torstai 23. lokakuuta 2014

Kuka asuttaa asunnottoman?



Kiitos kuvasta Mats Kangas

Asunnottomien päivää vietettiin viime perjantaina. Vahti ry järjesti paneelikeskustelun.

Asia on tärkeä ja sen tärkeys on korostunut tällä viikolla, kun kostean leppeät syysilmat on päättyneet ja kylmät ja pistävät talvi-ilmat saapuneet. Ulkona ei tarkene. Suomessa ei voi olla asunnoton.

Silti Vantaalla on 522 asunnotonta, joista 150 pitkäaikaista asunnotonta.

Jos asunnottomuuteen olisi olemassa yksi ja helppo ratkaisu, se olisi keksitty ja käytössä. Näin ei ole, tilanne on monen asian summa.

Ensinnäkin asuntomarkkinat eivät toimi. Toimivilla markkinoilla tarjonta ja kysyntä kohtaavat siten, että hinnat pysyvät kohtuullisina.

Kohtuulliset hinnat takaisivat sen, että yllättävässäkin asuntopulassa vuokra-asunto löytyy markkinoilta. Ei tarvitse turvautua kaupungin tukiasuntoihin. Nyt ei löydy. Nyt nekin kääntyvät kaupungin puoleen, joilla on perhe, työ, toimeentulo ja terveys. Kaupungilla on kuitenkin vain rajallinen määrä asuntoja. Väliin putoavat ne, joilla terveys on vaihtunut alkoholiin ja työ syrjäytymiseen.

Toiseksi asunnottomuus on monen ongelman seuraus. Pelkkä katto pään päällä ei tuo työtä eikä perhettä. Ei aina hyvinvointiakaan.

Suomessa lämmin tila pitää kuitenkin löytyä kaikille. Niillekin, jotka eivät maksa vuokraa, särkevät keittiön kalusteet ja piikkaavat irti kuparikaapelit. Kenen vastuulla he ovat, ja minkälaisella asumisen muodolla. Kenen kustannuksella? Joku maksaa aina. Jos Y-säätiö tai VAV jäävät ilman vuokratuloja, kustannus siirtyy näiden toimijoiden muiden vuokralaisten maksettavaksi. Sekin on tietenkin parempi vaihtoehto kuin se, että maksamaton vuokra päätyy yksityisen vuokraajan maksettavaksi. Kumpikaan ei kuitenkaan ole oikea kohde.

Lyhyesti: enemmän toimijoita asunnon tuotantoon. Halvempaa rakentamista. Varhaista ongelmiin puuttumista. Yksi luukku heille, jotka eivät muualta apua löydä. Ja tarvitaan myös lämpimiä ja turvallisia väliaikaisia yösijoja.

torstai 18. syyskuuta 2014

Terveyserot alas, kustannukset alas, tyytyyväisyys ylös: there is a mission

Malli terveyserojen syntymisestä

(Lähde THL) Tässä se on lyhyesti: mistä terveyserot syntyvät. Ihan helppo yhtälö ratkaistavaksi siis..

'Suomalaisilla on liian hyvä käsitys julkisesta terveydenhoidosta', sanoi HS.

Onkohan noin. Vantaalaiset ainakin ovat tyytyväisiä terveyspalveluiden käyttäjiä.

Kun kuuntelee ihmisten kokemuksia päivystyksessä, hammashoidossa, terveyskeskuksissa käynneistä, niitä on paljon. Vantaa teetti asiakastyytyväisyyskyselyn terveyspalveluiden (terveysasemat, päivystykset, fysioterapia) käyttäjille. 788 vastaajan mielestä terveyspalvelut ansaitsevat arvosanaksi 8,9 / 10. Tulos on erinomainen ja parantunut viime vuodesta. Parhaiden toteutui asiakkaiden kohtelu, palvelujen saatavuus oli parantunut hieman, huonoiten toteutui asiakkaiden mahdollisuus osallistua palveluiden suunnitteluun.

Muutaman kysymyksen lomakkeella ei päästä pureutumaan mahdollisiin käyttäjien kokemiin epäkohtiin. Mutta se vastaa hyvin siihen, mihin kysely tarkoitettiinkin: ovatko vantaalaiset tyytyväisiä terveyspalveluihin. Vastaus: ovat.

Vantaa tuottaa terveyspalvelut myös edullisesti (2609 € / asukas / vuosi, Helsinki 3519 € / asukas / vuosi).

Olen toistanut, ja toistan edelleen, että kunnallisissa palveluissa käytetty rahamäärä ei aina takaa laatua. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun uutisoidaan 'kuntien talous heikkenee' tai 'kunnat joutuvat tehostamaan toimintaansa'. Se ei tarkoita, että asukkaiden saama palvelu huononisi. Se tarkoittaa kyllä usein, että poliitikot joutuvat tekemään ikäviä päätöksiä.

Terveyspalveluissa suuri muutos on edessä. THL listasi asiantuntijatahona SOTEuudistuksen vaikutuksia.

'Panostus perusterveydenhuoltoon.' Tällä hetkellä kunnat käyttävät rahamäärällisesti enemmän euroja erikoissairaanhoitoon. On kaikkien edun mukaista, että sairaudet ehkäistään ennalta, eikä korjata erikoissairaaloissa jälkikäteen.

'Palveluverkon tasapuolisuus.' Voi tietenkin miettiä, mitä tasapuolisuus edes teoriassa voi tarkoittaa. Harvaanasutun alueen pitkistä välimatkoista ei päästä koskaan. Toisaalta isoilla kaupungeilla on aina omat haasteensa.

