuli hieno, laitoin sen vaatekaapin oveen, tuijottelin päivittäin ja noin vuoden päästä meillä oli unelmista toteutumassa tontti & talo ja vauva. Tein uuden, siitäkin toteutui suurin osa. Nyt tein kolmannen. Tekniikka on siis se, että selataan vino pino lehtiä, leikataan intuitiivisesti itseä miellyttäviä kuvia, liimataan ne paperille, analysoidaan, pohditaan, tuijotetaan säännöllisesti (esimerkiksi aamulla unisilla silmillä) ja pikku hiljaa kuvista muodostuu tavoitteita ja säännöllisesti katseltuna tavoitteet alkavat vaikuttaa tekoihin ja niin ne toteutuvat. Itsesuggestiota, toimii. (Ihan vastaavasti työpaikalla hahmottelen tekemättömät työt ryhmiin, katselen niitä joutohetkinä ja ruksin pois sitä mukaa kun tulevat tehdyksi. Illuusio asioiden etenemisestä tms.) Suosittelen kaikille omista unelmistaan kiinnostuneille lämpimästi. Ihan vinkkinä tosin; jos haluaa työelämällisiä haasteita, kannattaa joukkoon varata muitakin kuin sisustuslehtiä. Tai sitten joutuu tyytymään vain uusiin taloihin. :D

Kakkukollaasin ja kuvakollaasin lisäksi luin. Olen tunnustetusti ihminen, joka ei ota vastaan neuvoja. Ei vaikka kysyy natiivilta, miten sanoa "kaivataan" ruotsiksi futuurin passiivissa, ja kommer att saknas ei "kuulosta" oikealta. (Kaikkea sitä joutuu Västeråsiin asti menemään kuulemaan pomoltaan. Mutta se on toinen tarina, jota ehkä joskus puretaan.)

Olen täydellisen neuvoton siis. Siitä huolimatta luen Mireille Guilianon neuvot elämään, hyvinvointiin, rakkauteen, syöntiin, nautintoon ja yleiseen selviämiseen säännöllisesti aina elämällisen selkärangattomuuden iskiessä. (Ja sehän iskee takuuvarmasti, kun neuvoja kuuntelemattoman lisäksi kuulee samaisessa pohjois-Ruotsalaisessa kaupungissa olevansa myös hymytön jakaantunut persoonallisuus, jonka ammatilliset taidot on jääneet ammattikoulun tasolle. Siis ihan tasa-arvon hengessä, kyllähän minä ymmärrän ja en tietenkään suutu, loukkaannu enkä ota itseeni. ) (Ja nyt sullon tätä Pandoran lipasta kiinni ja yritän jatkaa Mireillestä!!!)

Sisko kertoi, että Ranskattaret eivät liho ja Ranskattaren ruokavuosi on saanut jatkoa, jotain joka käsittelee naisia ja työtä. Tilasin kirjan välittömästi. Ja luin myös.

Kirjoittaja, Mireille Guiliano, on ranskatar, joka johtaa Veuve Cliquotin USA:n toimintoja. Ensimmäinen nainen alallaan ja korkealle edennyt nainen siinä firmassa. Hän tietää, mitä tehdä mitä ihmeellisemmissä asioissa. Mutta ennen kaikkea, häntä lukiessa jaksaa uskoa siihen, että elämässä on ihan mikä tahansa mahdollista. On on, aarrekartasta vain eteenpäin, kyllä minä tiedän, mutta jostain syystä ihan aina ei siltä tunnu. Siksi tällaisia elämänvahvistimia.

Ja sitten vielä pari pikkujuttua. Virkkasin patalapun. En ole KOSKAAN tykännyt mistään virkatusta ja virkattuja patalappuja inhoan ihan kategorisesti, mutta tein kauniin valkoisen sinisillä kukilla kummitädilleni (sille numero 75).

Ja olen käynyt järvessä. Veden lämpötila on +5 ja ilman + 4 ja kylmää on mennessä ja tullessa mutta eteenpäin vain kuten mummo lumessa. (Virkattuja patalappujakin enemmän inhoan siis kylmää ja vettä.)

Elämässä kannattaa joskus tehdä asioita, joita on aina kuvitellut inhoavansa. Avartaa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

You are the best


... kyltti on minulla silmien tasolla työpöydän edessä näytön yläpuolella. Paikassa josta sitä tulee luettua monta kertaa päivässä. Auttaa.

Ja jos epäilee, voi yrittää etsiä itseänsä tästä listasta.

1. They are hard working.There is no such thing as easy money. Success takes hard work and people who are willing to do it.

2. They are honest.Those who are successful long-term are the honest ones. Dishonest people may get the first sale, but honest people will get all the rest!

3. They persevere.How many success stories will go untold because they never happened? And all because someone quit. Successful people outlast everybody else.

4. They are friendly.Have you noticed that most successful people are friendly and people oriented? This endears them to others and enables them to lead others to accomplish the task.
5. They are lifelong learners.Successful people are people who stretch themselves and grow continually, learning from all areas of life, including from their mistakes.

6. They over-deliver.The old statement of under-promise and over-deliver became famous because it made a lot of people successful, including the richest man in the world - Bill Gates

7. They seek solutions in the face of problems.Problems are opportunities to do the impossible, not just complain. Successful people are the ones who find solutions.

