tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua !

Tämä joulu on tavallista vihreämpi, mutta yhtä toivottu!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kouluista ja talvesta

Oppimispelejä.  Virtuaaliympäristöjä.  Innokkaita ja oma-aloitteisia opiskelijoita. Vai menestymisen pelkoa ja luovuttamista. Mitä meidän kouluissa tapahtuu ja mitä pitäisi tapahtua?

Valtakunnallinen Oppimaan oppimisen tutkimus selvitti, että 9-luokkalaisten osaaminen matematiikassa, lukemisessa ja päättelyssä oli laskenut. Tämän lisäksi myös asenteissa oli tapahtunut heikennystä. Oppimista estävät asenteet olivat vahvistuneet ('luovutan helposti vaikeissa tehtävissä') ja oppimista tukevat asenteet olivat heikentyneet ('olen hyvä matematiikassa').

Tutkimuksessa pohdittiin, johtuivatko laskeneet taidot siitä, että testin tehtäviä ei osattu tehdä vai siitä, että niitä ei haluttu / viitsitty tehdä. Molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä yhtä huonoja, koska koulun tehtävänä on paitsi opettaa tietoja, myös tietojen ja taitojen kehittymistä tukevia asenteita.

Kurjalta kuulostaa, jos lapset vanhetessaan alkavat ajatella, että mahdollisimman vähällä kannattaa yrittää päästä. Miettiä pitää, kuinka paljon koululla on osuutta tuohon, kuinka paljon koti tai kaverit siihen vaikuttavat.

Lopputulos tutkimuksessa on, että koulun rooli oppilaiden elämässä on vähentynyt, jolloin koulun asettamia tavoitteita ja tehtäviä ei niitäkään pidetä tärkeinä. Jolloin ei viitsitä yrittää, jolloin oppiminen hidastuu. Ja niin edelleen.

Viime viikolla tuli kansainvälinen Pisa-tutkimus tuloksineen. Se kertoi samansuuntaista tulosta, suomalaisten ysiluokkalaisten osaamisen taso oli laskenut sekä edellisestä mittauskerrasta että suhteessa muihin maihin. Emme olleet enää maailman parhaita koulumaita.

Tämän jälkeen alkoi julkinen keskustelu siitä, onko syy oppilaissa, oppilaiden kännyköissä, opetusmenetelmissä, oppimiskäsityksissä, koulurakennuksissa vai missä.



Vierailin Varian Oskarin markkinoilla. Juuri 9-luokalta ammattikouluun siirtyneiden touhussa ei näkynyt epäonnistumisen pelkoa tai yrittämisen kammoa. Päinvastoin. Nuoret olivat innolla tekemässä kakkuja, leipälautasia ja intialaista päähierontaa. Vanhakin nuortui, kädet kaunistuivat ja vieraat saivat viikonloppuna herkullista arabialaista maustekakkua.

Vierailin myös Sotungin lukion puuroillassa. Sotungin etälukiossa on panostettu erilaisiin oppimisympäristöihin. Netissä on paljon ja erilaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi historian tai kirjallisuuden historian kurssi  Second Lifessa avaa aivan erilaisia ulottuvuuksia; siellä kun pystyy visualisoimaan romanttista, klassista tai modernia aikaa luettua tekstiä paremmin.

Koulu esitteli toisenkin innovaation. Ensi keväänä on tarkoitus järjestää viikko opiskelusta siten, että yksittäisten aineiden sijaan perehdytään ilmiöihin. Esimerkiksi Eurooppa, hyvinvointi tai vesi voivat toimia aihekokonaisuuksina, joihin opiskelijat tutustuvat useista erilaisista näkökulmista projektimaisesti työskennellen. Lopputulos esitellään kaikille. Kuulostaa itsestään selvältä. Mutta jokainen koulujen elämää seurannut tietää, kuinka sitovia voivat oppiaineiden tai luokkien väliset rajat olla.


Kyse ei ole pelkästään meidän vantaalaisten mielestä erinomaisesta asiasta, opetushallitus on havainnut saman ja osaltaan rahoittaa hankkeita.

