sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Hiihtoloma alkaa ja ihana helmikuu jatkuu!

Ihana helmikuu jatkuu. Aurinkoa. Näitä runebergeja. Ystävänpäivä. Sitten vielä hiihtoloma. Sokerina pohjalla tunnustus, kiitos Aamunkukka! Olen rookie kaikkien pro-bloggaajien keskellä, mutta tykkään kirjoittaa ja olen huomannut, että jos jotain haluaa näistä (ruuhka)vuosista muistaa, tämä on hyvä tapa.

Keskustelemme edelleen kamerasta. En ymmärrä, miksi laittaa rahaa hyvään pokkariin, jos myöhemmin kuitenkin ostaa järkkärin.

Kuvaamme sillä välin kännykällä.


Testaamme värisävyjä. Vaikka paprika kahvin kaverina on hyvä ja terveellinen tapa aloittaa aamu, tänään aloitettiin päivä kuitenkin sacherilla ja kahvilla.
Meidän prinsessa lähti jo hiihtolomareissuun. Me käytiin tankkaamassa kypärämyssyjä ja hanskoja. Ja laskettelutakki ja kypärä, joista kuvaus mielipiteentarkistusta varten.

Aurinkoista viikkoa, hiihdolla tai ilman. Solen skiner... genom fönstret... ja mitä niitä muita klassikkoja olikaan.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sattumanvaraista ystävällisyyttä

Nyt vietetään Randon Act of Kindness viikkoa. Hauska idea!

Haastan kaikki tekemään sattumanvaraisia ystävällisyyden osoituksia ja mielellään vielä kertomaan niistä muille! Hyvä kiertoon!


Sivuilta esimerkkejä:
*pidä ovea auki :)
*osta työkavereille pussi munkkeja
*lahjoita kirjoja kirjastoon
*lahjoita vanhemmille pari tuntia lastenhoitoa
*siivoa graffiteja pois
*maksa perässätulevan kahvit
*tervehdi tuntemattomia

Ystävällistä viikonloppua!!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Rakkautta on...

Hyvää Ystävänpäivää!!

Jostain syystä pidän erityisen paljon näistä helmikuun juhlista. Ihana katsella tuota sivupalkkia ja katsoa, mitä kaikkea ystävänpäivästä sanotaankaan.

Ystävyyttä ja rakkautta... sama asia - eri asia... Sanon Love, kun lähetän postia ulkomaille.

Mutta millä tahansa tulkinnalla tehtynä olen päätynyt rakkauden määritelmään: rakkaudessa on kyse siitä, että pitää siitä itsestä, jota toisen seurassa erityisesti on.


Ja tämän siirappisemmaksi ei enää voi mennä...joten vaihdetaan aihetta.

Lauantain ulkoilupäivästä vielä. Olimme Peuramaassa. Isommat lapset laskettelivat. Me aikuset otettiin kuopus pulkkaan ja lähdettiin kiertämään mäkeä. Ympärillä on golfkenttä ja maisemat olivat todella kauniit. (Golfkenttä liittyy asiaan siten, että kentät käyttävät maisemaan ammattilaista suunnittelemaan. Toimii talvellakin.) Jossakin kohden todettiin, että nyt pitää oikaista, jos aikoo päästä takaisin sinne, mistä lähdettiinkin. Noustiin umpihangessa yhdelle ylämäelle ja laskettiin paksussa lumessa takaisin. Juuri sellaista talviliikuntaa, josta erityisesti pidän. Seikkailua, haastetta ja hiukan myös kuntoiluakin!




Sunnuntaina saatiin lounasvieraita, joita kestitettiin poronkäristyksellä ja (jouluisilla) laatikoilla, lohella ja salaatilla ja jälkiruualla. Ruoka oli niin hyvää, että istuttiin pöydän ääressä tunteja, koska ei jaksettu nousta ylös.
Sain kuin sainkin tehtyä amerikkaperäisiä kortteja, joita lähti matkaan perjantaina ja päätyi pöytäkorteiksi eilen. Sain myös ihanan kimpun ihanan vaaleanpunaisia tulppaaneja. Emme välittäneet visuaalisesti mielenkiintoisesta tavasta yhdistää sinistä unikkoa, vaaleanpunaisia ruusuja ja vaaleanpunaisia tulppaaneja.