Eikä tämä ole (vain) mitään työelämähömppää vaan pätee ihan monellakin sektorilla elämässä :)

Ja jos ei vieläkään tunnu, että olisi työteliäs, rehellinen, pitkäjänteinen, ystävällinen, oppimishaluinen, odotukset ylittävä ratkaisunetsijä, niin voi miettiä, olisiko tehokas:
1: Ennakoi (osta talvivaatteet ajoissa)
2: Aloita kuvittelemalla lopputulos (kuvittele siisti eteinen ennen siivouksen aloittamista)
3. Laita ekat asiat ensimmäisiksi (aloita eteisen siivous kengistä)
4: Vain Win-Win tai No Deal (ja siivoa koko hoito tai ei mitään)
5: Yritä ensin ymmärtää, sitten tulla ymmärretyksi (yritä ymmärtää, miksi kenkiä on niin paljon, sen jälkeen komenna viemään kahta useampi pari kaappiin)
6: Synergisoi (... ja viemään samalla sinne kesätakitkin)
7: Teroita peitsesi (... pieni uhkailu voi auttaa...)

(En sanokaan mitään kyynistä näiden käytöstä työelämässä .)
(Äideistä tulisi NIIN hyviä konsultteja!!!)
Mutta hauskaa viikonloppua!

torstai 30. syyskuuta 2010

Loppusointuja

Rakastan englanninkielisiä loppusointuja. Rakastan Eino Leinoa myös. Mutta aina kun törmään hyvään (hädin tuskin ymmärrettävään) runoon, tulee mieleen, että osaisipa tämän ulkoa. Miksi? Kuvittelen itseni lausumassa sitä. En tosin osaa kuvitella miksi ja missä ja milloin. Ehkäpä pitkin näitä öitä, jolloin käy hyssyttelemässä kuumeista kuopusta.

THE TIME you won your town the race
We chaired you through the market-place;
Man and boy stood cheering by,
And home we brought you shoulder-high.


To-day, the road all runners come, 5
Shoulder-high we bring you home,
And set you at your threshold down,
Townsman of a stiller town.


Smart lad, to slip betimes away
From fields where glory does not stay 10
And early though the laurel grows
It withers quicker than the rose.


Eyes the shady night has shut
Cannot see the record cut,
And silence sounds no worse than cheers 15
After earth has stopped the ears:


Now you will not swell the rout
Of lads that wore their honours out,
Runners whom renown outran
And the name died before the man.

20

So set, before its echoes fade,
The fleet foot on the sill of shade,
And hold to the low lintel up
The still-defended challenge-cup.


And round that early-laurelled head 25
Will flock to gaze the strengthless dead,
And find unwithered on its curls
The garland briefer than a girl’s.

torstai 16. syyskuuta 2010

Koira-paperi-nukke

(Otsikosta onko oikein koirapaperinukke vai koira paperinukke... vai kenties kivi paperi sakset... :D )

Lotalla on paperinukkekausi. Mielellään piirtää niitä itse. Mutta muidenkin tekemät käy. Paperdoll heaven; eikö tämä ole se suomalaisen naisen keksimä ja sittemmin maailmanmaineeseen siirtynyt? Nettipelaaminen on tietenkin kivaa, mutta oikeat paperinuket on ... nekin kivoja.

Löysin yhden koiraisen. Täältä. Jos joku myy törmää printattaviin dog paper dolliin, mieluiten kultaisesta noutajasta, vinkkejä vastaanotetaan. :D





keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Inspiraatioita


Syksyn hyviä puolia; harmaa. En tarkoita ulkona taivasta vaan vaatekaappia. Harmaa on ihana väri vaatteissa, erityisesti neuleissa. :)

Oltiin eilen uimassa. Minä en, inhoan vettä. Kun lapset olivat pienempiä ja vaativat aikuista altaan vierellä, istuin siinä kylmissäni tunnin. Nyt istuin kahviossa. Harmaassa villapaidassa.

-Äiti kiitti kun toit meidät uimaan! Oli ihanaa, tunsi miten sitä on taas elossa!
-Ohoh, ole hyvä! Kiva tunne!
-Joo! Mutta oliko sulla kauhean tylsää?
-Yksin, kahviossa, lehtiä lukien... no ei oikeastaan.

Suloinen poikani ei uskonut, mutta ehkä joskus ymmärtää :D

Hauskaa viikkoa. Siis nythän on jo keskiviikko, mihin nämä päivät lentää!

Täältä , täältä , täältä ja täältä.


keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Nahkaa

Sisko vihjaisi blogista leather home (tms) joka on hyvä. Osuin chicagolaisen nahanparkitsemistehtaan blogiin. On mukavaa lukea mistä tahansa, vaikka nahan parkitsemisesta, kun kirjoittava ihminen on todella innostunut asiastaan.

Päädyin selaileen miesten nahkakenkiä.


Neiman Marcusia.

Naisten nahkakenkiä. (Surkeat flash playerit kun eivät anna kaapata kuvia!)

Naisten kengät on kauniita, ja jos ovat kauniita, eivät yleensä ole käytännöllisiä. Miesten kengät on asiallisia, järkeviä, pitkäikäisiä. Joskus myös kauniita.

Mietin kovasti näiden kahden eroa ja vaikutusta suhtautumisessa mieheen / naiseen työtätekevinä ihmisinä (ehkä reunahuomautuksena; kengät jalassa työtätekevinä). Minä en nimittäin usko tasa-arvoon. Se ei vain toteudu.




Mutta uskon kovasti unelmien toteutumiseen.



Mun Henry Beguelit!

Nyt yritän keskittyä teoriaan, mitä kaunis, järkevä ja pitkäikäinen tekevät ihmiselle: tuottavat iloa = lisäävät elinvoimaa. Hauskaa loppuviikkoa!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ahventa


Eilen lehtihyllyjen vieressä oli kyltti puna-ahven 19,90 kg. Oli pakko ostaa.


Tänään kuopus haki paketin kaapista.

-Äiti mitä tämä on äiti mitä?

-Hmmm

-Äiti mitä tämä on äiti?

