keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Rehellisyys maan perii tai siis rehellisyys tuottaa perittävää



                                                                   [kuva täältä]
Miksi rehellisyyttä? Jos kukaan ei vahdi maksua, kannattaako maksaa? Kannattaa. Sillä rehelliset rikastuvat. Koska talous perustuu luottamukseen.

On kaunis ajatus, että pankeissa on talletustamme määrää vastaava summa rahaa. Että halutessamme voimme muuttaa pankkitilin saldon käteiseksi rahaksi. Emme voi.

Pankeissa oleva omaisuus ei perustu kokonaan käsinkosketeltavaan omaisuuteen. Yritysten taseessa oleva omaisuus ei sekään muodostu kokonaan konkreettisista hyödykkeistä. Ja mikä hassuinta; meidän palkka ei määräydy puhtaasti sen perusteella, kuinka arvokkaita olemme organisaatiolle. Tai julkisella sektorilla: mikä on meidän kansantuotteen kasvulle tuottamamme lisä. (Jos sellainen pystyttäisiin edes laskemaan).

Kaikki perustuu luottamukseen.

Luotamme yhteiskuntaan (ja EU:uun), että käteinen raha toimii vaihdon välineenä.

Me luotamme pankkiin, että se halutessamme antaa meille käteistä rahaa.

Pankki luottaa meihin, että maksamme lainat sovitusti.

Työnantaja luottaa siihen, että teemme sovitun työpanoksen. Me luotamme työnantajaan, että saamme siitä sovitun korvauksen.

Kaikki nämä suhteet vaativat luottamusta. Toki epäluottamustilanteet on aika hyvin sanktioitu.

Mutta luotamme myös siihen, että olemme luottamuksen arvoisia. Ja että arvoomme luotetaan. (Tämän takia korkeaan luottamuspääomaan perustuvat toimet (poliitikot) vaativat erityistä luottamuksenarvoisuutta.)

Loppujen lopuksi yhteisö määrittelee luotettavuuden rajat. Näissä heijastuu arvot ja arvostukset. Ja loppujen lopuksi meidän arvomme (=palkan määrä) on seurausta yhteiskunnan arvoista ja luottamuksen määrästä.

Tämän takia epärehellisten yhteiskuntien kansantuote on matala. Rehellisyys kasvattaa sitä. Mutta vain tiettyyn rajaan asti. BKT:n saavuttaessa vakiintuneen tason, byrokratia pakottaa rehellisyyteen sanktioilla. Keskinäisen rehellisyyden merkitys vähenee.

Helposti ajattelisi, että kyseessä on aaltoliike. Rehellistä toimintaa - talouskasvua - sopimusyhteiskunta - toimintaa - sanktioita - henkilökohtainen rehellisyys vähenee -  talouskasvu hidastuu- jne.

Missähän aallonkohdassa Suomi tällä hetkellä on.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Yksityiskohta elämästä, Chopin

Chopin ei ole hissimusiikkia. Chopin on täynnä tunnetta. Perjantaina väsyneenä viikon jälkeen Chopin on kerta kaikkiaan liikaa.

Lauantaiaamuna on tilanne kuitenkin aivan toinen. Silloin kuulevat korvat vastaanottavat vähän puolihuolimattomasti aukijääneestä radiosta tarkoin valikoituja esimerkkejä nokturnoista. Jokusen aika sitten kesäloman alkaessa aloitin vuosittaisen siivouksen. Tiesin, että tulossa oli päivien urakka ja päätin, että nyt on se hetki elämässä, että kuuntelen kaikki Chopinin nokturnot läpi. Ne ovat nimittäin vähän tylsiä verrattuna preludien ja etydien räväkkyyteen.

Nokturnot ovat siivousmusiikkia parhaimmillaan.

Chopin sävelsi hienovaraista musiikkia täyteen nyansseja ja värejä. Mutkikkaita fraseerauksia, avauksia ja purkuja ja valepurkuja. Chopinin pianomusiikki on musiikillisen kerronnan ultimaattumi. Sen jälkeen ollaan liu'uttu eri suuntiin, mutta ei ylemmäksi.

Verratkaapa nyt näitä kahta, fantasia impromptu ja John Williams. Varmasti genressään hyvä tuo jälkimmäinen. Mutta se ei ole kokonaisuus, jossa on alku ja loppu, ja jonka keskellä tapahtuu jotakin hengästyttävän kaunista.