Koulut on yhteiskunnan 'ydinliiketoimintaa'. Koulutuksen vaikutukset näkyvät yhteiskunnan hyvinvoinnissa suorimmin ja selkeimmin. Moni asia tulee ja menee, koulutuksen tärkeys pysyy. Koulutkin ovat pitkään pysyneet. Koulut eivät ole kuitenkaan norsunluutornissa tässä yhteiskunnassa. Muutoksiin pitää pystyä reagoimaan. Joskus muutosta on, että historiaa elävöitetään virtuaaliympäristöillä ja matematiikkaa tuodaan arkipäiväisemmäksi pelaamalla.

Ne ovat kuitenkin kirsikka oppimisen kakussa. Asenne on tärkein, ja se lähtee kotoa ja kasvatuksesta. Pitää kehua mutta pitää myös vaatia.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Jäänmurtaja metsässä

On asioita, joita tekee mieli tehdä spontaanisti ja aina. Lätäköiden jäätyneen pinnan rikkominen on yksi sellainen.

Tehtiin pieni kolme-keksiä-ja-lämmintä-kaakaota retki Sipoonkorpeen. Pyörästä tuli mainio jäänmurtaja isommille lätäköille.

Mielenosoittajia ei näkynyt, vaikka tunnelma oli ihan Green ja peace.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Heidelberg Schloss


 
 
 
Linna illalla
 
...ja päivällä
 
 
 Matkalla sinne.
 
Työpaikkani (Ammattikorkeakoulu) on valtion rahoittama toimintayksikkö. Olen siis tavallaan valtion virkamies. Valtiohan haluaa seurata suhteellisen tarkkaan, uskokaa tai älkää, miten rahat tulee käytettyä; ammattikorkeakouluja arvioidaan säännöllisin väliajoin. Yksi kriteeri arvioinnissa on mitata niiden kansainvälisyyttä. Kuinka paljon opiskelijat ja opettajat liikkuvat. Suositus on, että 1 viikko / vuosi / opettaja.  Minä liikahdin Saksaan. Opetin siellä kansanvälisellä viikolla 11 opiskelijaa 5 eri maasta. Kokonaisuus oli saksalaiseen tapaan tehokkaasti järjestetty. Yöpyminen, aamupalat ja lounaat oli valmiina, bussilippu viikoksi ostettu. Iltaohjelma mietitty ja järjestetty. Kaikki elegantisti ja tehokkaasti.
 
Serkkuni asuu samassa pienessä Heidelbergin kaupungissa. Minun kannalta täydellinen tilanne. Mukavassa tutussa seurassa vieraassa mutta mielenkiintoisessa kaupungissa. Kävimme ylhäällä linnassa, josta oli upea näkymä jokilaaksoon aina Mannheimiin asti.
 
Linnoissa kannattaa aina käydä, koska niitä ei ole Suomessa. Toisaalta kauppoissakin kannattaa aina käydä, myös sellaisissa, jotka löytyvät Suomesta. Niissä tekee löytöjä. 
 
Linnan ja kauppakadun symbioosi oli mielenkiintoinen. Sikäläiseen linnojensuojeluperiaatteeseen kuuluu, että mikä rikkoutuu, sitä ei korjata. Uutta rakennetaan ympärille, mikä tekee kohteesta sekavan moni-ilmeisen. Turistina näkee, miten linna-asuminen on vuosisatojen aikana muuttunut. Mikäs sen mielenkiintoisempaa. Ja kun linnaan pääsee kauppakadun päästä, ihmisiä riittää molempiin. Toimiva sanaton sopimus: 'me emme korjaa linnaamme, ja te voitte kuluttaa rahanne kauppakadulle'.
 
Oikeasti miellyttävällä tavalla eläväisen kauppakadun saaminen on haasteellinen tehtävä. Riittää kun katsoo kaikkia niitä yrityksiä, joita eri kaupungeissa on yritetty rakentaa. Tornistaan sortuneita linnoja ei joka paikkaan riitä, mutta yleensä kyllä tarvitaan jonkinlainen tyhjää aukiota houkuttelevampi kohde.
 