-Kalaa

-Kalaa! (Aukaisee pakettia)

-Kalaa! (Nuuhkaisee fileitä, tökkää sormella)

-Äiti anna kalaa!

-Ai nytkö heti?

-Joo!


Kala oli hyvää. Korppujauhot mielenkiintoisempia!

perjantai 6. elokuuta 2010

Synttäreitä

Kesä loppuu elokuussa. Lievenämme tätä tuskaa tekemällä vihoviimeisen piknikin. Samalla on juhlittu serkkujen ja sisarusten niitä synttäreitä, jotka sattuu kesälle. Monta banaanikärpästä yhdellä iskulla.

Juhlien suunnittelu on lempipuuhaa. Ihan kolmikossa lukemisen lisäksi.

Tänä vuonna lastemme serkun äiti täytti 30 v. Siis vähän juhlallisempi juhla. Ei kuitenkaan niin juhla, ettei oma 37 v, pojan 11 v ja serkun 10 v siihen joukkoon mahtuisi.

Aloitettiin ideoimalla.

'Hiekkarannalla. Kuumaa. Teltta. Käsinsolmittuja silkkimattoja. Suuria tyynyjä. (Palvelijoita leyhyttelemässä niinen oksilla vieraita). Beduiiniteema?'

'Tai miten olisi ruotsalaisteema. Anjovista. Ikean tyynyjä. Löfbergin lilaa. Krokettia nurmikolla. '

Päädyttiin ruotsalainen beduiini -teemaan. Meidän takapihalla. *Teltta*, *mattoja*, *tyynyjä*, Frödingenin erilaisia kakkuja (tähdellä merkityt ei-pakollisia...). Ja niin edelleen. Suunnittelu on ihanaa!



Ilmapalloja uima-altaaseen! (Saisiko niiden sisään valoa.... sähkö ja vesi hmmm...)

Riisipaperivaloja roikkumaan ulos, paljon näitä!


Pöytäliinaksi jotain yksinkertaista. (Tuo servietin käsky on hauska. Lautasen eteen pöytään istahdetaan useimmiten ihan muissa kuin syöntitarkoituksissa :D )

Teltta. Tämä tai jotain vähän yksinkertaisempaa. Vähän...

Näkee ken näkee, mitä toteutuksesta tulee. Kun aikaa menee muuhunkin, kuin riisipalloketjun väsäämiseen.

Kuten 11 v synttäriaamuun.
'Äiti sähän muistat, että tykkään mudakakusta?' (Kaupat oli kiinni, Nesteen K-pikkukauppa myy vain mantelikakkua) 'Aattelin suklaakakkua, käviskö se?' 'Joo, just sitä tarkotin!' Ja niin sitten leivoin illalla suklaakakun. Takuuvarma resepti, joka on oikeasti muffiniresepti, mutta toimii piirakkana paremmin.
4 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
1,2 dl kaakaojauhetta
Sekoitetaan keskenään.
125 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
Vatkataan, lisätään
2 kananmunaa
1,75 dl kermaviiliä (= 1 purkki, käytin maustamatonta jugurttia saman verran)
1 tl vaniljasokeria.
Yhdistetään jauhoihin.
Paistetaan 225 astetta n. 20 minuuttia.Koristellaan
0,5 pkt tomusokeria
0,5 rasia Philadelphia tuorejuustoa
50 g voita
ainekset vatkataan. Voi pehmeänä; muuten tulee rakeista.
Tuo Philadelphia tekee piirakasta aivan ihanan kakun. Mutta en jaksa tehdä kuorrutusta aina. Joskus laitan pohjan päälle pussillisen pähkinöitä; suklainen pähkinakakku. Tai mantelilastuja. Tai kuten eilen illalla; paistetun pohjan päälle murskattua dajmia. Sulaa siihen ihanasti. Kuva ei tee oikeutta :)
Hauskaa viikonloppua!







keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Gotlanti; suosittelen!

... kaikille, jotka etsivät helppoa, lapsiystävällistä, ei-liian-tuttua-mutta-ei-liian-eksoottistakaan lomakohdetta läheltä (lue lyhyen varausajan päästä). Kun koottiin kesälomareissun toiveita yhteen, siellä oli nämä: huvipuisto, Vaasa-laiva, halpa, kulttuuria, hyvää ruokaa, ei liikaa autolla ajamista. Jonkinlaisen pohdinnan jälkeen päädyttiin Gotlantiin. (Artikkelin mukaan nuorison biletyspaikka tai sitten ultra naturalistien pyhiinvaelluskohde... emme perheenä (emmekä yksilöinä) edusta kumpaakaan, ja saari toimi hyvin :D ).

Kaikki lähti mökin vuokrauksesta. Soittelimme useita paikkoja ja lopulta löytyi yksi mökki seuraavalle viikolle, joka olisi vapaana majoittamaan 2 aikuista ja 4 lasta. Olemme majoituksen suhteen kaikkiruokaisia, mutta emme suostu maksamaan "turhasta" kuten kokolattiamatoista auloissa ja valkeista lakanoista. Ja koska hotellit em. syistä johtuen eivät hinnoittele itseään mökkien tasolle, olemme yöpyneet mökeissä. Ja tykänneet; pikkuisen enemmän paikallisväriä, hyvin paljon huolettomampaa lasten kanssa. Tämän kertainen mökki ei ollut kaunein mahdollinen, mutta naapurissa asuva isäntäperhe oli ihanan ystävällinen (ymmärsivät (kait) takeltelevasta ruotsistani jotain), heidän kultaisen noutajan pentunsa oli Lotan reissun paras kohta, mökiltä oli suora näköala Fårö:n saareen, ja yläkerrassa nukuttiin kaikki kuusi tiiviisti, mutta omissa sängyissä ja leppeän meri-ilman puhallellessa sisään. Jääkaappi ja pakastin viilensivät retkiruuat, pyykkinarulla kuivuivat pyyhkeet ja kahvia pystyi keittämään termariin (asioista, joita hotelli ei tarjoa).