Chopin oli taitava pianisti ja säveltäjä. Taito näyttäytyy täydellisyytenä. Se on jonkin asian niin hyvää hallintaa, että yksityiskohdat erottuvat kirkkaina juuri oikeissa paikoissa. Oli kyse sitten säveltäjästä tai soittajasta. Taidon puute näkyy siinä, että yksityiskohtia ei ole. Mennään vain.

"Balskorna, Helene Schjerfbeck, 1882" by Helene Schjerfbeck - Sotheby's. Licensed under PD-US via Wikipedia

(Tämä kuva on täynnä yksityiskohtia ja vivahteita. Taitoa. )

Nykyisin taito on muualla. Olemme taitavia teknologian hyödyntämisessä. Työn ja perheen yhteensovittamisessa. Hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisessa. Uusia Chopineja emme osaa synnyttää.

torstai 19. marraskuuta 2015

Tarkoitus pyhittää keinot, ei saisi


Vajaa viikko Pariisin tapahtumista. Vieläkin vaikea käsittää. Täysin mahdotonta hyväksyä.

Kaksi lähestymistä.

Yhteisö ennen yksilöä. Kaikkialla ja kaikille yksilö ei ole yhteisöä tärkeämpi. Usein tämä jako vedetään lännen ja idän välille. Se voidaan vetää Euroopassa myös ajallisesti. Ennen Suomessakin yhteisön hyvinvointi riitti perusteluksi sille, että yksilön oikeudet kärsivät. Esimerkkinä vaikkapa vanhimman pojan perimysasema sisarusten kustannuksella (jolla turvattiin elinkelpoiset tilakoot).

Vielä nytkin hetkittäin yhteisön hyvinvoinnilla perusteella loukataan yksilön oikeuksia, kunniamurhat esimerkkinä. Meille nykyajassa eläville länsimaisessa yhteisössä kasvaneille nämä ovat yhtä hyväksymättömiä. Sata vuotta sitten tai tuhat kilometriä itään olisimme ehkä ymmärtäneet hieman, tuskin hyväksyneet. Meidän ymmärrys ja hyväksyntä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että näin ajatellaan ja sen mukaisesti toimitaan. Muualla, ei Suomessa.

Isis perustelee Pariisin terroritekoja 'oikeutettuna hyökkäyksenä' vääräuskoisia vastaan. Oikea uskon yhteisön edun nimissä tapetaan yksilön oikeudet. Ja siinä sivussa yksilökin.

Toinen selitys on haastavampi. Tarkoitus pyhittää keinot. Isisille epävarmuuden, toivottomuuden ja eripuran lietsominen Eurooppaan on niin tärkeä tavoite, että mitkä tahansa keinot ovat oikeutettuja. Jopa viattomien ihmisten tappaminen.

Isis on ääriesimerkki. Pariisi ei toivottavasti toistu. Loppujen lopuksi Pariisissa on kyse sodasta, ei normaalitilanteesta.

Mutta tämäntyyppiset ilmiöt on nähtävissä. Ja toisin kuin kunniamurhissa, tarkoitus pyhittää keinot hyvin usein meidän nykyhetken länsimaisten ihmisten käyttäytymisessä. Esimerkkejä:

-Itsenäisyyspäivämellakoissa rikotut ikkunat . Eivät kaupat ole mitään kostamisen arvoista tehneet. Mellakoitsijoiden halusivat näyttävyyttä viestilleen.

-Ajetaan huolettomasti. Koska huvittaa. Koska kiire. En viittaa tässä todella ikäviin suojatiellä yliajamisiin. Mutta olen törmännyt todella erikoisiin 'risteyksessä rinnalle ja oikealta ohi' tilanteisiin.

Tai

-lautakunnan ei-julkisista kokoukset ja materiaalit levitetään julkisuuteen. Koska oma ajatus on julkisuuslakeja tärkeämpi.



Esimerkkejä löytyy.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Budjettivaltuusto 161115

Budjetti on lukuja. Budjetti on tekstiä. Lukujen ja tekstien takana on paljon jo tehtyä ja vielä tekemätöntä työtä.

