perjantai 31. maaliskuuta 2017

Matikka kuuluu kaikille


Olen keskustellut paljon opettajien kanssa opetuksesta ja sen järjestämisestä Vantaalla.

Viime viikolla julkaistiin raportti suomalaisten oppilaiden matematiikan taidon kehittymisestä. Raportti on huolestuttavaa luettavaa. Matematiikan osaaminen eriytyy jo alaluokilla ja peruskoulun jälkeen eriytyminen voimistuu. Kärjistetysti matematiikan taito kehittyy lukion pitkän  matikan lukijoilla, muilla ei.

Mihin matematiikkaa tarvitaan? Sinit ja kosinit on elämässämme vähän käytössä. Mutta muuten arki on täynnä numeroita ja laskuja. Teemme vertailuja, päättelemme suhteita, asetamme asioita järjestykseen.

Talous toimii numeroilla. Prosenttilaskut tulevat vastaan palkkakuitissa ja Stokkan hulluilla päivillä. Ymmärrys halvasta ja kalliista on tärkeää. Mittayksiköt pitää osata, että tietää, maksaako juustosta 5 euroa kilolta vai sadalta grammalta.

Kun opettaja kysyy, mikä on jalkapallon pituuden yksikkö, jos halkaisija on 27, oppilaat kovin helposti tarjoavat metriä. Pienelläkin ajattelulla, esimerkiksi omaan pituuteen vertaamalla, ymmärtää mahdottomuuden.

Haaste onkin, että suuri osa matematiikan osa-alueista pitäisi saada rautaisen rutiinin tasolle. Kertotaulu ei riitä, myös helppo yhtälön ratkaisu ja prosenttilaskut pitäisi osata.

Karvin tutkimustulos oli hätkähdyttävä.

 


Jo eskarissa ne oppilaat, jotka myöhemmin kirjoittivat pitkän matematiikan, suoriutuivat matematiikan tehtävistä merkitsevästi paremmin kuin ne, jotka valitsivat ammatillisen koulutuksen.

Mikä tässä on huolestuttavaa?

Ensinnäkin se, että ammatillisen koulutuksen valinneiden matematiikan taito ei juurikaan parantunut 6. luokan jälkeen. Annetun matikanopetuksen tarkoitus on toki lisätä matematiikan taitoa.

Toiseksi se, että erot matikan tasossa on nähtävissä jo esikoulun jälkeen. Erityisesti alaluokilla matematiikan opetuksen pitäisi olla suunniteltu sellaiseksi, että kaikki pääsevät mukaan.

Kolmanneksi huolestuttavaa on, että halu oppia matematiikkaa on selvästi jakautunut. Kärjistäen, lukiossa pitkän matikan valinneet oppivat, muut ei. Motivaatio oppia on tärkeä, erityisesti yläluokilla ja 2. asteella. Miksi meidän nuoret eivät halua oppia matikkaa?

Mitä kaupunki voi tehdä?

Yksinkertaisin tapa on varmistaa, että jokaisella alaluokan opettajalla on kaikki mahdollinen välineistö matikan opettamista varten. Matikka taipuu helposti konkretiaksi. Mutta jos sitä ei tehdä, sen voi jättää hyvinkin abstraktille tasolle, jolloin syväoppiminen vaikeutuu. Senttikuutio on yksi tapa havainnollistaa. Lukujonosarjat toinen. Satsaus materiaaliin on pienimpiä kaupungin investoinneista, mutta ei varmasti turhimpia.

Alaluokkien opettajien mahdollisuus täydentää matikanopetustaitojaan pitäisi myös ottaa kehittämiskohteeksi. Matikkaluokat ja matikkakerhot taas vaikuttavat positiiviseen matikkailmapiiriin ja sitä kautta vaikuttavat asenteeseen.

Matematiikan osaamisen tärkeyteen pitää huomata. Ja fokusoida opetuksen kehittämiseen.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tutkimuksista, tuloksista ja etiikasta

"Tulosmanipulaatio on jo uhka joillekin urheilulajeille" HS 21.3.
Mihin voidaan luottaa, jos tuloksia manipuloidaan, tai vielä pahempaa:  jos nähdään manipuloinnin verran vaivaa? Jopa urheilutuloksiin?

Kiusaus tulosten manipulointiin on suuri, saahan sillä mainetta, kunniaa ja suuria seteleitä. Sopupelaaminen vie pohjan jalkapallon luotettavuudelta. Tämä näkyy kuitenkin viiveellä ja kärsijöinä on koko laaja jalkapallonpelaajien joukko. Tulosmuokkaus hyödyntää taas heti ja harvaa.
 
