tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kekkuttellaanpa

Oton suusta kuultua ja unohtumisen uhkaamaana:

(Isä, äiti, Otto, istumassa autossa, tulossa Ikeasta)
Isä: kylläpä janottaa. Onko meillä meillä vettä jossain? Haluan kylmää vettä!
Otto: ei oo eikä kannata nyt tiitä jumputtaa vaan oottaa kotiin atti.

(Koko perhe, ruokapöytä. Keskustelua)
(Lotta yrittää sanoa jotain, joka häipyy yleiseen hälinään)
Otto: teit. Teeeeeit. Kekkuttelu teit! Lotta tanoo! Nyt LOTTA tanoo.
(Huitoo ja osoittelee puhujien suuntaan, kunnes saa kaikkien huomion ja kaikki hiljenevät).
Sitten Lotta sanoo.

(Sunnuntaina Otto kävi leikkipuistossa ja potkimassa jalkapalloa. Maanantaina äiti tuli töistä ja Otolla oli ikävä, joten istuttiin sylikkäin.)
Otto: mutta kun mää haluan tulla kattoon tun laktoleita!
Äiti: ei se kulta onnistu.
Otto: mutku mulla tulee tua kova ikävä!
Äiti (yrittää katso-koira-ikkunassa -kikkaa):muistakko kun kävit eilen siellä leikkipuistossa, siellä oli kivaa.
Otto: Joo! Kekkuttellaampa tiitä puittotta!

Ilmeisesti meillä keskustellaan. Pelattiin Scrabblea lasten kanssa. (Onko city hyväksyttävä sana, minun mielestä on!) Pojat puhui ja puhui ja puhui. Minä yritin keskittyä. Pyysin heitä olemaan hiljaa ja ajattelemaan. Mutta mehän ajatellaan äiti, me ajatellaan keskustelemalla....

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Äiti, ei tartte mennä töihin jos tulee mua ikävä

...totesi Otto maanantain (ekan työpäivän) jälkeen. Mun kesälomapoika, jolla oma loma jatkui isän (ikkän kuten nimitys nyt kuuluu) kanssa.

Lotta: me oltiin Tarjan kanssa Tikkurilan kirjastossa. Siinä vieressähän on se iso talo. Musta tuntuu että se on joku virasto. Mä luulen että näin ihan oikean virkamiehen, se tuli sieltä virastosta. Sillä oli salkkukin! Knallia sillä ei ollut. (Selitys: lähipiirissä ei ole ketään virkamiehenä työskentelevää; virkamiehen tyypittely on Knallista ja Sateenvarjosta).

Mutta kyllä on työlästä kääntää elämä, teot ja ajatukset työasennolle. Sähköpostit: pitääkö niihin vastatakin. Miksi päivät ei voi mennä vain kahvia juodessa aurinkoisella terassilla!

Keittiön ikkunasta tervehtii ruusut. Hope for humanity . Istutin myös Astrid Lindgrenin. Etsinnässä on nyt tuoksuvia ruusuja. Ihmiskunnan toivo on upea ja ylväs ja kaunis (kuten ihmiskuntakin) mutta ei tuoksu.

Hauskaa kesänjatkoa :D