 


torstai 17. lokakuuta 2013

La donna e mobile

Olen ylläpitänyt useita blogeja. Yhtä aikaa. Yksi jokaista kieltä ja teemaa kohden. Yksi toisensa jälkeen ilmaiset kotimaiset hostit ovat lopettaneet toimintansa. Oli pakko järkeistää. Muutin tähän osoitteeseen tekstejä muualta. Näppärää käyttää tunnisteita siinä, missä ennen kirjoitti eri blogialustoille.

Näppärää on myös se, että vaikka blogspot -protokolla ei ole automaattisest windows phone -tuettu, tämän päivittämiseen löytyi aplikaatio. Ostin elämän ensimmäisen aplikaation! 1,49 € kilahti Microsoft Luxemburgin tilille.

Muutin myös ulkonäköä. En muuttanut omaa ulkonäköäni, mutta lisäsin sen tänne nimen kanssa.



Kyllä ihminen tarvitsee kirjoittamista. Ei vähiten huomista syyslomapäivää takan ääressä odotellessa!

tiistai 17. syyskuuta 2013

What is it like to live in Finland

This is asked every now and then.
Do we have polar bears walking among us on sidewalks? No. Are we nomads living in tee-pees? No. We have the best schools in the world. We are also very low with corruption. Well-educated uncorrupted no-nomads were obviously too much for polar bears, they all moved to Iceland.

Let me tell you some facts.
1. Our cakes are moist.

image
I have eaten lot of cakes that are told to be soooo delicious and moist. That have not been. They may look good but the taste is dry and boring. Everyone who has baked cakes knows that in order to make a moist cake, you have to go lower with some attributes the cakes are tagged with. Like the look.

In Finland we prefer the taste, not the look.

In a symbolic way Finland is the land of moist cakes. ‘You can’t judge a book of its cover’ is in Finnish ‘many cakes look good but taste bad’. Typical to Finland is that things are what they look like. We don’t do things on purpose to make them to look good but to taste/ function/work good.
We make the best mobile phones in the world, but we are not that famous in film industry.

2. We have a lot of sea borders

image

Some hundred of years ago the Germany based Hanseatic League was looking for new market areas. Up north they saw the sea and estimated there would be a rich country beyond that. There were, Finland. The Hanseatic came over, we bought their products, they implemented their business style; agreement society. Ever since German has been our dear partner in business.

Thanks to Hanseatic business models, we became very good sellers of wood products. Tar to Great Britain, cellulose and paper machines all over the world.

The Swedes from other corner of the Baltic Sea got also interested of our existence. They sailed over. With them the trade was not that good; they took our manpower and horsepower and established some minor cities like Turku. There were discussions of own University (just one!) and finally we got that. Only to notice that the University was a good reason to start to collect taxes. So men, horses and money sailed to Stockholm. Kings in Sweden didn’t use this property wisely; they attached to Europe. At that time Sweden was very famous of its long and expensive military expeditions.
But the question of taxation is interesting. Queen Kristina did good on that. To maximise government revenue she needed a peaceful society. To keep the society peaceful and patient, there had to be schools, public health care and prisons. In Finland all these were established some 400 years ago. And still schools are free, medical care is free, and there are a lot of other free public services. On the other hand taxation is high. It is higher now than at the time of Queen Kristina. She failed badly as a queen, her empire run out of money. Back then there were no IMF so she moved to Italy and a new king came in.

3. We love ice hockey

image

We love it and every second year we have national mourning because we don’t normally win the world championship goblet. The reason is described above. The Swedes. They took our best men. And when they stopped doing so, our other neighbor Russia came over and killed what was left. No wonder the winner of those games is often Russia or Sweden. I do wonder why Canada is so good in ice hockey….

4. Maybe it is the forests

We both have a lot of forests. Our green-gold. We love the forests. For long industry meant the forest cluster. And industry meant welfare. Stinking factories were tolerated because they paid the huge bill of public health care and schools.

Now factories get seldom and the chimneystacks stay clean. Demand of rare paper is decreasing. Content of the papers is increasing   (So far cellulose business has not demanded added content to cellulose…).

The content business is a bright rising star. Thinking Rovio (Angry birds), Fiskars (iittala) or Marimekko. And we are very good in design!