Seuraava koukku oli matsata aikatauluun Nynäshamn-Visby lautta ja laiva Suomesta Ruotsiin. Ensimmäinen oli jälkimmäistä haasteellisempi. Ruosiin päästiin auton kanssa (Grandis + boksi = 188 cm kun katto tuli vastaan 192 cm:n jälkeen. Tarkkaa...) helposti. Gotlantiin ei niinkään helposti; teimme lenkin Oskarshamnin kautta. Mikäs siinä, syötiin lounas Nyköpingissä ja jätskit Södraköpingissä (ja vilkutettiin lukuisille muille Köpingeille). Ja ajettiin Ruotsia alas alas melkein Kalmariin asti. Tätä vaihtoehtoa voi suositella kaikille, joita ruotsalainen maaseutu kiinnostaa. Onhan se suomalaisesta aika poikkeava... :D Vimmerby on muuten n. 120 km päässä Oskarshamnista, joten yhdellä lisäpäivällä oltaisiin tultu sen kautta helposti.

Lautta Visbyhyn lähti meillä 21.00 ja oli perillä 0.05. Myöhäinen ajankohta oli haasteellinen, mm. sen mökin löytämisen suhteen, mutta sinänsä kolme tuntia lautalla meni suht nopeasti. Meillä oli paikat etusalongissa ; numeroitu istuin, pöytä, paikkalamppu, ja elokuva, joka tuli ympäri salonkia ripustetuista näytöistä. Hintansa väärti? Ei. Mutta jos haluaa olla varma istumapaikastaan, kyllä. Lautalla oli pikkuruinen leikkihuone ja pikkuruinen videohuone, jossa pyöri lastenleffoja. Kahvila, josta sai ranskalaisia ja lehtiä. Kolme tuntia menee siis helposti, kun on omaa luettavaa, pelejä, peittoja ja piirustusvälineitä.

Ensimmäisenä päivänä mentiin rannalle. Kartta auki ja tuonne. Etäisyydet saarella oli suhteellisen lyhyitä, joten rantoja riitti. Enemmän silti saaren länsirannalla. Me valittiin paikka nimeltä Slite. Ja miten sattuikaan, siinä matkan varrella oli Euroopan suurin sementtitehdas. Ja aiheeseen sopivasti kalkkikivilouhimo. Voi niitä suuria dumppereita, ne oli isoja... Ranta itsessään oli ihan miellyttävä, hiekkainen, pittoreski kahvila, merivesi kirkasta, ruusuisia ruotsalaishuviloita suoraan siinä vieressä.





Illalla ajettiin Visbyhyn. Syötiin ja käveltiin. Vanhat muurit oli valtavia ja niiden sisäänjäävä kaupunki oli ihana. Kierreltiin siellä jäätelöä etsimässä -tekosyyllä. Yhtäkkiä alkoi kuulua oopperaa. Joku tuttu kappale, sanotaan nyt vaikka Lentävästä Hollantilaisesta. Seurasin ääntä (ja perhe seurasi minua). Erääseen raunioituneeseen kattonsa pudottaneeseen katedraaliin oli rakennettu ulkoilmaesityspaikka. Ovet oli tiukasti kiinni, mutta musiikki tulvi ulos asti. Lähellä oli leikkipaikka, joten pysähdyimme hetkeksi. Lämmin leppoisa kesäilta nurmikolla istuskellen ja oopperaa kuunnellen. Hieno! Jäätelöäkin loppujen lopuksi saatiin. Erään toisen raunioituneen 1300-luvulta peräisin olevan talon viereen oli pykätty kaikessa sovussa kahvila/kioski.







Seuraavana päivänä menimme Kneippbyhyn. 22 euroa päivästä vesihuvipuistossa ja maahuvipuistossa; halpaa. Otto 2 v viihtyi pomppulinnassa ja hiekkalaatikolla kaivurin kanssa :D muut nauttivat vesipuistosta koko päivän. Välillä käytiin syömässä. Lähtökohtaisesti ruotsalaisista ruokapaikoista saa hyvää ja monipuolista ruokaa halvalla. Ruokailun jälkeen oli hetki; isommat lapset oli laitteissa, Otto oli hyvällä tuulella saatuaan ruokaa, istuttiin kolmestaan ulkona varjon alla. Merituuli oli leppoisa, näkymä merelle kaunis , varjossa oli viileää, kahvi oli hyvää. Ja jotenkin se sohvaryhmäkin oli hirveän pehmeä. Päätettiin tilata sellainen meidän terassille... Siinä kävi mielessä, että tänne voisi tulla uudestaan n. 6 vuoden päästä; lapset kiertelisivät huvipuistossa ja minä ja mieheni juotaisiin kahvia kaikessa rauhassa koko päivän siinä varjossa istuskellen.


Illalla syötiin ja pakattiin ja siivottiin. Aamulla lähdettiin aikaisin. Tultiin satamaan 45 minuuttia etuajassa, kun oltiin katsottu lautan lähtöaika väärin. Mikä oli onni onnettomuudessa; tällä kertaa meidän paikat ei olleet etusalongissa vaan kahvilassa. Ja ekojen joukossa laivaan päässeenä saimme siis paikat :D

Lautta oli Nynäshamnissa n. 12.00. 50 km ja oltiin Tukholmassa. Isommat lapset viettivät iltapäivän isänsä kanssa Vaasa-museossa. Lapset ilmaiseksi sisään! Minä ja Ottokin siellä käytiin (mielenkiintoinen esillepano, museota voi oikeasti suositella, jos yhtään historia kiinnostaan), mutta 2 v enemmänkin pelkäsi 1950 - luvun sukelluspukuja kuin olisi arvuutellut niiden painoa. Joten me kierreltiin siinä ympäristössä. Todettiin, että Junibacken ei ole meidän paikka eikä Gröna Lundkaan. Skanssen ehkä.