'Uudistus vahvistaa kansallista ohjausta. ' Kun kuntien (350 kpl) itsemääräämisoikeus terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy sotealueille (5 kpl), voidaan sitä nimittään kansalliseksi ohjaukseksi.

'Sotealueiden ja tuotantoalueiden tulosohjausprosessi vaatii täsmentämistä'. Toisin sanoen, kuka loppujen lopuksi päättää, kuinka paljon rahaa terveyspalveluihin voidaan ylipäätään käyttää. Tätä pidän itse suurena uhkana. Jos kunnalle jää terveyspalveluissa maksajan rooli, kustannusten lisääntyminen (= huono tulosohjausprosessi) on pois muista kunnan palveluista. Muita kunnan palveluita on siis esimerkiksi perusopetuksen järjestäminen.

Toisaalta THLn lausunto pitää soteuudistuksen mahdollisuuten sen, että kustannuskehitystä saadaan hillittyä. Toisin sanoen, edes terveyden asiantuntijat eivät usko, että soteuudistus pienentäisi kustannuksia.

Verojen = tulojen määrää ei voi kunnissa loputtomiin lisätä, joten uudistus on mielenkiintoinen.

Jos tilanne ilman uudistusta tarkoittaisi vielä suurempaa kustannusten nousua, uudistus on onnistunut.

Ja vielä terveyseroihin: että voidaan minimoida kaupunginosien välisiä terveyseroja, täytyy ensin minimoidan kaupunginosien välisiä koulutuseroja. Vantaalla ei ole eroja peruskoulujen välillä. Perusopetus on yhtä hyvää joka puolella Vantaata.

perjantai 29. elokuuta 2014

Sport blender, koettu

'Keep smiling'. Tai suomennettuna:  'hymyile läpi kyynelten'.

'Olet niin vanhan kuin koet olevasi'.  Ja aika mielenkiintoisesti: 'olet niin dementoitunut, kuin koet olevasi'.

Kannattaa siis miettiä, minkälaisilla kokemuksilla päivänsä täyttää, koska ne vaikuttavat siihen, miten koemme itsemme. Ja näin meistä tulee se, jonka koemme olevamme.

Lyhyesti: kakku voi olla sekä kaunis että hyvänmakuinen.

Sain lapsilta syntymäpäivälahjaksi sportblenderin. Siis lapsilta. Minulla on lapsia, 1. joilla on itsenäinen tahto ja halu 2. antaa äidilleen lahja 3. joilla on tähän tarvittaa (itsenäistä) rahaa ja 4. jotka vielä yhdistävät nämä kaikki. Olen kiitollinen näistä ihanista lapsista.

Ja koen itseni kovin vanhaksi.

Sportblenderin tuomaa kokemusta energisyydestä tarvitaan siihen(kin), että vanhan kokemus täydentyy energisyyden kokemuksella.

No, joka tapauksessa, mustat viinimarjat, mustikat ja mansikat tulee nautittua nykyisin jugurtiin blendattuna pellavansiementen kanssa. Yksinkertaista ja hyvää.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kaikkia Sapoja ja muuta kesää


On kesiä ja sitten on kesiä.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että tänä kesänä kirjoittaminen ei ollut ohjelmassa. Yläpuolinen kuva yrittää selittää, mikä oli.

Loman tarkoitus on rentouttaa. Se, mikä rentouttaa, on vaihtelu työnkuvassa. Jos työ on istumista, kirjoittamista ja lukemista, lomalla jokin muu tekeminen rentouttaa. Minä siivosin ja maalasin. Kun talo on noin vuoden siivoamatta, siihen kuluu kesällä aikaa vähän enemmän. Ja osittain osoittautuu mahdottomaksi, jonka jälkeen maalataan.

Kiinteistön kunnossapito on tärkeää. Mutta rehellisesti sanottuna, maalaus vain yksinkertaisesti on mukavaa.

Kaikki alkoi siitä, kun Veli kaatoi tontiltaan puita. Saimme lepän runkoja keväällä. Pojat pilkkoivat ne, mutta pinoaminen jäi minulle. Minä kun haluan, että pinot ovat suoria ja tasaisia; halkopinot on autokatoksessa ja niitä tulee katsottua monta kertaa päivässä; teen pinoamisen itse). Tein saman pinoamisen myös viime kesänä. Ensin vanhat puut alta pois, uudet puut taaempaan pitoon, vanhat puut eteen. Tehdyn työn jälkeen tajusin, että joka ikinen vuosi, kun uusia puita tulee, joudutaan tekemään sama.

Sitä kutsutaan halkojen tuulettamiseksi. Tässä (takallisessa) talossa asustelun alkuaikoina harrastimme sitä paljonkin. Kuistin, pihan ja katoksen valmistuessa hieman eri aikaan halkopinoa roudattiin ympäri taloa.

Tänä vuonna tein systemaattisen muutoksen. Halkopino laitetaan keskeltä puoleksi. Toiselle puolelle uudet, toiselle vanhat. Seuraavana vuonna uusi puoli on vanha, ja tyhjään tilaan tulee uudet halot. Yksinkertaista ja ... ilmeistä?

Halkopinon puolittamiseen tarvitaan puisia jakajia. Koska jakajia katsotaan yhtä usein kuin halkojakin, halusin maalata ne valkoisiksi. (Ei koskaan käynyt mielessä maalata halkojen näkyvää päätyä, vaikka se epäilemättä olisi näyttänyt harmoonisemmalta. Sen sijaan kirsikkapuiden lehtien alapinnoille kertynyttä mustaa töhnää katselin, ja mietin, pesisinkö puut lehti kerrallaan. Kesällä on aikaa ... irrotella...).

