tiistai 18. huhtikuuta 2017

Epätäydellisen tiedon sietämätön keveys


Täytyy myöntää, etten ole Nietzschen suuri fani. En myöskään kummankaan Straussin. En ole lukenut teosta Also sprach Zarathustra. Teoksen otsikko on mielenkiintoinen ja vääntyy moneen tulkintaan. Näistä tulkinnoista keskusteltiin pääsiäisenä. 
Pääsiäisenä onnistuimme valitsemaan sen klassisen nettiradiokanavan, joka soitti vain kaikkein tunnetuimpia klassikoita, kuten Tschaikovskin Joutsenlampea. Ja näitä kuuluisia fanfaareja. Kukapa olisi tiennyt, että Nietzschen/Straussin Zarathustralla ja scifillä on näin selkeä yhteys. 
Elämme epätäydellisen tiedon maailmassa. 
Tiedon neljällä tasolla (ei tiedä että ei tiedä - ei tiedä että tietää - tietää että tietää - tietää että ei tiedä) voi hetkeksi saavuttaa tiedän tietäväni -tason, ja sitten taas suistuu tietämättömän tiedon äärettömään avaruuteen. 
Taloustieteen perusprinsiippi, ihminen rationaalisena valitsijana, perustuu kahteen olettamaan. Ensinnäkin siihen, että kaikki vaihtoehdot tunnetaan. Toiseksi siihen, että vaihtoehdot on laitettavissa keskenään järjestykseen. Kaikkien vaihtoehtojen tunteminen on mahdollista täydellisen tiedon maailmassa. 
Sellaista maailmaa ei ole. 
Yksinkertaisimmatkin valinnat, esimerkkinä maidon osto ruokakaupasta, perustuvat resurssien ja rutiinien vaihtelevapainotuksisille yhdistelmille. Vai onko joku maistanut kaikkia erilaisia maitolaatuja, ja priorisoinut ne laadun, hinnan ja saatavuuden mukaiseen järjestykseen, ja ylläpitää tätä listausta vaihtuvien markkinoiden mukaan? 
Itse asiassa oletus täydellisestä tiedosta on harhaa. Se on niin suuri illuusio, että voimme itsellemme rehellisinä myöntää kernaasti, että kaikki päätökset eivät ole rationaalisia. Joskus impulsiivisuuden myöntäminen on helppoa; 'takki oli oikean värinen'. Aika usein valintaa rationalisoidaan jälkikäteen; 'takki on juuri sopivan lämmin tähän pitkittyneeseen kevääseen'. 
Mutta lopulta, edes big data ei avaa kaikkien valintojen lopullista selitystä. 
Taloustiede on perustellut paljon epärationaalista käyttäytymistä epätäydellisellä tiedolla. Eli rationaalinen valinta on sääntö, epätäydellinen tieto tekee siihen poikkeuksen. Ymmärrettävästi, rationaalinen toiminta kun taipuu yhtälöiksi niin paljon paremmin kuin epärationaalinen. 
Mutta loppujen lopuksi täydelliseen tietoon perustuvat päätökset ovat niin harvinaisia, että ne ovat se poikkeus. Epätäydellisyys on sääntö. 
Joskus epätäydelliseen tietoon perustuvat valinnat ovat sietämättömiä. Mutta toisaalta; kaikkihan me elämme loppujen lopuksi  vain samaa illuusiota. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Suurta ja pientä - talous on monen tekijän summa


Edellinen vuosi oli Vantaan kaupungin talouden kannalta erikoinen.

Tilikausi oli ylijäämäinen: 65 meuroa.
Kunnallisveroa kertyi enemmän kuin talousarviossa ennustettiin: 2 meur.
Yhteisöveroa tilitettiin enemmän: 5 meur.
Lainakanta pieneni 18 meur.

Hyvä vai huono? Suurista kaupungeista, Helsinkiä lukuunottamatta, Vantaan tulos oli paras. Parempi kuin Espoo, Turku, Oulu tai Tampere. Se on paljon se.
Miten tulos tehtiin?
 
Viime vuosi oli muutamien suurten kertaerien vuosi. Tulojen puolella saimme maanmyyntituloja arvioitua enemmän. Verotulotkin kasvoivat hieman. Suurimmat erot talousarvioon olivat kuitenkin menoissa. HUS palautti ennakkomaksuina perittyjä erikoissairaanhoidon kustannuksia, takautuvasti kahdelta vuodelta. Samoin saimme palautusta HSL:ltä ennakoitua pienenpien joukkoliikennekustannusten takia. Lomapalkoissa tapahtui kiky-säästöjä.
 
Mutta ilmankin näitä kertaeriä, Vantaan tulos olisi ollut positiivinen n. 25-30 meur. Se on edelleen paljon se.
 
Kustannusten säästö Vantaan kokoisessa organisaatiossa ei ole sattumaa. Se on systemaattista työtä. Vantaalla ei tehdä tilinpäätösostoja (HS 7.4.). Vantaalla organisaatio on ohut, päällikkötasoja on muita kuntia vähemmän. Kulukuri on tiukka.
 
Vakaa talous on hyvä lähtökohta maakuntauudistuksen jälkeiseen aikaan. Tällöin verotuloista katoaa yli puolet, menoista myös, mutta lainamäärä pysyy samana. Uusien investointien tekeminen on haastavampaa. Vähäinenkin korkojen nousu syö helposti käyttötaloudesta isoja siivuja. Investointeja kuitenkin tarvitaan, kaupunki kasvaa ja sen myötä palveluverkko myös.
 
Vakaa talous antaa hyvän lähtökohdan vastata myös muuttuvan kaupungin rooliin. Isot toimintaympäristöinvestoinnit; kehärata ja kehä III remontti on tehty. Niistä kasvuapua ei enää saada, vaan se täytyy hakea muualta.
 
Se onkin ratojen rakentamista vaikeampaa. Mitkä yritykset työllistävät? Miten kaupunki voi tukea ja auttaa kasvavia yrityksiä? Miten luoda sitä kuuluisaa pöhinää; innostusta, rohkeutta ja tulevaisuuteen luottamista? Aivan vastaavasti kuin yritysten elinvoima syntyy tyytyväisestä henkilöstöstä, kaupungin elinvoima syntyy tyytyväisistä kaupunkilaisista.
 
Pöhinä syntyy ihmisistä, meistä kaupunkilaisista. Elinvoimainen Vantaa tarkoittaa, että menemme Tikkurilaan viihtymään, houkuttelemme sukulaisia muuttamaan Korsoon palveluiden perässä, suosittelemme Vantaan lukioita Helsinkiläisille koska ne ovat niin hyviä, seuraamme ylpeinä lasten oppimista ja viihtymistä kouluina, luotamme siihen että nuoret työllistyvät. 
 
Ihan vielä tässä ei olla, mutta ollaan kyllä hyvän alun päässä!