Sitten käytiin syömässä. Syöminen neljän lapsen kanssa vieraassa kaupungissa on haasteellista. Kaikkien pitäisi syödä jotain, kaikkien pitäisi viihtyä paikoillaan mitättömillä virikkeillä suhteellisen pitkä aika, ruuan pitäisi tulla nopeasti ja valikoimaa pitäisi olla. Muistin nähneeni edellisen kerran Jensen's Böfhusin matkan varrella. Muistin että käytiin sellaisessa vuosia sitten Tanskassa ja se oli hyvä. Mentiin sinne. Ja se oli hyvä. Selkeä konsepti lapsiperheille. Simppeliä ja vaivatonta. Ei gurmeeta, ei mitään paikallisväriä, mutta eipä niitä haettukaan. Oltiin siis Östermalmilla, vähän matkan päässä olisi ollut kiva leikkipuisto, mutta ei menty sinne. Mentiin laivaan.

Minulla oli reissulle yksi tavoite: löytää sandaalit. En löytänyt, ei käyty yhdessäkään kenkäkaupassa. Tukholmassa kävi mielessä, mutta en jaksanut nähdä shoppailuun tarvittavaa koko perheen liikuttelun / viihdyttelyn vaivaa. Ravintolasta poistuessa huomasin, että naapurissa oli kenkäkauppa, kaikki sandaalit -40 - 60 %. Harmitti hetken. Ei tavara maailmasta lopu, ei edes alennusmyynneistä. Seuraavalta reissulta sitten sandaalit :D

Lasten mielestä parasta oli vesipuisto ja Vaasamuseo. Otto tykkäsi laivoista yleensä. Minulla on fiksaatio Tobleronesta ja laivoista, joten tykkäsin siitä (+ sohvasta + musiikista).

Pidempäänkin oltaisiin Gotlannissa viihdytty!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Lomalta

... terveisiä kaikille (töihin) palaaville. Suosittelen tätä pehmeää laskua rutiineihin. Työniloa! :D

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Viime aikoina

On tullut puuhailtua.

Jos joskus tarvitsette tietoa, miten tehdä naudanlihapaisti 120 henkilölle niin tässä resepti. Osta paistia 40 kg (paahtopaisti sopii hyvin) edellisenä päivänä. Nosta huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ruskista paistit voissa oikein kuumalla pannulla ympäriinsä, myös sivut. Asettele GN vuokiin. Lisää joukkoon 1/3 vettä, muutama kuorittu ja pilkottu sipuli, muutama pippuri ja paista 150 astetta n. 3 tuntia tai kunnes paistien sisälämpötila on 78-80 astetta. Jos haluat paistista paahtopaistia (= sisältä roseeta), paista vain 60 asteiseksi. Nosta paistit uunista, ripottele pinnalle reilusti suolaa, kääri tiiviiksi paketiksi folioon ja anna vetäytyä huoneen lämmössä noin tunti. Säilytä viileässä. Leikkaa seuraavana päivänä mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä höyryssä, lisää joukkoon paistilientä. Lopusta liemestä suurusta kastike. Hyvää! Perjantai-iltana en tätä tosin tiennyt, ja olin varma, että seuraavana päivänä olisin pilannut 120 hengeltä häät. (Ja miksi paahtopaisti: tämä menetelmä paistaa lihan läpikotaisin, mutta paahtopaistin sitkeähkö rakenne estää sen murentumisen leikkausvaiheessa. )

Tämä ohjeena, jota itse etsin netistä, enkä löytänyt.

Tyttöni, syntynyt lokakuun lopussa, suree sitä, kun hänen synttärit on viimeisenä. Äiti miks! Huhtikuun alussa teimme pyöräretken joelle, sen jossa umplahdettiin siihen jokeen. Samalla retkellä mentiin sillalle ja keksittiin maailman vanhin leikki. Heitetään jokeen palikka, juostaan toiselle puolelle katsomaan, kun se tulee esiin. Siis Puh-palikka.

Leikistä tyttö sai idean järjestää nimpparit, joissa leikittäisiin Puh-palikkaa. Hän etsi kalenterista nimipäivänsä, joka sattuikin sopivasti helatorstaiaattoon. Keräsi viikkokausia käpyjä ja väritteli niitä eri väriseksi eri joukkueille.

Sitten vain kutsuja kehiin, niitä lähti kolme eri versiota. Juhlapäivänä laitettiin pitsiliina, hienommat lasit, pillit, vaahtokarkkeja, äitienpäivästä jäänyttä kakkua, sekoituslimpparia ja kauniit servietit pöytään = juhlat. Suunnistettiin joelle käpypussin kera ja leikittiin Puh-palikkaa.
(Kuva ylinnä).

Niistä keittiöverhoista on ollut puhetta. Meillä oli siis useamman kuukauden keittiössä verhot siten, että Pentikin kaitaliina toisessa ikkunassa ja toisessa sekoitus merihenkistä kirjainta ja kirjavaa kukkaa. Mieheni ja ystäviemme hyviä hermoja ihmettelen. Kukaan ei maininnut mitään. (Vai huomasivatko edes, katsooko niitä verhoja edes kukaan??). Päätettiin pitää tyttöjen ompeluviikonloppu. Aiheena keittiön verhot ja Lotalle laukku. Verhot saatiin. Niistä ei ole kuvaa, koska ovat harmittavasti päivän uurastuksen jälkeen päätyneet 3 cm liian kapeiksi!
Laukkukin saatiin. Leikkasin tästä tilkuksi aiotusta vakosamettihameesta laukun, vuorasin sen vanhalla kukkahameella. Sanka tuli helmasta.