Kun valkoinen maalipurkki tuli avattua, sen käytölle ei tullut loppua.
Pihalaatikko.
Aidantolpat.
Kuistin pylväät.
Tässä kohden loppui maali, ja sitä ostettiin lisää.
Talon valkoiset kulmalaudat.
Kun pylväät ja kulmalaudat hohtivat valkoisina, teki mieli kuultoöljytä valkoiseksi muut puuosat.
Ja lattia ruskeaksi.
Takaterassin lattia valkoiseksi. (Jos jonkun neuvon haluaisin antaa lapsille rakentamisesta, se on tämä. Älä yritä saada valkoista terassinlattiaa, joka on tehty kyllästetystä puusta, valkoiseksi kuultoöljyllä. Se näyttää hyvältä pari viikkoa maalauksen jälkeen. Sen jälkeen se pitää peittää matolla. Mikä on käytännöllinen ratkaisu ongelmaan, jota ei pitäisi olla olemassa.)

Sisältä jatkettiin. Aloitettiin siitä huoneesta, jonka asukas oli rippileirillä. Sitten loppui maalaukseen ja siivoukseen varattu aika ja oli pakko keskittyä rippijuhlien tarjoiluihin.

Kesä olikin jo loppupuolella, kun halusin lomaa maalauksesta ja tartuin kirjoihin.

Nostelin tuolia kirsikkapuiden varjoon ja luin. Ystävien poiketessa kutsuttiin heidät suurieleisesti kirsikkapuistoon (kaksi puuta) kahville. Ja aina ylöskatsoessa näin ne mustat pisteet ja joka kerta mietin puiden pesemistä.

Uudistin tuttavuuden Peter Wimseyn kanssa. Etsin edelleen sitä 20 vuotta sitten lukemaani kirjaa, jossa murhanyrityksen ratkaisuyritys johti itse murhan tekemiseen. Moraalinen dilemma, johon en silloin saanut selkeää vastausta ja jota nyt tekisi mieli pohtia uudestaan. En vain muista kirjan nimeä. Kyselin Dorothy L Sayersin kirjoja tutulta divarin pitäjältä. 'Kuka niitä kaikkia Sapoja muistaa!'.

Niinpä niin.

Nyt on syksy. Nautitaan niistä muutamista vapaailloista, joita viikolle jää ja niistä muutamista auringonpaisteen pilkistyksistä, joita sateen keskelle jää. 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kouluissa opittiin viihtymään ja oppimaan


Vantaan peruskouluissa opiskelevat viihtyvät koulussa paremmin kuin ennen. He tuntevat olonsa turvallisemmaksi kuin ennen.

Koulussa viihtymisen puolesta puhuu sekin, että oppimaan oppimisen laskua ei tapahtunut Vantaalla enää
vuosina 2010-2012.

Verratessa vuoteen 2004 oppimistulokset ovat laskeneet. Oppimistulosten lasku koskee koko Suomea. Itse asiassa pisa -tuloksista selvisi, että ongelma on laajempi.

Helppo vastaus olisi syyttää kuntia kouluista säästämisestä. Tämä ei voi olla selitys, tulokset ovat maanlaajuisia. Oppimistulokset ovat näkyvissä myös kunnissa, joissa on paljon pieniä (alle 10 oppilaan) luokkia.

Helppo vastaus on syyttää vallitsevaa oppimiskäsitystä, konstruktivismia. 'Ulkolukua ja pänttäämistä sen pitää olla, meilläkin oli! Enemmän vihkoon kirjoittamista! Vähemmän ryhmätöitä!' Oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi, jossa tieto kaadettaessa pysyy oppilaan päässä ja jalostuu sieltä käyttöön tarvittaessa. Toisin kuin meidän nuoruudessa uskottiin.
Kouluissa viihtymisen tutkiminen on Vantaalla tärkeää senkin takia, että erityisoppilaat opiskelevat Vantaalla muiden koululaisten joukossa, ei omassa erityiskoulussa.

Epäiltiin, että tämä romahduttaa erityisopettajien määrän. Erityisesti tästä piti ääntä Voaj eli opettajien ammattijärjestö, totta kait. Näin ei käynyt. Kävi ihan päin vastoin. Erityisopettajien määrä oli 2008 72 opettajaa, 2010 80 opettajaa, 2013 109 opettajaa. Pätevien erityisopettajien määrä on noussut 72 % (2008) 91 % (2013). Erityisluokanopettajissa kehitys on samanlainen.

Erityisopetusta annettujen tuntien määrä on pysynyt samana. Näin siitäkin huolimatta, että erityisen tuen päätöksen saaneiden lasten määrä on laskenut.

Vantaalla erityisopetusta annetaan erityisluokissa (3,4 % koko opetuksesta). Muualla maassa vastaava luku on 3,0%. Kokonaan yleisopetuksessa Vantaalla on 1,3 % erityisen tuen päätöksen saaneista oppilaista, muualla maassa 1,5 %. Näiden perusteella erityiset oppijat huomoidaan Vantaalla hyvin.

Pitäisikö erityisoppilaan käydä erityiskoulua vai lähikoulua? Tiedän esimerkin oppilaasta, joka sai erityisen tuen päätöksen. Lähikoulun niukkojen resurssien takia hänet sijoitettiin 10 km päähän erityiskouluun. Vanhempien pontevalla asianajamisella, erityisopettajien vastustuksesta huolimatta, tyttö siirrettiin takaisin lähikouluun. Oppiminen on sujunut normaalisti.

