perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kuuluvatko vanupuikot Airbnb majoitusmaksuun

´
'Värikästä' sanoi majoittaja tästä huoneesta.

Naapuriapu, kyllä. Yöpaikka kavereille ja kyyti lentokentälle, kyllä.

Nämä perustuvat toimijoiden molemminpuoliseen tuntemiseen.

Mutta kuka majoittaa sohvalleen täysin tuntemattoman muukalaisen? Moni. Netin kautta tuntemattomista on tullut tuttuja. Välikätenä toimivat toiset tuntemattomat, jotka suosittelevat ja kuvailevat käyttämiään palveluja.

Airbnb ottaa tyhjänä ja käyttämättömänä olevat tilat käyttöön mahdollistamalla yksittäisten ihmisten majoittamisen. Tämä on jakamistaloutta, sharing economy. Vastakohtana ilmeisesti sille, että vapaassa markkinataloudessa ei jaeta vaan tuotetaan arvonlisää rahasuoritetta vastaan. Airbnb liikuttaa rahaa yksityiseltä yksityiselle, ei kukaan ilmaiseksi anna muiden käyttöön uima-allashuvilaansa tyynenmeren rannalla.

Yövyin Airbnb -huoneessa Århusissa Tanskassa. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Miten tervehditään ihmistä, joka kutsuu sinut kotiinsa rahaa vastaan? Toivotetaanko hänelle hyviä öitä? Onko pakko syödä aamupala, jos sellaista ylimääräisenä tarjotaan todeten, että 'ihan itse leivoin sämpylät'? Pitääkö hänelle kertoa, mihin aikaan aikoo illalla kotiutua?

Asetelmahan näissä on sinänsä vierasystävällinen: majoittaja on riippuvaisempi kiittävistä kommenteista kuin vierailija. Tämän vuoksi majoittajat ilmeisesti ovat ylitsevuotavan ystävällisiä. Tai sitten ylitsevuotavan ystävälliset ihmiset vain majoittavat vento vieraita muita useammin.

Sain käyttööni 15m2 huoneen, jossa oli sänky, pöytä, tuoli, kaappitilaa ja liinavaatteet. Lisäksi sain käyttää kylpyhuonetta,keittiötä ja olohuonetta niin halutessani. Vain kylpyhuonetta halusin.

Isäntä oli ystävällinen entinen hippi, joka elätti itsensä ja lasten äidin luona asuvat lapset tauluja maalaamalla.

Ensimmäisen yön pimeinä tunteina totesin, että uskoni ihmisyyteen on ohut. Se on niin ohut, että raahasin tuolin oven eteen: ainakin heräisin, jos ovi avataan.

Mitään ei tietenkään tapahtunut. Viimeisenä aamuna sain kyydin lentokentälle vievän bussilinjan varteen.

Hotellissa respa ei ottaisi omaan autoaan ja kuskaisi vierasta pari kilometria vasempaan.

Airbnb on hyvä, nopea ja halpa. Se tuo väriä ja paikallisväriä majoittumiseen. Se hyödyntää tyhjää ja ylimääräistä tilaa. Mutta valitettavasti kansantaloutta yöpyminen ei parantanut. Isäntä maalaili ja pelaili nettipokeria. Ammattimainen hotelli olisi jyvittänyt minun yöpymisestä osan siivoojalle, keittiöhenkilökunnalle, respalle ja hallinnolle. Yrityksissä raha kiertää, osa kierrosta menee veroihin. Nettipokerissa verottaja jää nuolemaan näppejään vaikka airbnb -tulot verottajalle ilmoitetaankin. 

Århusissa kyllä kannattaa käydä.

Siellä voi näppärästi pyörällä siirtyä museosta toiseen, antiikin ihmeistä moderniin taiteeseen.





tiistai 14. kesäkuuta 2016

Arvoa ja arvaamattomuutta


Mieheni äiti on kertonut monta kertaa, miten hän ensi kertaa anoppilaan mennessään kuuli tulevalta appiukoltaan: 'tunne oma arvosi, anna arvo muillekin'. Meille miniöille se olleen lausuttu neuvon ja ohjeen hengessä.

Huomionarvoista on järjestys: itselle - muille. Vähän sama kuin lentokoneen happinaamareissa: itselle - lapselle. Mutta osaammeko me arvostaa itseämme?

Yritys sulkee toimipisteen ja työntekijät siirtyvät 10 km päähän. Toiminta on yrityksen strategian mukainen, mutta työntekijät kokevat, että heidän tekemistään ei arvosteta. Paha olo puretaan epäkohtien metsästyksenä ja luottamusmiehet istuvat neuvotteluissa aamusta iltaan.

Valvira sulkee synnytyssairaalan, kun vastasyntyneiden päivystystä ei voi järjestää ja erikoishoitoa vaativat vauvat joudutaan kiidättämään Ouluun. Henkilökunta kommentoi: 'kätilöt ja lastenhoitajat tuntevat itsensä puoskareiksi ja pienen sairaalan surkeiksi kätilöiksi.'

Kilpailukykysopimus lisää päivittäistä työaikaa 6 minuuttia. Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja sympatiseeraa työntekijöitä, jotka joutuvat sinnittelemään. Töissä. Joka päivä 6 minuuttia enemmän. Sinnittelemään.

Meidän omanarvontuntomme on kovin heppoisissa käsissä. Kun ympäristö muuttuu, tunnemme itsemme arvottomiksi.

Ei ammattitaito miksikään muutu, vaikka työtä tehdään toisessa paikassa. Hyvä kätilö on hyvä kätilö, vaikka sairaalasta ei löydy päivystävää mahakirurgia. Työnteko ei ole sinnittelyä. Työpaikka on useimmille oman valinnan kohde ja useimmat meistä viihtyvät töissä. Kuusi minuuttia on lyhyt aika.

Meillä on ruokaa, terveyttä ja turvaa. Yleisesti ottaen voimme kouluttautua haluamaamme työhön. Meillä on yrittämisen, kokoontumisen ja rikastumisen vapaus. Miten meidän omanarvontunnostamme tuli huojuva torni, joka rakentuu ulkoisille rakenteille ja sortuu kun pikkuisen tuulee?

Ehkä meillä on liikaa mahdollisuuksia. Emme enää tiedä, mitä haluamme. Meidän ei tarvitsekaan    tietää mitä olemme, kun voimme aina olla jotain muutakin.

Ehkä toteutamme itseämme ottamalla kantaa nopeatempoisiin ilmiöihin. Nopea reaktio, nopea hype, nopea serotoniini.

Ehkä meidän pitäisi käyttää kuusi minuuttia päivässä sen miettimiseen, mitä minä olen, mikä minulle on tärkeää ja miten annan sille arvon ja miten kerron muille arvostavani heitä.

#selfesteem #paradigm #uskoitseen #arvomuille #kiky