maanantai 20. tammikuuta 2014

Ajankohtaista ja muuta mukavaa



Mietin otsikoksi kuntauudistus ja lukion uudet tuntijaot. Mikä ehkä olisi ollut mielenkiintoisempi vaihtoehto...

Kuntauudistus. Keskustelussa on kaksi linjaa. Virkkunen puhuu kaavoituksesta ja maankäytöstä. Pienen kunnan edustaja puhuu palvelujen tuottamisesta. Puhutaan siis eri asioista.

Tietäen, että pienten kuntien rahoituksesta 60-70 % tulee valtiolta. Ei siis verotuloista, ei yritysten eikä yksityisten maksamista veroista. Tämä rahoitusmalli on omiaan ohjaamaan kunnan päätöksentekoa palvelujen tuottamisen ympärille.

Jos rahoitus tulisi verotuloista, päätöksenteko keskittyisi miettimään, miten lisätään työpaikkojen ja kunnassa sijaitsevien yritysten määrää. Silloin maankäytölle ja kaavoitukselle tulisi aivan toisenlainen asema.

Virkkunen on tämän tajunnut. Pienen kunnan johtaja ilmeisimmin ei.

Esimerkkinä perusopetus. Tutkimuksen  mukaan perusopetusta toteutetaan halvimmalla 20 000-50 000 asukkaan kunnissa.

"Perusopetuksen käyttömenot 2012 oppilasta kohden (ilman poistoja, arvonalentumisia ja sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia):

Yli 100 000 asukkaan kaupungit 7 590 € (2011, 7 480 €) +1,5 %
50 000–100 000 asukkaan kaupungit 7 717 € (2011, 7 326 €) +5,3 %
20 000–50 000 kunnat 7 266 € (v. 2011, 7 021 €) +3,5 %
Alle 20 000 asukkaan kunnat 8 295 € (v. 2011, 7 921 €) +4,7 %
Keskiarvo 7 736 € (v. 2011, 7 443 €) +3,9 %."

Suurissa kaupungeissa luokat on monikulttuurisia, tämä lisää kustannuksia. Suurissa kaupungeissa koulut sijaitsevat arvokkaammilla tonteilla, mikä nostaa vuokria. Tämän voi päätellä myös siitä, että suurten kaupunkien kustannukset ovat nousseet vähiten; vuokrien nousu on ollut matalampaa kuin henkilöstökustannusten nousu, jolloin suurissa kaupungeissa kustannukset ovat nousseet vähemmän kuin henkilöstökulupainotteisemmissa pienissä kaupungeissa.

Opetuksessa tärkeintä on sisältö. Sekä perusopetuksen että lukio-opetuksen sisältöä ollaan uudistamassa opetussuunnitelmaa uudistamalla. Opetussuunnitelman uudistuksella haetaan sitä, että vaikka kouluilla ja opettajilla on täysin itsenäinen opetuksen järjestämisen vapaus, opetuksen sisältö on määritelty.

Samoin määritellään myös se, millainen osaaminen tuottaa arvosanan 8. Tästä ilmestyi syksyllä mielenkiintoinen väikkäri. Kaikille tuttu ilmiö on, että hyvä arvosana parantaa itsetuntoa, huono heikentää. Arvosanoilla on siis merkitystä. Mutta uutta oli tieto, että opettajat pyrkivät arvioimaan ryhmät gaussin käyrän mukaan. Joka ryhmästä erotetaan hyvät, jotka saavat arvosanan 10, ja huonot, jotka saavat huonon arvosanan. Näin siis siinäkin tapauksessa, että toisen ryhmän kympin oppilas olisi toisen ryhmän seiskan oppilas. Eli valtakunnalliseen kriteeristöön siitä, mitä numeroon 8 vaaditaan, ei luoteta tai sitä ei käytetä.

Perusopetuksen opetussuunnitelmat tehdään kunta-koulukohtaisesti. Launtaina oli Vantaan VESO (virkaehtosopimuksen vaatima) -päivä. Kolmella koululla kahtena lauantaina opettajien, vanhempien ja oppilaiden joukko mietti perusopetuksen arvoja ja visioita. Suuri määrä ihmisiä, mutta lopputulos oli elävä ja keskustelu vilkasta.