Suurin hyöty toimenpideohjelmasta on se, että nyt jokainen vantaalainen oppilas on erityisopettajan tuen tavoitettavissa. Sitä varten ei tarvitse vaihtaa koulua ja kaveripiiriä, vaan tuki on lähikoulussa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Metropolia vai suurta kuntaa

 
Metropolialue on koko Suomen veturi. Alue uhkaa kuihtua verrattuna kansainvälisiin kilpasiskoihinsa, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Näin selvityksessä meille kerrottiin.

Moni on sitä mieltä, että Suomi on paras, monessa suhteessa.
Euroopan maista Suomi on paras pisa -tuloksissa, surullisen kuuluisa Ruotsi tulee kaukana.

Suomi on paras maa erityisesti äideille.

Se, että Suomi on vasta 6. paras paikka yrityksille, sitä yritetään parantaa metropolihallinnolla tai kuntauudistuksilla.

Nyt esitellyssä metropolihallintoesityksessä oli mielenkiintoinen fakta. Metropolihallinto hallitsisi maankäyttöä ja rakentamista. Tällä tavoitellaan tehokkuutta kaavoitukseen ja halvempia asuntoja. Molemmat tärkeitä elinvoiman kannalta.

Jonkinlainen valuvika esityksessä tällä hetkellä on.

Se ilmoittaa tarpeekseen kerätä alueen kunnilta 3-3,5% veroja. Vantaalla tämä tarkoittaisi 146 - 170 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä Vantaan maankäyttö käyttää 176 miljoonaa euroa maankäyttöön ja rakentamiseen. Eli jos suunnitelmat pidetään sellaisena kuin ne ovat, eikä niistä enää voi juurikaan tinkiä, joku muu maksaisi tuon puuttuvan osan 7 - 31 miljoonaa euroa.

Helsingin osalta tilanne on vielä mielenkiintoisempi. Siellä maankäyttö ja rakentaminen käyttää 658 miljoonaa euroa (ei siis sisällä investointeja). Metropoliveroa kerättäisiin 474 meur - 553 meur, ylimääräistä katettavaa jää siis 105 - 184 miljoonaa euroa.

Tai sitten toimintaa tehostetaan tuolla summalla. Lähinnä Helsingissä, lähinnä omalla toimialalla. 184 miljoonan euron tehostaminen 658 miljoonan euron kuluista tarkoittaa 28 %. Se on melkoinen organisatorinen haaste.

On tietenkin mahdollista, että Financial Times olisi selvityksiä oikeammassa listatessaan Helsingin euroopan kaupungeista toiseksi parhaimmaksi.

Tai Economist Intteligence Unit, joka määritteli Helsingin maailman 8. parhaaksi kaupungiksi.

Muistissa on vielä Monoclen kannanotto Helsingin erinomaisuudesta. Ylivoimatekijänä Tukholmaan ja Kööpenhaminaan on suhteet itään. Tämä tosin oli aikana ennen Krimin uutta statusta geopoliittisessa maailmassa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Behind the scenes: opetuslautaunta päätti äänestyksen jälkeen iltapäiväkerhojen etusijajärjestyksestä

'Opetuslautakunta äänesti iltapäiväkerhojen etusijajärjestyksestä'.

Mitä tapahtui?

Kunnat järjestävät iltapäiväkerhotoiminnan itsenäisesti, pakkoa siihen ei ole. Valtio tukee toimintaa 49 miljoonalla eurolla vuodessa, ja osan kustannuksesta maksavat vanhemmat. Iltapäiväkerho on suosituin ekaluokkalaisten keskuudessa, mutta joukossa on myös toka- ja kolmasluokkalaisia. Kerhopaikkaan ei ole subjektiivista oikeutta, ja tämä on tarkoittanut sitä, että osa halukkaista lapsista ei ole paikkaa saanut.

Tämän takia Vantaalla täsmennettiin sitä järjestystä, jolla lapset iltapäiväkerhoihin valitaan.

Esitys oli, että ensimmäisenä paikan saavat ne ekaluokkalaiset, joilla on kerhopaikalle välttämätön tarve terveyden tai muun erityisen syyn takia . Toisena jonossa ovat ne ekaluokkalaiset, joilla on vanhemmat töissä. Kolmantena paikan saa ne tokaluokkalaiset, joilla on terveyteen perustuvat syy tai muuten estyneet olemaan yksin kotona. Ja niin edelleen.

Esitykseen tuli demarien vastaehdotus. Samalle viivalle ehdotettiin laitettavaksi kaikkia ekaluokkalaisia, koska he nyt aina paikan saavat.

Paitsi että eivät välttämättä saa, koska oikeus ei ole subjektiivinen.

Ehdotus olisi tarkoittanut juurikin sitä, että jos paikkoja olisi vähemmän kuin hakijoita, hakijoiden joukosta arvotaan. Tällöin ekaluokkalainen, joka olisi iltapäiväkerhoa ehdottomasti tarvinnut, olisi arvan niin ratkaistaessa jäänyt ilman paikkaa jonkun toisen ekaluokkalaisen, jonka vanhemmat olisivat olleet kotona.

Kannatin esitystä eli vastustin vastaehdotusta. Ehdotuksesta äänestettiin, se hävisi 5-10  ja alkuperäinen esitys voitti.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kun tarpeeksi väännetään, kääntyy se


Vihdoinkin se suuri ja jättiläismäinen möhkäle suostui taipumaan lukuisten asiaan perehtyneiden ihmisten tahtoon ja kääntymään toiveiden mukaiseen suuntaan.