Valmis laukku on tässä! Ei uhups... tämä onkin siskon itselleen ostama vuotislahja (jonka tärkeyttä korostettiin kuvailemalla sitä...). Synttärit kun oli samana viikonloppuna.
 
Idearikas tyttöni nimppareista toivuttuaan päätti rakentaa talon seinustalle kioskin, jossa myy vanhoja leluja ja itse tekemäänsä toffeeta. Toistaiseksi nuo lavat ovat vielä keskellä maalausta... sade yllätti... mutta kyllä siitä kioski tulee.

 

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Teen mitä haluan

Ihana toukokuu! Toukokuun jälkeen alkaa kesäloma! Ei enää talvisten harrastusten rytmittämää elämää. (Tilalla tulee kesäharrastukset, mutta ainahan vaihtelu virkistää. Vaikka se vaihtelu koskisi ajettua reittiä kodista harrastuspaikkaan.)

Leirikoulubuffa tuotti hyvin. Retki onnistui. Vappuaamuna heräsin tuoreen munkin tuoksuun. Mieheni oli niitä paistellut kahden nuorimman kanssa. Ristiäiset menivät hienosti. 40 -vuotisjuhliin ehdittiin. Ja lahjat löytyi, samoin mekot, sukkahousut pysyivät ehjinä ja mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan.

Maanantaina käytiin kirjastossa (ja soittotunneilla). Kirjastossa oli myös tämä. Taitavaa taitavaa työskentelyä! Sellaista loppuunasti hiottua joukkuevoimistelua katsoessa tulee mieleen, että minäkin haluan tehdä jotain ihan huipusti. Lainasin nuotit tähän.

Ja luin kirjaa Tee mitä haluat.

-älä lomaile turistikohteissa (tee itse lomasi, siis nimenomaan tee. Shoppailu ja löhöily ei ole tekemistä)
-älä tuhlaa rahojasi sisustussuunnittelijaan
-älä osta pikkuputiikeista (liian) pikkuruisia vaatteita

Ja lukemattomia muita älöjä, joista osa kolahti ja osa ei. Olen itsekin sen filosofian kannalla, että ruualle riittää, että se on herkullisen makuista ja suhteellisen terveellistä. Siihen ei tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa. (Samaa koskee leivonnaisia. Rakastan suklaakakkua, jossa ei tarvitse vatkata mitään.)

En minäkään ymmärrä, miksi maksaa maltaita kalliista hotelleista, jotka on samanlaisen persoonattomia maasta toiseen. Rakastan bed & breakfasteja yli kaiken.

Turkoosia mohairista trenssiä en vetäisi päälleni julkisesti edes suuresta summasta rahaa.

Ja olen samaa mieltä siinä, että dieetit tulee ja menee, mutta elämäntavat pysyy ja vartalossaan viihtyminen on asennekysymys.

Tasa-arvosta: en usko, että sitä edistetään kohdistamalla naisiin erityiskohtelua. Loppujen lopuksi samaa haiden täyttämässä meressä sitä polskitaan. Joskus joukossa saattaa olla joku herrasmieskin, mutta ei hänkään tee enempää kuin nostaa lentokoneessa painavan laukkusi hyllyltä alas.

Kaikille kevään korventamille silti kirjaa suosittelen.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Alkukesää!


Tämän kuvan myötä (voisin toivottaa hyvää pääsiäistä, mutta koska se on myöhäistä, ja koska pupuja on erityisen paljon keväällä ja kesällä ) toivotan kaikille hyvää talven loppumista!

Sitäpä se on. Lumet sulaa, ja alta paljastuu uuden vuoden rakettien jämiä ja haravoita ja muita lumisateen yllättäessä keskelle pihaa jääneitä.

Jäät lähtee. Hyppäsin tänään jäälautalle meidän läheisessä joessa, jota puroksi kokonsa puolesta luullaan. Umplahdin lahjakkaasti takaisin hypätessä.

Polttelen viimeisiä kynttilöitä. Niitä, joita ei halua säilöä ensi talveen ja joita ei kuitenkaan tule kesällä poltettua.

Pakkasin kodinhoitohuoneesta talvivaatteet pois. Tai itse asiassa pesin ne ja ne ovat nyt valloittaneet saunan. Mikä ei sinänsä haittaa, vaikka olisivat siellä syksyyn asti; käymme saunassa juhannuksena ja se ollaan usein jossain muualla kuin kotona.

Pakkasin villahameet pois. Saappaat on vielä kaapissa, mutta luon niihin pitkiä ja intiimejä jäähyväiskatseita aina aamuisin.

Kaduilla pystyy jo juoksemaan pelkäämättä nilkkojensa puolesta. Sen sijaan liikkumattomaan tilaan tottuneet reidet ja selkä antoivat ymmärtää olevansa olemassa.

Niin että kyllä se on uskottava. Loppui se talvi! Keväistä ja alku....kesäistä viikkoa kaikille :)

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Verhoan siis olen

Tälle illalle oli kovasti odotuksia. Loman ensimmäinen ilta. Ja kävi niin kuin tällaisissa tapauksissa aina käy: asiat etenevät omalla painollaan ja mutkikkaalla reitillään aivan toiseen suuntaan.

Minun piti tekemäni verhoille jotain.

Joko paljastamaan tämän piilossa oleva



tai sitten viimeistelemään tämän sovitteilla olevan.