Ei ylivoimaiseksi käynyt houkutus muokata tuloksia koske vain urheilua. Luotettavuuden ongelmat voivat koskea myös tulosten käsittelyä ja käyttöä, samoin kuin niistä vedettyjä johtopäätöksiä. Tulokset kun ovat niin houkuttelevan  - olemassa olevia. Ja siksi alttiita 'vaihtoehtoisille tulkinnoille'. Esimerkkinä tästä  myöskin HS 213.3. käyty keskustelu turvesoiden vaikutuksista vesistöön.
 
Tieteen teossa nykyinen tutkimusetiikka nojaa  Nurnbergin koodiin (1947). Se luotiin aikoinaan ilmeisistä syistä ja keskittyi lääketieteeseen. Tutkimusetiikan tarkoitus on suojata koehenkilöä  vaivalta ja haitalta, joita aiheuttaa ymmärtämättömyys, tutkimuksen teon tarkoitushakuisuus tai huolimattomuus.
 
Niin niin, kaikkihan nyt tuon ymmärtää. Ei tässä mitään natsikorttia tarvita.
 
Milgramin tottelevaisuuskokeessa (1961) testattiin auktoriteettiuskollisuutta. Siinä koehenkilöt olivat hämmästyttävän suuressa määrin valmiita antamaan kuolemaan johtavan sähköiskun uhreille.
 
Se oli silloin, 60 -luvulla.
 
Tottelevaisuuskoetta on uusittu. 2010 Ranskassa asetelma muokattiin niin, että sähköiskuja antava henkilö lavastettiin osallistumaan tositv -lähetyykseen.  Liveyleisö toimi yhtä vahvana auktoriteettina, kuin Milgramin asetelmassa tutkija.
 
Emme ole ihmisinä juuri muuttuneet. "Aika on sijoiltaan. Voi kirottua kiusaa/ että pitikin syntyä panemaan se paikoilleen!" Näin lausui Hamlet vuonna 1602.
 
Tieteellisen raportoinnin käytännöt ovat toimivia ja julkisuus nostaa painetta itsekontrolliin.  Uusia haasteita ei synnykään tulosten julkaisuun vaan saatavilla olevan datan käyttöön. Kuka, miten ja mihin tarkoituksiin? "Siivittivätkö keinoäly ja Facebookin valtava data brexitin ja Trumpin voittoon?" HS 4.3. Karua luettavaa siitä, miten meihin vaikutetaan sen perusteella, mistä tykkäämme ja mitä seuraamme.  

 
Ihmisinä emme taianomaisesti muutu eettisiksi ja humaaneiksi, se vaatii systemaattista työtä, asiaan keskittymistä ja eri näkökulmien pohtimista. Ammattikorkeakoulussa se vaatii eettisten käytäntöjen juurruttamista niin syvälle jokaiselle opiskelijalle, että ne paitsi siirtyvät käytäntöön, myös blokkaavat valeuutisia ja vaihtoehtoisia totuuksia.
 
 

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Yrityskylä ysiluokkalaisille, vantaalainen pilotti





Tikkurilan kirjastoon, Metropoliaa ja Laureaa vastapäätä on avattu Yrityskylä Ysiluokkalaisille.

Vantaalaiset kuudesluokkalaiset ovat vierailleet yrityskylässä jo pari vuotta. Yrityskylässä harjoitellaan, miten yhteiskunta toimii. Mistä syntyy veroeurot, mihin niitä käytetään, miten raha kiertää taloudessa.

Ysiluokkalaisten Yrityskylä on pilotti, joka alkoi Vantaalla. Ysiluokkalaiset harjoittelevat yrityksen pyörittämistä. Luokallinen oppilaita jaetaan ryhmiin. Ryhmien tehtävänä on valmistaa virtuaalilaseja. Tilaukset, reunaehdot ja resurssit pyörivät kaikki ryhmien käyttämissä täppäreissä, tehtävää siis pelataan.

Käytännössä pelin koordinaattori lähettää ryhmille tilauksia ja mainetta haastavia uhkia. Oppilaat joutuvat laskemaan, onko tilausten vastaanottaminen ja toimittaminen kannattavaa, ja jos on, millä aikataululla. Mutta mainehaasteiden kanssa oppilaat joutuvat pohtimaan yrityksen toimintaa kokonaisuudessa, runsas varasto ei auta jos maine on pilalla.