Nautimme hetkestä. Jatkamme siten koko kevään!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Rauhallista viikonloppua

Pe

Jos tarvitsee naurua.

Jos tarvitsee sitoa huiveja.

Istuskelen hiipuvan takan ääressä ja nauran ääneen noille jutuille ja nautin hiljaisesta talosta ja uusista farkuista, jotka on ihan täydelliset päällä. Nyt ymmärrän, miksi seveneitä kehutaan. Yritän laskea sykettä kuluneesta päivästä ja ihan käsittämättömän kiireisestä viikosta. Onko muiden työpaikoilla havaittavissa jonkinlaista eksponentiaalista kasvua tai nousua?

Huomenna ulkoillaan.

Sunnuntaina syödään hyvin hyvässä seurassa.

La
Tänään ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa.

Nyt istutaan takan edessä ja nautitaan lämmöstä.

Suunnittelin illalla tekeväni jotain sisustuksellista, ja pääsinkin niin pitkälle, että sain vihoviimeisiä vauvanvaatteita pakattua varastoon.

Inspiraatioksi seuraavaan kertaan:





[via]

tiistai 8. helmikuuta 2011

Ale-tyyppejä

Jos tuo aikaisemmin mainitsemani metodi "mahdollistaminen" on laiskan äidin synonyymi elää elämää niin toinen ihan vastaava on korostaminen.

Kyllähän me (naiset) tiedämme, että kun kukaan meistä ei ole täydellinen, tarvitsee korostaa niitä hyviä puolia, joita jokaisessa on. En tiedä teistä; itse olen ihan vasta muutamana viime vuotena lopettanut itseni muokkaamisen. Siis tyyliin; nämä housut ei vielä näytä ihan täydelliseltä, mutta jahka saan nämä ylimääräiset 3 kg pois, niin sitten. Kun fiksumpaa olisi ollut tajuta aikojen alusta asti, että ne 3 kg eivät häivy ikinä ja kannattaa ostaa jokaiset housut siten, että ne on (ainakin sillä hetkellä) täydellisen näköisiä.

Toinen esimerkki korostamisesta. Runeberg. Kirjailija ei ole minulle mitenkään läheinen. Tykkään toki Maamme-laulusta, mutta en muista siitä mitään alkuperäiskielellä ruotsiksi. En ole lukenut Vänrikki Ståhlia.

Mutta tykkään hyvistä leivonnaisista ja loppusoinnullisista runoista, joten otin Runebergista johtotähden ja hoin ja puhuin aiheesta niin paljon (mm. täällä), että sain kuin sainkin leivottua sen kakkusen.

Perjantaina juotiin työpaikalla Sven Dufva -kahvit. Kaveri oli printannut Sveaborg -runon, jota yritin lausua ja kääntää mutuna suomeksi. Sehän meni ihan farssiksi ja meillä oli hauskaa.

Lauantaina teimme pitkästä aikaa normaaleja asioita. Mies jäi kotiin siivoamaan (sen lisäksi, että lattiat oli pesty, myös kaapit ja seinät. On hyvä, että vastakohdat ovat meidän avioliitossa näin löytäneet toisensa; minä kun edelleen keskityn kaappien sisältöihin ja matoissakin niiden valkaisemiseen ja pesemiseen). (Ja tämän sanon korostaakseni, kyllähän te tiedätte, jos olette olleet 16 v naimisissa... :) )

Me muut lähdimme ostoksille Stockman outletiin. (DKNY farkkujen palautus. Minähän _olen_ oppinut, että matalavyötäröiset ei mun lantiolle sovi. Olen olen; silti ne ensin ostin; täydellinen väri ja hinta tippunut 130 eur -> 30 euroon!!, mutta palautin sentään...)