Conclusion

Finland is a great place to visit! As New York Times put it: second best in the world right after Panama.

So when booking your holiday trip, you may come to Finland after leaving Panama. Or before.
When here, I recommend to visit design museums (all over), forests (just outside the cities), Suomenlinna (just outside Helsinki, a lovely island) and enjoy!

 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Äitienpäivä metsässä



Perheen se, joka ei ole äiti, lähti äitienpäivänä reissuun. Äitienpäivä vietettiin siis lauantaina ja sunnuntaina tehtiin muita juttuja.

Otto antoi skuuttinäytöksen naapurin pojan kanssa.

Käytiin hieman vajailla verensokereilla ajelulla. Lähtötohinassa tuli Oton kanssa erimielisyys siitä, onko akuankan lukeminen sama asia kuin kenkien laitto jalkaan =>; kun sopu lopulta saatiin hierottua, käytiin jäätelöllä.

Houkuttelin Ottoa ja Lottaa lits-läts metsään retkelle:'äiti uskallatko mennä sinne yksin?' 'uskallan' 'no haittaaks jos mä jään kotiin' 'ei...'. Nimi lits-läts metsä tulee siitä, että siellä on paljon mutaisia paikkoja, joita on hauska tallustella kumppareissa. Ilman kumppareita nimi on hip-hop hyppelymetsä. Lähdin retkelle siis yksin. Äitienpäivän kunniaksi metsässä, yksin! Vanhat suunnistusajat palasi mieleen, erityisesti niissä maaston kohdissa, joissa ohut varvikko teki etenemisestä hidasta (ohuita tiheitä varvikkoja tulee vastaan suunnistaessa aina, kun joutuu eksyksiin). Päädyin korkean penkereen päälle, jossa korkea rauta-aita esti etenemisen. Siis Keravan rajalle. (Meillä vantaalaisilla on sinänsä ihan ystävälliset välit keravalaisten kanssa, mitä nyt rauta-aitaa on rakennettu rajalle.)

Lotta leipoi illalla pannaria, jota syötiin mansikoiden ja vaahterasiirapin kera. Lopuksi mentiin Oton kanssa kylpyyn. Kerroin rauta-aidasta. Kerroin palokärjestä, joka ovelasti meni puun taakse piiloon, eikä tullut esiin vaikka odotin pitkään kamera valmiina. Kerroin oravasta, joka oli syönyt käpyjä niin paljon, että puun alla oli senttejä paksu käpykarikematto. Kerroin lammesta, joka kaukaa näytti lammelta, mutta läheltä katsottuna olikin vettä, joka oli noussut puiden päälle.

Otto tuli viereen nukkumaan ja luettiin jännä juttu (aamulla kesken jääneestä) akuankasta.

'Mikä oli hauskinta sun päivässä?'

'Se kun sä kerroit siitä metsäretkestä'.

Lapset. Tykkäävät siitä, että heille jutellaan ihan oikeasti oikeita juttuja.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Metropolia ja selvitystä

Kävimme pääsiäisen aikaan pääsiäiskokkojen alueella eli pohjanmaalla. Oulaisista 10 minuuttia Haapavedelle päin on kylä nimeltä Annonen. Se on ihmisten keskustelussa 'syrjässä' . Syrjässä siksi, että vaikka matka on lyhyt kilometreissä ja ajassa, välillä ei ole asutusta. Oulainen (7884 asukasta) ja Haapavesi (7372 asukasta) haluavat molemmat oman uimahallin. Jos Vantaalla olisi uimahalli tuolla tiheydellä, niitä olisi 26 kpl (nyt niitä on 3 kpl). 26 uimahallia Vantaalla olisi tuhlausta. Miten se ei siellä pääsiäiskokkoalueella ole? Koska 'keskustat' ovat etäällä ja välillä ei asu ihmisiä. Syrjäisyys on subjektiivinen kokemus.

Oulaisten ja Haapaveden kannattaisi optimoida. Rakentaa kaksin verroin komeampi uimahalli Annoseen, puoliväliin. Ja kaavoittaa väljää matalaa asuntotuotantoa, ja yksi yhteinen päiväkoti ja yksi yhteinen koulu. Mutta, sehän olisikin sitä, mitä kuntaliitoksilla haetaan. Hyvä idea vääränkuosisessa paperissa, ei missään tapauksessa!

