keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kauan kauan sitten

Kiitos Aamunkukalle haasteesta! Näitä on mukava lukea ja pohtia ja kirjoittaa!!

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona?

Minulla oli hyvin tarkat tulevaisuudensuunnitelmat, jotka muuttuivat koko ajan. Ihan aluksi halusin äidiksi (Vihervaaran Annan tapaan). Sitten halusin taistelijaksi pahaa vastaan (Modesty Blaisen tapaan). Sitten halusin yritysjohtajaksi (Lee Iacoccan tapaan). Näiden välillekin mahtuu lukuisia erilaisia haluja, mutta muistan aina ajatelleeni, että sairaanhoitajaksi en halua. En edelleenkään tunne mitään kutsumusta sille puolelle; mies hoitaa meillä isot ja pienet pipit.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Aivan ehdoton oli tuo Modesty Blaise. Mustanaamiokin meni, samoin Taika-Jim.

3. Lempileikkejäsi?

Minulla oli ihan pienenä nukke nimeltä Tiina. Tiina katosi, enkä sen jälkeen huolinut mitään nukkea, en barbieta enkä mollamaijaa. Opin kerrasta, että kiintymyksen vastakohta on luopumisen tuska.

Rakensin kotia. Leikin Laura-Inglas-Wilderiä; rakensin majan ja yritin elää siellä mahdollisimman omavaraisesti.

Olen onnekas siinä mielessä, että ympärilläni on ollut aina luottavaisia aikuisia. Sain alkaa harrastaa ompelemista ja leipomista hirveän nuorena. Ensimmäistä tiikerikakkua leivoin, kun olin 4 vuotias. Se versio, jota teimme veljen kanssa äidin poissaollessa, ei tosin onnistunut...

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Tekisi mieli sanoa, etten mistään. En ollut urheilijatyyppiä. Luin ja puuhailin, mutta en urheillut. Vanhemmat käyttivät meitä laskettelemassa paljon, ja metsässä laskemisestä pidin.

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Musiikki-idoleja sanan varsinaisessa merkityksessä ei ollut. En ole ikinä eläissäni fanittanut ketään musiikintekijää tai esittäjää. Mutta tykkäsin kuunnella musiikkia. Pianomusiikkia tietenkin, ja ehkä vähän huvittavaa on, että edelleen tykkään samoista Beethovenin ja Rachmaninovin kappaleista kuin 25 vuotta sitten.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Tiedän, että minulle on järjestetty lukuisia mukavia synttäreitä, mutta en muista yksiäkään.

Tämä on todella puhutteleva kysymys; juuri eilen illalla järjestin tytölle kaverisynttäreitä. Hermot meni kun kiire oli, kerma ei riittänyt, ja kuulin pöytää kattaessa, että vieraita tulisi aiemmin sovitun 10 lisäksi vielä 5 lisää. Kun halutti kutsua... (Muutama vanhempi lastaan hakiessa mainitsikin vähän nopeasta kutsumisajasta.) Joten vähän sitä miettii, että kuinka paljon järjestää, kun ihan oikeasti ei niistä konkreettisesti myöhemmin muista mitään.

Mutta se mikä synttäreiden juhlimisesta jäi muistoksi on se tunne, että yksi päivä vuodesta on erityisen spesiaali ja se on se päivä, kun minulla on synttärit. Haluan ehdottomasti, että omat lapset kokevat koko elämänsä ajan saman tunteen (vähintään) yhtenä päivänä vuodessa!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Ihan pienenä saimme mummun ompelemat yöpaidat. Siitä tuli perinne; jouluyö nukuttiin aina uusissa yöpaidoissa. Vähän myöhemmin laajennettiin tätä "nukkumista" siten, että valvottiin koko jouluyö. Mutta valvottiin uusissa yöpaidoissa.

Yksi joulu rahat oli todella niukilla. Isäni oli ostanut c-kasetteja ja nimikoinut ne jokaiselle omalla nimellä. Muistan sen tunteen, kun sinänsä arvoton ja lähes turha esine yhtäkkiä muuttuikin arvokkaaksi ja tärkeäksi.

Yksi toinen joulu sain taas lahjaksi ison kasan kirjoja, nuotteja ja metronomin. Kirjat oli äkkiä luettu, metronomi lienee lentänyt seinään ja hajonnut mutta nuotit ovat tallessa edelleen.

Tämäkin on hyvää pohdintaa, kun miettii, mitä antaa lapsille joululahjaksi sellaista, jonka muistavat vielä myöhemminkin!

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Hyvä ystäväni oli Suomessa vuoden. Suunniteltiin koko vuosi, että kesällä teemme Inter railin. Kesä tuli. Olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja yhtäkkiä mikään ei tuntunut hullummalta kuin lähteä Eurooppaa kiertämään ystävän seurassa. En mennyt, enkä ole senkään jälkeen reilannut. Vielähän tässä ehtii.

Joku päivä aion myös vuorikiipeillä. Minulla on korkean paikan kammo. Kokeilin lentämistä, ei se kammo mihinkään häipynyt. Seuraavaksi kokeilen siis itseni voittamista vuorikiipeilemällä.

Haastan mukaan kaikki, jotka haluavat muistella ja miettiä! :D

2 kommenttia:

  1. Wau, laulaminen ei ole mitään vuorikiipeilyn rinnnalla;-) kiitos kun lähdit mukaan, vastauksiasi oli tosi kiva lukea.

    Hei ja eikös Interrailin ikärajakin ole poistettu? Parin vuoden päästä kun kuopuksenne on jo vanhempi, otat revanssin;-)

    Lumiterveisiä ja mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  2. Laulan jo työkavereiden harmiksi... mutta kuorosta olen haaveillut. Ehkä joskus.

    On poistettu, siksi se mielessä kummitteleekin :)

    Kiitos haastamisesta. Lumista viikonjatkoa; jotenkin joulukin tuntuu konkreettisemmalta nyt??

    VastaaPoista