Peas and Joy

Mihin joulukuu meni!!

Minä en tiedä, mieheni tietää.

Piti järkätä leirikoulun diskosta ylijääneiden piirakoiden myynti joulukoulu-lauantaipäivänä. Jämäpalamyynti muuttuikin 300 aikuisen ja 300 lapsen hotdog-suklaapiirakkakahvilaksi.

Lupasin auttaa torttujen leipomisessa. "Ai että niitä pitäisi tehdä 380 kpl?"

"Toki pidän myyjäisissä piparikoristelupajaa. Juu, voin leipoa sinne muutaman piparkakkutalon, joita voi myös koristella. " (Saldo 25 piparkakkukotaa poroineen).

Mieheni totesi sarkastisesti, että "kato nyt, ihan pakko ei ole aina kaikkeen ilmottautua", kun juoksin hameessa ja saappaissa keskellä hankia.

Olin ollut aamupäivän leipomassa niitä torttuja. Kello 14 alkoi juhlat, sitä ennen olin luvannut osallistua sinivalkoisen joulukuusen koristeluun. Minulla oli kunnianhimoinen suunnitelma kerätä muovileluja ja spreijata ne sinisiksi ja valkoisiksi ja tehdä niistä joulukuusenkoristeita. Jossain vaiheessa tajusin, ettei kyvyt riitä. Tuntia ennen määräaikaa tajusin, ettei tässä aikakaan riitä. Tein kymmenisen koristetta ruiskuttamalla styroxkartioita hopeavärillä ja liittämällä niihin paksut leveät siniset nauhat. (Nauhaa jäi yli meidän kesäisiltä ruotsalainen beduiini -kutsuilta. Eläköön heja naapuriyhteistyö!!). Ja kävin sitten viemässä nämä koristeet valitulle kuuselle, jonka tarkka sijainti oli vähän hakusessa. Koska olin menossa perheeni kanssa joulujuhliin (niihinhän lähdetään aina hyvissä ajoin), päädyin hyppimään hameessa ja saappaissa hangessa sitä kuusta etsimässä.

Kuusi tuli toiseksi, tortut riittivät ja tyttö soitti kauniisti Händelin Riemuitse tytär Siiiioonin. Suzukin kakkosvihosta!

Joulukorteista. Ajattelin kerrankin tehdä kauniit kortit omista kauniista lapsista. Hommasin kuvaajankin paikalle. Kuvaaja tuli, mutta koska hän toimi myös lapsenvahtina sillä aikaa, kun minä mieheni kanssa olin pikkujouluissa, olin unohtanut valmistautumishötäkässä koko kuvausjutun. Kuvat olivat hyviä, mutta lapsilla oli hiukset ja vaatteet ... normaalit. No, ei se mitään, ajattelin, normaalihan on oikeastaan parempi kuin poseeraus. Yritin sitten käsitellä kuvia seepian sävyisiksi. Tietokoneestani ei löydy kuvankäsittelyohjelmia (numerot ei muutu, esitti ne millä sävyllä tahansa). Joten totesin sitkeän wordillä ja power pointilla yrittämisen jälkeen, että ei onnistu. Nämä sain aikaiseksi:

Jälkimmäistä ajattelin huumorintajuisille ystäville, mutta en sitten kuitenkaan. Ostimme valmiit kortit ja kirjoitettiin ne sulassa sovussa eilen lasten nukkuessa. Samalla "keskusteltiin" minun-sinun-meidän sukulaisten lahjoista. Päädyttiin aikuisten kohdalla ammattiin tai lehtiin . Ammattilehtiin ei.

Näin juuri 16. hääpäivää juhlineen voisin todeta, että joskus aviopuolisoidenkin olisi ihan asioiden läpiviemisen takia hyvä käyttää nk. kokousformaattia. Jotenkin selkeyttää keskustelua, kun puheenvuoro pyydetään ja saadaan ja päätökset kirjataan. Ja valitukset voi paremman puutteessa osoittaa vaikka Maaoikeutena toimivalle Vantaan maistraatille osoite Pasilanraitti 11 B 30 päivän kuluessa päätöksestä tätä päivää kuitenkaan mukaan laskematta.

Otettiin tämä kokousformaatti käyttöön, kun lasten kanssa käytiin läpi joulunalushommat. Mieheni (perheen päänä, kuten hän ilmoitti) kutsui kokouksen koolle. Kaikki paitsi kuopus olivat läsnä (hänet kirjattiin päiväuniseksi), kokous oli kutsuttu koolle määräajassa, ja oli siis päätösvaltainen. Puheenjohtajaksi valittiin Lotta. Minä toimin sihteerinä. Todettiin, mitä pitäisi vielä siivota, tehdä ja laittaa. Valittiin näille tekijät. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi hän, joka sai hommaksi etsiä pelaamattomat pelit Joulupataan viemisiksi; hän halusi sittenkin helpomman homman (=portaiden alapuolisen tilan siivouksen).

Joulupataan päätyi myös esikoisen joululahjojen hankinnasta ylijäänyt raha ("ei mulla ole sille muutakaan käyttöä"). Samainen filantrooppi soitti minulle töihin yksi päivä ja kysyi, voiko ostaa puolalaiselta katukauppiaalta jotain. Olin empiväinen (onko ne roistoja vai mitä??) ja tilanne meni ohi. Kun ajoin töistä pois, näin kotikulmilla tyttäreni hortoilemassa. Poimin hänet kyytiin. "No OP halusi sittenkin ostaa siltä kauppiaalta, lainasin sille rahaa, ja me lähdettiin sen perään juoksemaan. Näin sen jäljet täällä päin ja ajattelin just soittaa OPlle, että tulee tänne. OP lähti toiseen suuntaan sen perään."

Nyt kuopus saa aidon käsintehdyn puisen lumiukon.

Iso kiitos Aamunkukalle, kun ryhtyi sanoista tekoihin ja perusti ryhmän. Äitibloggaajat! Haastan kaikki mukaan haluamallanne summalla!
Hauskaa joulunodotusaikaa!!
Kohta voidaan laulaa Kolme yötä jouluun on!