Suomen taloustilanne on kurja. BKTn kasvu on meillä euroalueen surkeinta. Toiminnan on muututtava. Jokainen suomalainen, niin palkansaaja kuin kaupunki, joutuu miettimään, mitä voi tehdä toisin. Kaupungin budjetti pitää sisällään sekä muutosta, mutta kertoo myös siitä potentiaalista, mitä kaupungilla on käytössään.  Toimimalla teksti muuttuu teoiksi.

Muutama esimerkki. Kirjaus: Hämeenkylän koulussa havaituille sisäilmaongelmille etsitään vuoden 2016 kuluessa kestävä ratkaisu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulu tutkitaan rakenteita myöten, ja tutkimus alkaa vuoden vaihteessa.  Puolet koulun toiminnasta suljetaan tutkimusten ajaksi. Tämä tuo paljon epämukavuutta ja erikoisjärjestelyjä,  konkreettisia muutoksia opettajien ja oppilaiden työskentelyssä. Tutkimusten nopea aloittaminen on kuitenkin välttämätöntä.  Ilman niitä koulun sisäilmaongelmiin on mahdotonta puuttua.

Toinen esimerkki varhaiskasvatuksesta. Budjettikirja kertoo, että Vantaalla on v.2016 10 140 kunnallisessa päivähoidossa olevaa lasta, joita hoitaa 1940 vakituista ja 81 määräaikaista hoitajaa. Käyttömenot ovat 8857 € / lapsi.

Näiden lukujen takana on paljon systemaattista kehitystyötä, esimerkkinä lasten pitkät kesälomat, ja palvelumuotoilua, esimerkkinä kerhotoiminta. Vantaalla panostetaan varhaiskasvatuksen laatuun. Laatu näkyy pätevinä lastentarhanopettajina ja pienryhmätyöskentelynä. Laatua on myös sujuvat ja joustavat tilat, joissa kuravaatteet kuivuu, ruokailu on viihtyisää ja pihat virikkeellisiä. Päiväkotien suunnittelun yhteistyötä tulee ehdottomasti jatkaa tilakeskuksen kanssa.

Varhaiskasvatuksen laatu näkyy myös siinä, että Vantaa panostaa erityislasten tarpeisiin. Vantaalla eristyislastentarhan opettajien ja avustajien palkkoihin käytettiin v 2014 6,9 miljoonaa. Helsingissä 7,6 miljoonaa. Eli käytämme tähän rahaa lähes Helsingin verran. Päiväkoti-ikäisiä lapsia Vantaalla on kolmannes Helsingin määrästä.

Nämä kannattaa muistaa, kun puhutaan päivähoidon laadusta.     

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus tarkoittaa, että jokaisella vantaalaisella lapsella on oikeus päivähoitoon 20 tuntia viikossa. Suoraan leikkaus näkyy niillä lapsilla, joilla on toinen vanhempi kotona hoitamassa perheen muita lapsia. Tässä taloudellisessa tilanteessa  muutos on välttämätön. Vantaalla tämä onnistuu, kiitos jo pitkään perheiden kanssa yhdessä tehdyn palvelumuotoilun ja hyvin toimivan kerhotoiminnan.

Kerhotoiminta löytyy budjettikirjasta myös perusopetuksessa. Strateginen päämäärä vuosille 16-19 on 'oppimisympäristön kehittäminen ja laajentaminen yhteistyössä muiden koulujen ja toimijoiden kanssa. ' Käytännössä tämä on tuonut pilottina Korson alueella koululaisille lisää kerhovaihtoehtoja ja harrastusmahdollisuuden kerhopalkissa koulupäivän yhteydessä. Tämä yhdistää koulupäivää ja tuo iltoihin perheen yhteistä aikaa.

Arvoisa puheenjohtaja, budjettikirja on annettu lupaus. Niiden takana on paljon tehtyä työtä. Henkilökohtaisesti toivon, että teksti rakentamisen laadunvarmistuksen toimenpiteistä:   'valvontasuunnitelman ja erityisesti työmaan kosteudenhallintamenetelmiä kehitetään ja hyviä käytäntöjä vakiinnutetaan kaikkiin hankkeisiin' näkyy kaupunkilaisille terveinä ja turvallisina tiloina.

(teksti tuotu nettisivuiltani marillakortesalmi.fi )