Autossa voi: puhua ja syödä.

Leikittiin viikonloppuna nuorta.

Meillä oli hautajaiset keskisessä Suomessa. Vähän ennen määränpäätä alettiin ajatella, että mitäpä jos jatketaan matkaa pohjoiseen Suomeen, nyt kun ollaan (melkein) puolessa välissä ja on isäinpäivä ja kaikkea. Hammasharjojahan saa kaupasta ja kaikilla on vaatteet joskohta mustat, minulla ja kuopuksella varavaatteetkin. Soitettiin miehen veljelle: 'joo, kyllä te voitte tulla' , sanoi tasaisempi puolisko. Soitettiin uudestaan: 'ehdottomasti tuutte!!' , sanoi toinen puolisko. Soitettiin vielä kolmannen kerran ja yritettiin pumpata rivien välistä epäröintiä, väsymystä tai arvelusta yhtäkkisistä yövieraista * 6. Ei mitään.

Käytiin hautajaisten jälkeen kaupassa: yöpymisvälineet kuudelle. Muutama lakana tarjouksesta. Yöpaita minulle, housut tytölle. Isäinpäivälahjat isälle ja kahdelle papalle. Isäinpäiväaamiaistarvikkeet ei-omassa keittiössä. Matkaevästä, joka ravitsee maksimaalisesti ja sotkee autoa minimaalisesti (miniporkkanat). 'Miten sulla kesti niin kauan?' ...

12 tunnin istumisen jälkeen oltiin perillä. Lapset riemuitsivat lumesta ja serkuista. Minä riemuitsin siitä, että oltiin pois autosta ja että matka saatiin tehtyä, vaikka DVD hajosi.

Seuraavana aamuna herättiin kukonlaulun aikaan ja nautittiin vastapaistetuista croisanteista (minä) ja raikkaasta mansikkakakusta (nato). Croissantit oli löytö; todella hyviä ja rapeita. Ja helppotekoisia. Halpoja, 1,95 Eur / 6 kpl. Aamiaista syötiin kaksi tuntia, juhlittiin pappaa kaksi tuntia, kyläiltiin kaksi tuntia, koko ajan nautittiin runsaasti kahvia, kakkua ja karjalanpaistia. Ja lähdettiin takaisin. Lahdessa pysähdyttiin vielä toiselle papalle. Loppumatkan lapset nukkuivat, mies ajoi ja minä yritin pitää häntä hereillä keksimällä mielenkiintoista puhuttavaa tai edes puhuttavaa. Kannattiko? Kyllä vain, vaikka tänä aamuna kaikkia väsytti.

Toiseen aiheeseen; kun ulos katsoo ja näkee sadetta ja pilviä, ei piknik tule ensimmäiseksi mieleen. Mutta toisenlaisessa ilmastossa marraskuukin voi olla valoisa ja kuiva. Kun nyt satun olemaan ...kiinnostunut... siitä, miten Marimekon amerikanvalloitus etenee, laitoin ilahtuneena merkille, että tämä bloggaaja oli noteerannut merkin ja brändin. Marimekko (Suomi, marraskuu) ja Alabama (valoisaa, aurinkoa); mikä yhdistää, en tiedä, eikä sillä väliä, pääasia, että joku yhdistää!

 Hauskaa alkanutta viikkoa nuorille ja nuoreksi itsensä kuvitteleville ! :D