Aurinko siirtyi eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. High five kaikille meille, jotka tätä odotimme!

Ja johtuen pidemmistä päivistä ja erinomaisesta eilisen lauantain lämmittävästä auringonpaisteesta, myös sote-uudistus sai suunnan ja muodon.

Erikoissairaanhoidon  menot kasvavat hurjaa vauhtia. Kuntien rahat eivät sen sijaan kasva, joten erikoissairaanhoitoon käytetyt eurot on olleet poissa toisaalta, käytännössä perusterveydenhoidosta. Mikä on kurjistanut palveluja; terveysasemia, hammaslääkäriä, neuvoloita ja sosiaalipuolta. Sitä osaa, joka hyvin hoidettuna ehkäisisi sen, ettei erikoissairaanhoitoa tarvita niin paljon.

Kun lisätään mukaan kuntien erilaiset valmiudet tuottaa palveluita ja kehittää toimintaansa, lisääntyvät haasteet ikääntyneiden määrän kasvaessa, niin kyseessä on vyyhti, jota on yritetty ratkaista vuosikausia turhaan. 

Jos peruspalvelut tuotetaan Suomen sadoissa pienissä kunnissa, palvelut kuihtuvat ja näivettyvät ja lopulta kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Kuntauudistus olisi suurentanut kunnat ja järkevöittänyt toiminnan, mutta kuntauudistus ei nauti kaikkien kannatusta. 

Vähän yllättävää on siis, että kaikille sopi nyt sovittu malli, jossa järjestäjä on miljoonaorganisaatio. Ns erva-alueet rakentuvat yliopistollisten keskussairaaloiden ympärille. Tämä hallinnollinen alue jatkossa päättää, mitä palveluja tarjotaan, missä laajudessa, kuinka usein, kenelle, millä hinnalla.

Käytännössä siis kuntien edustajista valitaan 'lautakunta', joka päättää, missä alueen palvelut sijaitsevat. Missä on neuvolat, missä hammashoitolat, missä sosiaaliviraston päivystys. 'Lautakunta' myös päättää, missä laajudessa hammaslääkärin hoitoa annetaan ja kelle, sikäli mikäli laki ei tätä jo sääntele. Näitä palveluita voi tuottaa kunnat, kuntayhtymät (esim. HUS) tai yksityiset. 

Hyvää tässä on :
1. perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito ovat samoissa käsissä, joten optimaalisesti järjestettynä perusterveydenhoidon rooli kasvaa ja erikoissairaanhoidon rooli pienenee. Toiminta organisoidaan uudestaan. Näin silloin, kun asioita mietitään järkevästi, muutosvastarintaa tuntematta ja avoimena uudistuksille. Valitettavasti näin ei aina ole.

2. Jos painopiste siirtyisi perusterveydenhoitoon, sairauksiin puututtaisiin aikaisemmin ja nopeammin. Tässä käyttäjät eli me olisimme voittajia.

3. Jos tuottajiksi otetaan myös yksityisiä yrityksiä, toimijoiden välille saadaan kilpailua, joka parantaa laatua ja pudottaa hintoja. Turhat läskit sulaa pois. 

Huonoa tässä on:
1. Kun rahaa käyttävä taho on eri kuin rahaa tuottava taho, käsitys siitä, mikä on kallista ja mitä palvelut voivat maksaa hämärtyy. Erva-alueille voidaan määrätä veronkanto-oikeus. Mutta koska sosiaali- ja terveyspalvelut eivät tuota rahaa vaan käyttävät sitä, kuntien elinkelpoisuudesta huolehtiminen jää muiden vastuulle. Tällaisella toimintatavalla on kustannuksia nostava taipumus. Aina. 

2. erva-alue on palvelujen järjestäjänä. Kovin on etäinen taho määrittelemään, missä ja milloin kouluterkkareiden vastaanottoa kannattaa järjestää.

Jännää on, miten puolueet kommentoivat ratkaisua: saatiin lopputulos, hyvä! Päätöksen sisällön analyysit ovat pienemmällä huomiolla.

'Ratkaisun löytyminen tärkeää' Verkkouutiset
'Historiallinen kaikkien puolueiden yhteinen ratkaisu ' Demari
'Luottamus päätöksentekoon palautettu' Suomenmaa

Paljon tarvitaan hiomista, sopimista ja yhteistä ymmärrystä jatkossakin, ettei juuri synnytetty automaattia, joka kyllä tuottaa terveyttä, mutta muiden kuntapalveluiden eli käytännössä koulun ja opetuksen kustannuksella.

Toivottavasti ei tarvitse jälkiviisaasti ihmetellä, että kuntauudistus olisi ollut parempi.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hyvä on hyvää




Kukat. Hyviä. Viime-'lumettomalta'-viikolta.




-Mitä leipää tuo on?
-Ruis-siemenkolmioleipää.
-Ei ole hyvää?
-Eiku on.  Sun ikäisenä katsoin kun äiti söi siemenleipää ja mietin, että voi raukkaa kun pitää tuommoista syödä. Eikä ranskista, mitä me lapset syötiin. Mutta nyt tämä maistuu hyvältä.
-Mitä sä sit teet?
-Viipaloin ja pakastan osan.
-Miks?
-Ei tule syötyä kerralla.
-Eli se ei ole hyvää.

Kahden juuston ja avokadon smörre:
Goudajuustoa pohjalle.  Sitten avokadon viipaleita, joiden päälle ripotellaan suola-pippuria ja sitruunamehun pisaroita. Viipale brietä. Päälle ruohosipulia. Leivän ja avokadon rakenteet täydentävät toisiaan ja juustot ovat aina hyviä.