Metropolialueella ei mietitä uimahalleja. Maankäyttö ja liikenteen järjestäminen tasapuolisesti koko aluetta hyödyntävällä tavalla on suurin haaste. On kestämätön yhtälö, että hyvätuloiset muuttavat ulommalle kehälle, ja ruuhkaliikennejärjestelyt jäävät muille. Ihmisten asuvat missä ja miten haluavat. Mutta metropolialueen kuntien pitäisi osallistua samassa määrin koko alueen rakentamiseen. Näin ei ole tapahtunut, tämän takia mietitään kuntaliitosmalleja tai metropolihallintoa. Metropolihallinto maksaa. Yleisesti kunnissa on linja keskittyä palveluiden tuottamiseen hallintoa minimoimalla. Raskaimmassa metropolihallinnon mallissa kolmiportainen hallinto olisi jo todella massiivinen.

Kahdeksan ulomman kehän kuntaa ilmoitti liittyvänsä, ainakin selvittävänsä liittymisen. Tämä ei ratkaisisi maankäytön ja liikenteen ongelmia ilman metropolihallintoa ja/tai verotulojen tasausta. Mutta lähtö selvitykseen olisi vapaaehtoinen, mikä lienee sen suurin etu.
Helsinki haluaa Espoon ja Vantaan kolmiodraaman. Erilaisia suurkuntia on maailmalla paljon, mutta niillä ei ole vahvan peruskunnan päätäntämallia. Käytännössä suurkunta meillä tarkoittaisi lähialuehallintoa kunnan sisälle. Ja koska maankäytön ongelmat olisivat edelleen ulommalla kehällä, tarvittaisiin myös metropolihallintoa.

Samasta syystä Helsingin ja Vantaan yhdistyminen ei ole optimaalista. Palveluiden järjestämisessä Vantaa hyötyisi, jos se tehtäisiin Helsingin tiheän kaavan mukaan. Ehkä 23 uutta uimahallia. Tai kirjastoa (kirjastoja on Helsingissä 38 kappaletta ). Palvelisiko tämä kaupunkilaisten etua? Ei, koska alati paisuva julkinen sektori jähmettää elinkeinoelämää. Toisaalta suurhelsinki voisi karsia palveluitaan notkean Vantaan tasolle. Niin voisi. Mutta tuskin sitä tekee.

Vantaa on kaupunkikokona ihanteellinen. Tarpeeksi suuri kehittämään, tarpeeksi pieni pitämään demokratian toimivana. Vantaa itse ei tarvitse kuntaliitoksia, edes osakuntaliitoksia. Mutta alueen kehittäminen tarvitsee. Esimerkiksi lentokentän sijainti pitäisi hyödyntää nykyistä paljon paremmin.
Maankäyttö herättää paljon tunteita. Ja keskustelua. Alue tarvitsee vähemmän alueen keskinäistä kilpailua. Enemmän sitoutumista kaikille tärkeisiin tavoitteisiin, elinvoimaiseen metropoliseutuun.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Lähtemisen sietämätön keveys



Ensin sitä ollaan intoa täynnä: kiitos kutsusta, totta kait. Seuraava puhelu: 'ollaan me tulossa', 'nähdään vain!' Sitten mennään.

Muutama päivä on ylibuukattu. Istumista ja kahvinjuontia. Sitä miettii menomatkan pituutta ja paluumatkan tuskaa. Ruuhkaa. Väsyneenä töihin menemistä. Ylitäyttä pyykkikaappia.

Eikö joskus voisi olla pääsiäisenä kotonakin ja keskittyä ... pääsiäiseen.

Mutta sitten sitä miettii kaikkia niitä, jotka ei lähde, vaikka pyhien pituus on jokaiselle vakio. Silloin tuntee itsensä voimakkaaksi ja voittajaksi. Me mennään, valittajat jää.