Lukiouudistuksesta puhuttiin eilen opetuslautakunnassa. Matikkaa lisää vai vähemmän? Entäpä uskontoa ja terveystietoa? Päädytään kysymykseen, mikä on sellaista tietoa, jota ilman lukio ei tuota yleissivistyneitä ihmisiä. Ja tähän jokaisella taholla (opettajat, oppilaat, vanhemmat, yhteiskunta ja yliopisto) on oma näkemys. Tähän astisista kommenteista kuultaa tausta kyllä hyvin selvästi läpi. Uudistusehdotus oli Vantaalla lautakunnassa kuultavana ja kommentoitavana ennen vastinetta ministeriölle.

Omana kantana esitin että: terveystiedon 1 kurssin pakollisuus on hyvä, uskonnon / ETn pakollisuus on hyvä, matematiikan yhteisen kurssin suorittaminen ennen jakoa laajaan ja suppeaan taas ei. Jo nyt laajan matikan kursseja on paljon ja tahti tiivis. Yksi lisäkurssi lisäisi lukion matikkapainotteisuutta. Se on tärkeä aine, mutta ei nyt ihan niin tärkeä. Liikunnan toisen pakollisen kurssin lisääminen hyvä. Reaaliaineiden jako humanistisiin ja luonnontieteellisiin huono. Kuvitelkaa esimerkiksi historian opintoja ilman maantiedon opintoja tai toisin päin. Aineiden väliset rajat on selkeät lukio-opetuksessa, mutta ei tosielämässä.




tiistai 7. tammikuuta 2014

Helsingistä ja Guggenheimista

          Kuva Bilbaon Guggenheimista täältä.

Helsinki, rakas naapurimme, tuottaa paljon kulttuuria. Erityisen paljon sitä tuotetaan suurissa yksiköissä; ooppera, kansallisteatteri, kaupunginorkesteri ja keskustakirjasto muutamina esimerkkeinä. Pääkaupungilla on suurempi kulttuurituottajan viitta harteilla kuin esimerkiksi Vantaalla, mutta selkein erottava tekijä Vantaan ja Helsingin kulttuurituotannossa näkyy kaupunkikuvasta. Isoa ja komeaa. Laitosta.

Vantaalla taas  pieni on kaunista.

Guggenheim -hanke istuu Helsingille siis hyvin. Isoa ja komeaa.

Helsingin uusi kulttuurijohtaja Stuba Nikula otti kantaa Guggenheimiin toteamalla sen olevan ensisijaisesti elinkeinopoliittinen hanke. Ja sellaisena hyödyntävän koko aluetta, ei pelkästään Helsingin kaupunkia. Jos vain Vantaa ja Espoo ymmärtäisivät tämän ja osallistuisivat rahoitukseen.  !!

Guggenheim epäilemättä olisikin elinkeinopolitiikkaa. Se ei kuitenkaan ole mikään peruste jakaa kustannuksia. Helsinki ei ole osallistunut Kehä III kunnostamisen rahoituskustannuksiin. Helsinkiläisen valtiovarainministerin aikana hanke ei edennyt tuumaakaan, vaikka hyöty koko alueelle on Guggenheimiin verrattuna moninkertainen.

Helsinki seisoo harvinaisen tukevalla maanomistuspohjalla, 60 % kaupungin maa-alasta on sen omassa omistuksessa. Tietäen maan arvon pääkaupunkiseudulla voi äkkiä vetää johtopäätöksen, että Helsinki on varsin varakas. Siitä huolimatta käsi on ollut naapurikuntiin ojossa tälle maalle rakennettaessa. Esimerkiksi keskustakirjastoa olisi pitänyt Helsingin toiveiden mukaisesti myös Vantaan ja Espoon rahoittaa.

Pääkaupunkiseutujen kuntaliitoksia perusteltiin helsinkiläisten puolelta mm. sillä, että 'päästäisiin eroon surkuhupaisasta kisailusta yritysten pääkonttoreiden sijoituspaikaksi.' Tällä ilmeisimmin viitattiin siihen, että kaikki pääkonttorit eivät nyt ja tulevaisuudessa haluakaan sijoittua Helsingin kaupungin alueelle, mikä on siis surkuhupaisaa.

Elinkeinopoliittisesti pääkonttoreiden tasainen sijoittuminen on optimaalista. Alue kehittyy tasapuolisesti, verot jakautuvat tasaisesti.

Mutta näköjään elinkeinopolitiikka on sen verran laaja käsite, että siihen voidaan vedota vähän niin ja näin.