Hummeri. Ei hyvää.



Unikonsiemenet leivonnaisissa? Hyvää.

 
 
Alice Munron kirja  Viha, ystävyys, rakkaus. Hyvä.
 
Ylläoleva kahvikuppi nautittiin lentokentän väljässä ja rauhallisessa kahvilassa. Sen jälkeen pakkauduttiin viimeistä penkkiä myöten täynnä olevaan koneeseen. Istuttiin koneessa ja katsottiin, kuinka ruumasta vedettiin kaikki laukut ulos ja etsittiin sitä matkatavaraa, jota ei oltu pakattu laukkuun vaan laatikkoon. (Mihin laukkuja tosiaan tarvitaan, kun matkatavarat kulkee kätevästi myös laatikoissa!)
 
Ilmassa luin kirjan tarinoista Nokkosen. Siellä pilvissä, jalat irti maasta mutta tiukasti vieruskavereiden välissä, yhden ohikiitävän hetken verran tajusin jotain elämästä. Jotain, joka muistutti makean latten ja sitruunaisen muffinsin makua aurinkoisena sunnuntaipäivänä hyvässä seurassa nautittuna. Mutta joka oli kuitenkin jotain ihan muuta. Kotona luin kertomuksen uudestaan. Ja vielä pari kertaa uudestaan. Tähdenlentoa ei voi napata kuin kerran, mutta kertomus muuttaa muotoaan jokaisella lukukerralla. Hyvän kirjan merkki.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

45 miljonaan euroa hallinnon himmeleihin


Ei ollut muste ehtinyt vielä kuivua edellisestä postauksesta, kun vihreät yllättivät eilisessä valtuustossa ehdottamalla ylikunnallista raskasta metropolihallintoa järjestämään perusterveydenhuolto.

Perusterveydenhuolto tarkoittaa hyvin pitkälle sitä hoitoa, jota terveysasemat ja yksityiset lääkäriasemat tuottavat. Perusterveydenhuoltoa on myös ennaltaehkäisevä toiminta neuvoloissa ja kouluissa. Se muu on erikoissairaanhoitoa. Perusterveydenhuollon järjestää Vantaalla kaupunki, erikoissairaanhoidon HUS.

Erikoissairaanhoitoon mennään terveysaseman lääkärin lähetteellä (55 %) tai yksityisen lääkäriaseman lähetteellä (45%). HUS hinnoittelee palvelunsa jäsenkunnille. Kunnat maksavat HUSille tämän hinnan ja käyttämiensä palveluiden verran. Ongelma syntyy, jos erikoissairaanhoidon kustannukset nousevat. Johtui tämä sitten siitä, että hinnat kallistuvat tai siitä, että palveluja käytetään enemmän. Erikoissairaanhoidon kallistuessa perusterveydenhuollon (sen ennaltaehkäisevän) osuus laskee. Tämä on Suomessa tällä hetkellä suuri ongelma.

Vihreiden ehdotus lähti siitä, että ylikunnallinen, Uudenmaan läänin kokoinen metropolihallinto huolehtisi perusterveydenhuollosta. Eli HUS laajentaisi toimintansa neuvoloihin, kouluterveydenhoitoon ja terveysasemille. Keskittäminen ei kannata. Erityisesti se ei kannata, jos markkinoilla ei ole kilpailua.

Vantaan kannalta vihreiden ehdotus on myrkkyä. Metropolihallintoa johtaisivat virkamiehet, joita valvoisivat luottamusmiehet. Luottamusmiehet valittaisiin heidän edustamansa kunnan koon mukaan. Helsinki suurimpana saisi suurimman osan paikoista. Vantaa ja Espoo saisivat saman verran, ympäryskunnat vähiten. HUS ja HYKS yhteistyö on näyttänyt, että suurin kunta ...ei ole ainakaan altavastaajana. Uudessa perustettavassa toiminnassa käytäisiin läpi hallinnon järjestämisen tapa ja palveluverkon laajuus. Helsinki, tunnettu raskaasta hallinnostaan, lähtisi tässä metropolimallissa ajamaan Vantaan tyylistä kevyttä hallintoa? Ei lähde. Helsinki, tässä metropolihimmelissä suurimpana, lähtisi karsimaan palveluverkkoaan Vantaan tasolle (eli vähentämään neuvoloita ja terveysasemia), ei lähtisi. Käytännössä Helsingin tasosta tulisi koko alueen taso. Hei, palvelut paranisivat!

Kyllä. Saisimme Mersun, varaa olisi vain Toyotaan. Erotus olisi poissa muualta. Vantaalla se tarkoittaisi käytännössä, että sosiaalitoimen rahoitusosuus kasvaisi, opetustoimen rahoitusosuus pienenisi. Eikä ihan pieniä summia.

Helsingissä perusterveydenhuolto maksoi v. 2012 699 € / asukas. Vantaalla vastaava luku on 478 € / asukas. Helsingin palvelutasolla lisälasku Vantaalle olisi 45 481 484,37 €. 45 miljoonaa euroa. Tämä summa pois muista palveluista. Vain kattamaan metropolihallintoa ja metropolipalveluverkkoa. Summa vastaisi 30 % suomenkielisen perusopetuksen kuluista.

Todennäköisesti Helsingin kuluissa on kustannuksia, joita ei tarvittaisi Vantaalla samaa määrää. Siitä huolimatta puhutaan suurista vuosittaisista kustannuksista.