Matkan valmistelu on sinänsä tyhjentävä kokemus. Kirjaimellisesti. Nämä kirjat äidille, nämä vaatteet serkuille. Nämä ruuat pitää syödä ennen lähtöä. Kaapit tyhjenee kauniisti. Oulun kauppoja kierrellessä sitten taas ajattelee, että pitää tukea Suomea tasapuolisesti, kantaa kalliisti verotettuja euroja joka kolkkaan. Ja ostaa tyhjän tilan täyteen. (On niitä tosin huonompiakin syitä ostaa. Kerran ostin kokonaisen lahnan, kun kalamyyjä näytti niin yksinäiseltä. En edes tykkää lahnasta, perhe vielä vähemmän).

Tavaran kiertoliike ratkaisee. Ja kiertonopeus.

Mutta jäätielle me ei mennä. Pelotti jo lapsena ihan tarpeeksi.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Säästetään sähköä

Olen omistajana Vantaan Energiassa, mutta en pidä yhtään siitä, että yhtiön laskutusjärjestelmät ovat niin tehokkaita. Todelliseen kulutukseen perustuva sähkölasku on postilaatikossa nopeammin kuin yläkerrasta on sammutettu kaikki valot. Marraskuun sähkölasku oli 300 euroa, eikä marraskuu ollut edes kylmä kuukausi.

Aloimme säästää sähköä. Laskin ensimmäisenä huoneiden lämpötilaa. Sillä seurauksella, että tuulikaappiin talvehtimaan siirretty kasvi kuoli pois. Tuulikaapista tuli hyvä säilytyspaikka litran limsoille, melkein jääkaappiakin viileämpää raikasta juotavaa, mikäs sen mukavampaa. Tammikuussa päätin, että  koko perhe käy uimassa kerran viikossa. Uintilipun hinnalla kun voisi ovelasti myös seistä lämpimän suihkun alla pitkiäkin aikoja. Äkkiä laskien kuitenkin selvisi, että tämä oli otettu huomioon lipun hinnassa.

Mietin, miltä yleinen kehoitus 'käykää suihkussa missä tahansa muualla paitsi kotona' kuulostaisi. Siinä voisi olla omat kasvatukselliset ongelmansa, ei menty siihen.

Katselin ulos asennettuja jouluvaloja epäillen. Kuinkahan paljon noistakin sähkömittari ottaa kierroksia. Mutta kun  'Art is a profound intellectual stimulation' sanoi eräskin Bressler.  Jouluvalot jäivät. Niitä,  Tieteen kuvalehtiä ja paljon kirjoja: mitäpä sitä kasvavat lapset muuta tarvitsivatkaan. No, ehkä lämpimät makuuhuoneet olisivat kivat.

Löysimme sähkönkäytön mustan aukon varastosta. Varaston patterien edessä oli hyllyt, ja hyllyillä paljon tavaraa. 'Niin montako vuotta vielä säilytetään näitä villapaitoja?' ' Ei NIITÄ saa heittää pois, niistä tulee patalappujen täytettä!' -keskustelu sai aivan uuden sävyn, kun sana 'säilytys' alkoi kuulostaa samalta kuin 'runsas sähkönkulutus'. Kalliiksi ovat tulleet ne patalaput, jotka sitten joskus tulevaisuudessa tehdään.

Aloin kuitenkin hävittää tavaraa varastosta. Sisäinen Roope Ankka keksi leikata fleecen kuteeksi, virkata sen pötköksi ja täyttää tämän esimerkiksi vanhoilla villapaidoilla. Tällä tiivistettiin näppärästi ulko-ovet. Viikon päästä ne tiivistyivät vielä näppärämmin ihan oikealla tiivisteellä.

Varaston pakastimen tyhjennys alkoi myös. Jos se olisi tyhjä ja pois päältä, sähköäkin kuluisi vähemmän. Ainut vain, että isoäidin pakkaseen ennen kuolemaansa poimimat mustaherukat; ei niitä saa heittää pois. Ei niitä raaski tosin käyttääkään.

Miten voi säästää sähköä, jos lämpötilaa ei voi laskea, vedenkulutusta pienetää eikä koneiden käyttöä vähentää. Ei mitenkään. Ostakaa Fortumia

tiistai 19. helmikuuta 2013

Puolivälissä helmikuuta

Aika on nopea (valoakin nopeampi, jos minulta kysytään).