Noihin verhoihin on päädytty mutkan kautta. Ostin opiskeluaikoinaan (varmaankin pankin lainaamilla rahoilla) Jane Churchillin Indian summer -verhokankaat. Ne palvelivat aikansa meidän boheemissa opiskelijakodissa. Sitten tein niistä pussilakanat ja tyynynpäällisiä ja ne palvelevat edelleen hyvin.

Halusin keittiöön Jane Churchilliä (alla) mutta sitä ei tullut sopivasti vastaan. Huonoina kompromisseina on sitten hankittu Hemtexin kapat, Tiimarin (!) kapat, Pentikin kaitaliinat, jossain välissä oli pelkkä valkoinenkin, sitten tuli tämä Esmen New Heaven ja nyt sovitteilla siis tämä yllä oleva, joka pitäisi kantata valkoisella ja valelaskottaa.



Mutta en ommellut verhoja. Käytin illan a) selvittämällä, mitä kirjoja meillä on lainassa b) paikallistamaan nämä kirjat talosta c) täsmentämään näistä kirjoista ja kirjallisuusdiplomivaatimuksista mitä vielä tänä keväänä lasten kanssa luetaan. (= Lapset lukevat, ja minä harpon kirjoja läpi sen verran, että osaan tehdä niistä kysymyksiä. Ja mikään ei ole mukavampaa; luin Robin Hoodin, Nikke -kirjat, Ullan ja Johannan ja monta muuta hyvää.) Sitten luettiin yhdessä ja kuunneltiin Azkabanin vankia samalla kun siivoilin huonetta.

Tuosta mutkan kautta maaliin pääsystä. Selasin muotilehtiä (korostus oma ja sarkastisuuteen viittaava).

Elle esittelee inspiraatiokuvia. Vaikka pinnistän kapasiteettini äärimmilleen, en käsitä miten, miksi ja missä tilanteessa mikään tästä olisi inspiroimassa. En tiedä, missä maailmassa kuvan suunnitellut muotitoimittaja kuvittelee meidän tavisten olevan töissä. Tai mitä meidän tekevän vapaalla.



Luin Voguen. Ei sielläkään ne muotikuvat kiinnostaneet, mutta tämä pikkukuva Gwyneth Paltrowista inspiroi. Tummansininen yläosa ja löysä valkoinen alaosa: tykkään! Ja miten sattuikaan että kaapista löytyy tummansinisiä yläosia (jos kohta ei Armani Priveä) ja valkoisia alaosia! :D




Sitten luin Glorian. Edelleenkään taiteelliset ja inspiroivat muotikuvat ei sytyttäneet yhtään lamppua. Mutta paparazzin pikkukuva kyllä; tuolla taustalla on paljon ruskeita laukkuja. Ruskeita laukkuja, sellainen! (Onneksi muistin, että yksi hyvä on suutarilla paikattavana). (Ja muistin myös, että seuraavassa laukussa täytyy olla kaksi osaa kahdella vetskarilla eroteltuna ja molemmat osat niin isoja, että niihin mahtuu kannettava + nopean yöpymisen kamat).




Nyt lähden inspiroitumaan lomalle. Lukemaan ja ompelemaan ja sen sellaista puuhaamaan :D

Elle 3/2010, Vogue 2 / 2010, Gloria 4 / 2010.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Kaunis kiitos


Kiitos Aamunkukalle! :)

Ja päivälle piristystä:

http://www.youtube.com/watch?v=dFTYB62k8yM

Katselin tän eilen illalla sängyssä kännykällä ja purskahdin ääneen nauramaan. Johon vieruskaveri heräsi ja kysyi, mitä kuvittelin tekeväni. :D

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Hauskaa

...alkanutta työviikkoa! :D

"Another reminder came into us from one of the associate principals because of some recent issues with the staff Xerox machine. It often breaks down, which is no big surprise because this school is the size of a mall and we only have access to the one photocopy machine. In a situation like this, wear and tear will always win. Why doesn’t the administration get that?

This reminder came with some, um, odd tips. He wants us to remember that “machines need love too.” Hmm. Unfortunately, he didn’t stop there with his theme. He encouraged us to “whisper sweet nothings into its ear” and not to forget to “compliment it from time to time.” I actually read, “make it feel wanted.” He specifically said, “tell it that it looks pretty,” and offer to “cook dinner on occasion.” Who wrote the Xerox manual, Barry White? "

Täältä.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Hyvää Minna Canthia!


Siinäpä tomera nainen !

Tasa-arvon vuoksi pieni kuriositeetti. Vilpittömänä ihmisenä, jolla on loputon usko markkinavoimien rehellisyyteen, luovutin niitä muutamaa rapakon takaista lehteä (edelleen odotettavia!) tilatessani sähköpostiosoitteeni.

Aamulla minua odotti kyselytutkimus Better Homes & Gardenilta.

Webbikyselyt on hauskoja, jos niitä lähestyy analysoidakseen kyselyn tekijän ennakkokäsitystä meistä kyseltävistä.

Ja jostain syystä olen varma, että SmartMoneyn lukijoilta (puhumattakaan autolehtien lukijoilta) ei kysytä:

Completely Unsatisfied = 1 // 2 // 3 // 4 // Completely Satisfied 5 // Does Not Apply to Me
My identity and development as an individual
The amount of time I have to make and nurture friendships
The amount of time I have to spend with my children/family .

Siis hyvää päivää! Tasa-arvo on kimurantti juttu ja sen toteuttaminen vielä kimurantimpi, kun sukupuolia erottavia tekijöitä on vähemmän kuin yhdistäviä. Mutta että tilaamani lehden (en kyllä muista tilanneeni BHGtä...) tuottajaa kiinnostaa, mistä osa-alueesta erityisesti tunnen syyllisyyttä. Auttaisiko lehden lukeminen siis poistamaan jotain näistä, kehittämään vaikka identiteettiäni haluamaani suuntaan

Joka suunta on siis mikä.... sehän se ongelma ihmisellä onkin, että eihän sitä etukäteen tiedä, mihin suuntaan pitää kehittyä, kun on vielä niin kehittymätön. Enkä tarkoita nyt käsivarsilihaksia. Niistä tiedän, ettei niitä ole kehittynyt. Minulla on roikkumistanko ovessa, enkä saa vedettyä kuin 0,5 leukaa.