Vihreiden ehdotus oli siis todella radikaali sosterin kulujen lisäys opetussektorin kustannuksella.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Elinvoimaa, rakenteita vai toimenpiteitä


 
Kahvilat ja kirjastot. Olennainen osa hyvinvointia.

Mihin valtiota tarvitaan? Takaamaan rauhaa. (Sitä ei muuten taata hyökkäämällä muiden kimppuun. Olisiko kyseessä käännösvirhe..) 
Mihin kuntaa tarvitaan? Ihmiset toimivat yksilöinä yhteisöissä. Tämä ei takaa rauhaa, mutta sen, että toiselle ei tehdä sitä, mitä ei toivoisi itselle tehtävän. Kaiken tavoitteena on yksilön ja samalla yhteisön hyvinvointi.
Niin mihin kuntaa tarvitaan? Kunnan tehtäväksi on annettu tiettyjä tehtäviä, koulu, päivähoito, infrastruktuuri, vanhustenhoito, terveydenhoito ja niin edelleen. Jos kunta ei järjestäisi näitä, kotitaloudet järjestäisivät. Kotitaloudet voisivat sitten miettiä kohdallaan, miten nuo toiminnot tuottaisivat. Kotiopettajia ja muuta mukavaa
Suomessa kunnat järjestävät paljon palveluita. Kuntien on syytä olla elinvoimaisia pystyäkseen järjestämään nämä. Vantaan elinvoimaisuudesta keskusteltiin maanantai-ilta.

Meillä on elinvoimaohjelma. Hyvä sellainen.   Ponnistaa (lue: alkaa) suurista investoinneista. Kehärata, Kivistö, Tikkurilan keskusta. Liikennettä tarvitaan. Asumista tarvitaan. Yrityksiä tarvitaan. Työttömyyden vähentämistä tarvitaan. Siinä elinvoimaohjelma lyhyesti.

Vastavirtaan yleistä tapaa tehdä suuria ja korkealle tähtääviä ohjelmia ilman konkreettisia toimenpiteitä, tässä on niitä. Itse asiassa tämä muistuttaa kovin yritysmaailmasta tuttua to do -listaa. Mitä tehdään, kuka tekee, mihin mennessä. 

Mutta kyllä kaikki loppujen lopuksi päätyy meihin ihmisiin. Rakenteilla ei tuoteta hyvinvointia. Ihmisten teoilla tuotetaan. Yritykset menestyvät => palkkaavat työntekijöitä, kun niiden palveluja käytetään.

Haaste kaikille. Suosi lähialueen kahvilaa, kampaamoa tai pesulaa vähintään kerran viikossa!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ajankohtaista ja muuta mukavaa



Mietin otsikoksi kuntauudistus ja lukion uudet tuntijaot. Mikä ehkä olisi ollut mielenkiintoisempi vaihtoehto...

Kuntauudistus. Keskustelussa on kaksi linjaa. Virkkunen puhuu kaavoituksesta ja maankäytöstä. Pienen kunnan edustaja puhuu palvelujen tuottamisesta. Puhutaan siis eri asioista.

Tietäen, että pienten kuntien rahoituksesta 60-70 % tulee valtiolta. Ei siis verotuloista, ei yritysten eikä yksityisten maksamista veroista. Tämä rahoitusmalli on omiaan ohjaamaan kunnan päätöksentekoa palvelujen tuottamisen ympärille.

Jos rahoitus tulisi verotuloista, päätöksenteko keskittyisi miettimään, miten lisätään työpaikkojen ja kunnassa sijaitsevien yritysten määrää. Silloin maankäytölle ja kaavoitukselle tulisi aivan toisenlainen asema.

Virkkunen on tämän tajunnut. Pienen kunnan johtaja ilmeisimmin ei.

Esimerkkinä perusopetus. Tutkimuksen  mukaan perusopetusta toteutetaan halvimmalla 20 000-50 000 asukkaan kunnissa.

"Perusopetuksen käyttömenot 2012 oppilasta kohden (ilman poistoja, arvonalentumisia ja sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia):

Yli 100 000 asukkaan kaupungit 7 590 € (2011, 7 480 €) +1,5 %
50 000–100 000 asukkaan kaupungit 7 717 € (2011, 7 326 €) +5,3 %
20 000–50 000 kunnat 7 266 € (v. 2011, 7 021 €) +3,5 %
Alle 20 000 asukkaan kunnat 8 295 € (v. 2011, 7 921 €) +4,7 %
Keskiarvo 7 736 € (v. 2011, 7 443 €) +3,9 %."

Suurissa kaupungeissa luokat on monikulttuurisia, tämä lisää kustannuksia. Suurissa kaupungeissa koulut sijaitsevat arvokkaammilla tonteilla, mikä nostaa vuokria. Tämän voi päätellä myös siitä, että suurten kaupunkien kustannukset ovat nousseet vähiten; vuokrien nousu on ollut matalampaa kuin henkilöstökustannusten nousu, jolloin suurissa kaupungeissa kustannukset ovat nousseet vähemmän kuin henkilöstökulupainotteisemmissa pienissä kaupungeissa.

Opetuksessa tärkeintä on sisältö. Sekä perusopetuksen että lukio-opetuksen sisältöä ollaan uudistamassa opetussuunnitelmaa uudistamalla. Opetussuunnitelman uudistuksella haetaan sitä, että vaikka kouluilla ja opettajilla on täysin itsenäinen opetuksen järjestämisen vapaus, opetuksen sisältö on määritelty.