Mozartista pääsin nauttimaan, kun tajusin, että meille vastikään muuttanut internetradio tarkoittaa sitä, että kaikki maailman nettikanavat on käytössä. Kanava nimeltä Mozartiana soittaa vain Mozartia.

Ihminen. Paitsi että se aina häviää ajalle 6-0, se on myös kyltymätön. Toivoin Mozartia, sain sitä 24/7 ja olinko tyytyväinen. Ehei. Oli pakko kokeilla, miten Rachmaninoff tai Liszt 24/7 toimii. Aspen public radio ei tullut läpi, olisi sinänsä mielenkiintoista kuunnella, mitä sinne päin kuuluu, noin julkisen radion kertomana.

Olimme ja olemme koko perhe erilaisissa flunssan variaatioissa. Väsymys-päänsärky -versio etenee etujoukoissa, viimeiset sairastavat vielä nuha-yskä-kuume -versiota. Mustaherukkamehu on tehnyt kauppansa, mansikat ja mustikat on syöty.

Tutustuimme granaattiomenaan. Siihen käsittämättömään hedelmään, jossa on vain siemeniä. Niin hyviä! Syömme kahden nuorimman kanssa näitä. Suojaamme sydämiämme.


c Lotta
Innostuin kokeilemaan leivän leipomista juurella. Toiveena on saada vaalea leipä ilman hiivaa. Juuri on tuloillaan, loppuviikosta pitäisi saada tuloksia.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Live well


Ostin pöytäpyyhkeen, jossa luki Laugh often, love much, live well, ja annoin sen lahjaksi. Sitä ei koskaan käytetty.

Sain siskolta sydämen, jossa oli sama teksti. Se voi jäädä käyttämättä, jos ei keskity.

Helmikuussa pitää keskittyä suorittamaan elämää.

Kuunnella Mozartia. Kehua työkaveria. Syödä marjoja. Koristaa kukkasilla. Kävellä. Eihän tuonne lumimyrskyyn oikeasti kukaan halua mennä kävelemään, mutta voi sitä käydä keittämässä teetä käytävän päässä useita kertoja päivässä.



lauantai 19. tammikuuta 2013

Star Wars kakku




Kuopus täytti 5 vuotta. Virallinen päivä on ensi viikolla, kaverisynttärit oli tänään. Toivomus oli mitä vain mutta Star Warsia.

Star Wars kakku.
Star Wars vohvelit.
Star Wars naposteltavat.

Kakku tuli vastaan torstain HS:ssä.

Sitruuna-lakritsipiirakka:
200 g voita sulatetaan, lisätään yhden sitruunan mehu.
4 kananmunaa ja 3 dl sokeria vatkataan.
5 dl vehnäjauhoja, 2 tl vaniljasokeria ja 1 tl leivinjauhetta sekoitetaan.
Yhdistetään keskenään. Ohjeen mukaan paistetaan uunivuoassa 30 min 200 C. Paistoin irtopohjavuoassa 1 h 175 C.

Kuorrutus
10 Käck patukkaa
2 dl kuohukermaa, keitetään paksuksi kastikkeeksi, noin 20 minuuttia. Jäähtyneenä kakun päälle.

Halkaisin kakun.

Täyte
2 prk lime-valkosuklaarahkaa
2 dl kermaa
1 limen mehu
3 rkl sokeria
Kerma vatkataan, rahka, lime ja sokeri lisätään. Lime neutraloi rahkan happamuutta, joten se itse asiassa siis pehmentää makua. Täyte ei mennyt kakkuun ihan kokonaan.

Kakku kootaan ja kuorrutetaan.

Kakun päälle asetellaan aikaisemmin rakennettu Star Wars alus. Viime hetkellä huomataan, että alus on hukassa. Korvataan alus karambola -viipaleilla, jotka kiinnitetään kakkuun miekoilla (=star + war). Juuri ennen kynttilöiden puhallusta alus löydetään, vaihdetaan koristeita vielä kerran.

Kakku tehtiin aamulla ennen syntymäpäivien alkua. Se ei ole kakkukoristelutaiteen helmi, mutta se oli hyvää.