Minna Canthin kunniaksi minulle ja muille: ei syyllisyyttä (tänään)! Ollaan täydellisiä joka hetki, ja pyörähdetään kaikille, jotka yrittää syyllisyydellä meitä manipuloida!
(Sinänsä tykkään lukea tuota nimenomaista Better Homes & Gardens lehteä siksi, että olen nainen. Siis osa lukunautinnosta tulee siitä, että tiedän pystyväni nauttimaan lehdestä, koska olen nainen, ja miehet ei samasta syystä pysty sen lukemisesta samalla lailla nauttimaan).

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Aurinko armas


Tyttöni soitti eilen ja sanoi " Äiti oikein pirskahtelen elämäniloa! Aurinko paistaa ja lumet sulaa! Onko sullakin paljon elämäniloa?"

Kuulustelin poikaa eilen enkun kokeeseen.

-Hurry up => Hurry up, lift Harry up!
-Shoot. Good goal. => Shoot good gown.
-Keep + cheap => I keep cheap sheep.

Tämän jälkeen kävin nukkumaan iloisella mielellä ja tartuin (ihan vain kuvia selatakseni..) Eva Braunin elämäkertaan. Karmeaa luettavaa.

Jännää. Natsien käyttäytymistä on joskus selitetty ihmisen halulla komformismiin. Samalla halulla selitetään muotia. Noin yhteiskuntarauhaa ajatellen olisi suotavampaa, jos ihmiset samastuisivat toisiinsa muodilla eivätkä toisiaan tuhoamalla.

-Ostit taas uuden muotilehden?
-Oli ihan pakko. Olen vähän lipsunut tuon kansainvälisen muodin seuraamisesta ja sillä lipsumisella voi olla tuhoisat vaikutukset yhteiskunnalle.

-Ostit taas uuden lyhyen / pitkän / vaalean / tumman kevättakin?
-Oli ihan pakko. Muotia on seurattava että elää.

-Tilasit sitten kaksi uutta sisustuslehteä? Unelmien talossahan ollaan asuttu vasta kaksi vuotta?
-Oli ihan pakko. Tyynyjen kuosia pitää päivittää ettei meistä ihmisistä tulisi hirviöitä.

Hatunnosto siis kaikille meille bloggaajille ja blogien lukijoille, komformismin toteuttajille ja laajemmalle saisi levitä (eikä kunniamerkitkään haittaa tekisi) ja kohta se kevätkin tulee !

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Pakkasella voi..

...tehdä monia kivoja sisäasioita, kuten keittää kerroskiisseliä ja paistaa pinaattivohveleita. Pakkasella voi myös sairastaa.

Sain flunssan. Lepäsin pari päivää. (Lepo = tärisin peiton alla viljanjyvälämmittimen vieressä ja aina välillä kävin kuumassa kylvyssä, välttelin buranaa, että elimistö voittaisi taudinaiheuttajan mahdollisimman nopeasti). Menin kokoukseen. Tauti yltyi. Kävin lääkärissä. Sain antibiootit. Olo parani. Tein töitä kotona. Olo parani. Tein töitä konttorilla. Tuli viikonloppu. Sain järkyttävän viruksen, lämpö nousi uudestaan, mikään ruoka ei pysynyt sisällä, jos mitään ruokaa ensinkään olisi siltä pahoinvoinnilta halunnut suuhunsa laittaa.

Ja sitten, kun olen niitä, jotka eivät kerrasta opi. Menin töihin. Sain sydämentykytystä, rytmihäiriöitä, ahdistusta, jotka pahenivat iltaa kohden. Soitin päivystykseen. "Kutsu 112, kuulostaa niin pahalta". Sovittiin kuitenkin, että sairaalassa käynti riittää, koska yleisvointi on hyvä. Sydänfilmi ei tietenkään näytä mitään muuta kuin kaunista tasaista sykettä ja joku (veri?) hapettuikin hyvin, joten lähdin kotiin.

Lepäsin. Ja nyt oppineena kävin lääkärillä uudestaan pyytämässä vielä yhden päivän lisää sairaslomaa. Käsittämätön voimattomuustauti.

Kuten me kaikki tiedämme: flunssa kannattaa hoitaa aina loppuun asti. Flunssatkin kannattaa ottaa vakavasti. Nimimerkki esimerkistä oppii, mutta oppiiko omasta?

No, nyt on olo kohentunut ja mieli levännyt ja odotan innokkaasti, kun pääsee taas töihin. Siis oikeisiin töihin, sähköposteihin vastailua sohvaltahan ei lasketa.

Muutama tilannekuva kuluneilta viikoilta.


Ihana mieheni. Pesi keittiön tuolien päällyset.
Ja asetteli ne kuivumaan takan eteen.


Yksi aamu makasin kuumeen kourissa vuoteessa. Lotta 8 v tuli kysymään,
olenko syönyt aamupalaa. En ollut. Hän laittoi minulle. Leipä (voideltu!),
keksejä iso pino, teetä keitetty, mehua tehty. Päärynä kuorittu ja viipaloitu. Ihana tyttö!



Ja hänen veli. Meillä tuo Ticketin kurakelihaalari on mennyt mainiosti pakkaskeleilläkin.
On lämmin!

Jouluna pelattiin Riskiä. Ja... pelattiin Riskiä.