Samoin määritellään myös se, millainen osaaminen tuottaa arvosanan 8. Tästä ilmestyi syksyllä mielenkiintoinen väikkäri. Kaikille tuttu ilmiö on, että hyvä arvosana parantaa itsetuntoa, huono heikentää. Arvosanoilla on siis merkitystä. Mutta uutta oli tieto, että opettajat pyrkivät arvioimaan ryhmät gaussin käyrän mukaan. Joka ryhmästä erotetaan hyvät, jotka saavat arvosanan 10, ja huonot, jotka saavat huonon arvosanan. Näin siis siinäkin tapauksessa, että toisen ryhmän kympin oppilas olisi toisen ryhmän seiskan oppilas. Eli valtakunnalliseen kriteeristöön siitä, mitä numeroon 8 vaaditaan, ei luoteta tai sitä ei käytetä.

Perusopetuksen opetussuunnitelmat tehdään kunta-koulukohtaisesti. Launtaina oli Vantaan VESO (virkaehtosopimuksen vaatima) -päivä. Kolmella koululla kahtena lauantaina opettajien, vanhempien ja oppilaiden joukko mietti perusopetuksen arvoja ja visioita. Suuri määrä ihmisiä, mutta lopputulos oli elävä ja keskustelu vilkasta.



Lukiouudistuksesta puhuttiin eilen opetuslautakunnassa. Matikkaa lisää vai vähemmän? Entäpä uskontoa ja terveystietoa? Päädytään kysymykseen, mikä on sellaista tietoa, jota ilman lukio ei tuota yleissivistyneitä ihmisiä. Ja tähän jokaisella taholla (opettajat, oppilaat, vanhemmat, yhteiskunta ja yliopisto) on oma näkemys. Tähän astisista kommenteista kuultaa tausta kyllä hyvin selvästi läpi. Uudistusehdotus oli Vantaalla lautakunnassa kuultavana ja kommentoitavana ennen vastinetta ministeriölle.

Omana kantana esitin että: terveystiedon 1 kurssin pakollisuus on hyvä, uskonnon / ETn pakollisuus on hyvä, matematiikan yhteisen kurssin suorittaminen ennen jakoa laajaan ja suppeaan taas ei. Jo nyt laajan matikan kursseja on paljon ja tahti tiivis. Yksi lisäkurssi lisäisi lukion matikkapainotteisuutta. Se on tärkeä aine, mutta ei nyt ihan niin tärkeä. Liikunnan toisen pakollisen kurssin lisääminen hyvä. Reaaliaineiden jako humanistisiin ja luonnontieteellisiin huono. Kuvitelkaa esimerkiksi historian opintoja ilman maantiedon opintoja tai toisin päin. Aineiden väliset rajat on selkeät lukio-opetuksessa, mutta ei tosielämässä.




tiistai 7. tammikuuta 2014

Helsingistä ja Guggenheimista

          Kuva Bilbaon Guggenheimista täältä.

Helsinki, rakas naapurimme, tuottaa paljon kulttuuria. Erityisen paljon sitä tuotetaan suurissa yksiköissä; ooppera, kansallisteatteri, kaupunginorkesteri ja keskustakirjasto muutamina esimerkkeinä. Pääkaupungilla on suurempi kulttuurituottajan viitta harteilla kuin esimerkiksi Vantaalla, mutta selkein erottava tekijä Vantaan ja Helsingin kulttuurituotannossa näkyy kaupunkikuvasta. Isoa ja komeaa. Laitosta.

Vantaalla taas  pieni on kaunista.

Guggenheim -hanke istuu Helsingille siis hyvin. Isoa ja komeaa.

Helsingin uusi kulttuurijohtaja Stuba Nikula otti kantaa Guggenheimiin toteamalla sen olevan ensisijaisesti elinkeinopoliittinen hanke. Ja sellaisena hyödyntävän koko aluetta, ei pelkästään Helsingin kaupunkia. Jos vain Vantaa ja Espoo ymmärtäisivät tämän ja osallistuisivat rahoitukseen.  !!

Guggenheim epäilemättä olisikin elinkeinopolitiikkaa. Se ei kuitenkaan ole mikään peruste jakaa kustannuksia. Helsinki ei ole osallistunut Kehä III kunnostamisen rahoituskustannuksiin. Helsinkiläisen valtiovarainministerin aikana hanke ei edennyt tuumaakaan, vaikka hyöty koko alueelle on Guggenheimiin verrattuna moninkertainen.

Helsinki seisoo harvinaisen tukevalla maanomistuspohjalla, 60 % kaupungin maa-alasta on sen omassa omistuksessa. Tietäen maan arvon pääkaupunkiseudulla voi äkkiä vetää johtopäätöksen, että Helsinki on varsin varakas. Siitä huolimatta käsi on ollut naapurikuntiin ojossa tälle maalle rakennettaessa. Esimerkiksi keskustakirjastoa olisi pitänyt Helsingin toiveiden mukaisesti myös Vantaan ja Espoon rahoittaa.

Pääkaupunkiseutujen kuntaliitoksia perusteltiin helsinkiläisten puolelta mm. sillä, että 'päästäisiin eroon surkuhupaisasta kisailusta yritysten pääkonttoreiden sijoituspaikaksi.' Tällä ilmeisimmin viitattiin siihen, että kaikki pääkonttorit eivät nyt ja tulevaisuudessa haluakaan sijoittua Helsingin kaupungin alueelle, mikä on siis surkuhupaisaa.

Elinkeinopoliittisesti pääkonttoreiden tasainen sijoittuminen on optimaalista. Alue kehittyy tasapuolisesti, verot jakautuvat tasaisesti.

Mutta näköjään elinkeinopolitiikka on sen verran laaja käsite, että siihen voidaan vedota vähän niin ja näin.