Kerran lounaalta tulessa havaitsin nuo Yrityskylän kyltit ja kävin tutustumassa paikkaan. Koordinaattori ystävällisesti kertoi pelin idean. Korson koulun yhteiskuntaopin ryhmä oli juuri paikalla ja hyvin keskittyneitä laskemaan ... kannattavuutta!

Itse tila on pieni ja ikkunaton huone, joka on jaettu ryhmätyötiloihin. Ovelta katsottuna aika ankea. Mutta kun näki sen täynnä tehtäviä ratkovia oppilaita, jotka oikeasti pohtivat, kannattaako Saksaan lähettää 80 lasia asiakkaan ehdottamalla hinnalla, katsoo tilaa silloin, kun oppilaat on toiminnassa, tempautui itsekin mukaan.

Yrityskylä yhdistää autenttisuuden, pelillisyyden, vuorovaikutuksen ja teknologian. Vaasan Yliopisto tutki 6. luokkalaisten taloudellista osaamista ja Yrityskylän vaikutusta siihen. Vaikka Yrityskylän tarkoituksena on herättää kiinnostusta talouteen ja sen ilmiöihin, Yrityskylässä vierailu oli vaikuttanut myös taloudelliseen tietoon (korko) ja asenteisiin (säästäminen).
​Talouden opettaminen nuorille on tärkeää. Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan. Toisaalta peruskoululaiselle talous on etäistä. Lukiolaisillekin se on. Raha saadaan vanhemmilta ja sitä käytetään huvituksiin, myöhemmin myös liikkumiseen, vaatteisiin ja elektroniikkaan. Asuntosäästäminen, sijoittaminen ja vakuutukset ovat kovin etäisiä asioita.

Se, mitä peruskoulussa voidaan tehdä, on luoda positiivinen asenne talouteen. Kun ymmärtää lainalaisuudet, on helppo seurata. Kun seuraa, kiinnostuu ja tietää.

Yrityskylän simuloitu malli toimii.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ensin oli yksi riisinjyvä

​Seuraavaan ruutuun niitä laitettiin kaksi, sitä seuraavaan neljä, sitten kahdeksan, ja niin edelleen. Viimeisessä ruudussa oli riisiä jo melkoinen kasa.

Talouskasvu. Se kumuloituu. Taivaasta ei sada riisiä eikä sitä näkymätön jättiläisen käsi jaa,  vaan uusi kasvu rakennetaan aikaisemman kasvun päälle. Jo muutaman ruudun päästä vaikutus on valtava.

Talouskasvulla pystyy taklaamaan kestävyysvajeen ja huoltosuhteen muutoksen. Toki siihen tarvitaan kulmakerrointa   J.T. Bergqvistin yhtälön  mukaisesti
1,2*1,2*1,2*1,2*1,2*1,2 = 2,99
1*1*1*1*1*1=1
0,8*0,8*0,8*0,8*0,8*0,8=0,24

Keskiviikkona Ratatien ja Lummetien risteykseen avautui Kehittämö. Entinen Nanolab, entinen Living Lab. Tammikuun alussa kehittämö oli satunnaisessa käytössä oleva tila. Hyvin usein se oli tyhjä. Tarvittiin yhteinen idea, Elinan ja Irman visuaalista silmää ja Katin periksiantamattomuutta, tyhjään syntyi sisältöä. Tilassa on nyt kuusi työpistettä, joita vuokrataan alkaville ja kehittyville yrityksille.

Taannoisessa autoverouudistuksessa pohdittiin, voiko tyhjästä syntyä uutta liiketoimintaa. Totta kait voi, erityisesti liikkumisen ympärille voisikin. Mutta toki tarvitaan idea ja periksiantamattomuutta. Sekä julkisten toimijoiden luomia puitteita.
Kehittämön tapauksessa tarvittiin seinät.
Mutta ollakseen talouskasvua, vuokrapöydät on se ensimmäinen ruutu. Mistä seuraavat ruudut?

Aika moni, Karvia myöten, uskoo erityisesti ammattikorkeakouluissa tehtävään yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.
Ideaalitilanteessa Kehittämössä työskentelevä yrittäjä saa Laureasta tutkimusta, tuotekehitystä, markkinointi- ja viestintäsuunnitelmia sekä sparrausta. Kun yrittäjä voi keskittyä ideansa kehittelyyn ja kun tarjottu tuki on vaikuttavaa, yrityksen kasvun kulmakerroin hyvinkin positiivinen.

Se on talouskasvua.