Sitten Jumboon; saimme esikoiselle hyvän takin ihan ok hinnalla. Jos olisi uskominen alkuhintaa 140 euroa, tosi hyvällä hinnalla, mutta en usko. Alet ne yhtä korostamista onkin!! Zara on heikkouteni. Menimme kuopuksen kanssa lastenosastolle ja käytiin läpi alerekkiä. Yksi paita oli heti selvä: 'äiti tyyppipaita. Haluan tuon tyyppipaidan!'.





Tyyppi? Myöhemmin illalla vein kuopusta nukkumaan. Lattialla oli Pelaaja -lehti, kannessa kuva Age of Empiresin hahmosta. 'Äiti kato tota tyyppiä!'. Kysäisin esikoiselta, oliko kuopus kenties katsellut, kun hän pelasi AOE:tä. Oli... Tänään samainen kuopus katseli lumisadetta ja sanoi 'nuo lumet on sellaisia tyyppejä, että ne kuolee veteen'. Luulen, että meidän helmikuu keskittyy rauhankasvatukseen.

Mutta vielä sitä ennen; Suomalaisen kirjakaupan helmikuun tarjous jäsenille on Risk -peli käsittämättömään hintaan 10 euroa (ostiin kaappiin monta!!). On hyvä lautapeli! Jännittävä ja mielenkiintoinen. Olen surkea häviäjä ja pakko tunnustaa, että kerran vein peli-ilon lapsiltani, kun hermostuin siihen, että vain hävisin ja hävisin ja heitin ukot lattialle. (Että siitä rauhankasvatuksesta.. pitää kasvattaa ekaksi peili, joka näyttää mun kuvaa...). Tyyppipaita maksoi 2,95 euroa. Alennusmyyntien jämät on siitä hyviä, että a) siellä ei paljoa enää ole = ei tule turhia ostoksia ja b) ne mitä on, on todella edullisesti.







Tyyppipaidalla me sitten leivottiin runebergia. Tein irtopohjavuokaan kakkuna. Tomusokeria päälle. Pussillinen mansikoita, niiden päälle sokeriliemi = 1 dl kiehuvaa vetää + 1 dl sokeria, keitetään, kunnes sokeri on sulanut. Oli hyvää!

Rauhanomaista viikkoa!!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Viikonloppupuuhaa


... jos joku kaipaa. Tässä esimerkki, mitä kaikkea kynillä voi tehdä.


"Missä teillä kirjoitetaan kauppalistat?" "No aina kattokruunun alla tietenkin. Ei kynät lopu!"

Hauskoja hetkiä!!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Mahdollisuus

En pidä kasvatusoppaista. Neuvolassa nyökyttelen kohteliaasti, kun tulee puheeksi kasvattaminen (ja aika harvoin tulee, kun en itse kysy). En kuvittele tietäväni kaikkea (se harha oli ennen kuin lapset syntyivät), mutta kuvittelen, että selviämme kaikesta (meillä ei ole vielä yhtään oikeassa teini-iässä olevaa...).

Olen lukenut kasvatusfilosofiaa, ja kannatan noin niin kuin suurena linjana Immanuel Kantin ajatusta: "Vapaus koostuu kuuliaisuudesta laeille, jotka noudattavat järjen oikean käytön välttämättömiä tuloksia ". Miten tämä sitten siirtyy käytäntöön; kuka tietää.

Yksinkertaisempaa on se kunnioittamani periaate, että oppimisen aloittaa tiedollinen ristiriita.

Mutta ihan oikeasti, ohjenuorani on mahdollistaminen.

Tämän takia meillä on kirjapinoja ihan jokaisella kuviteltavalla olevalla tasolla. Saan jonkinlaisia onnistumisen kiksejä, kun huomaan lasten omatoimisesti ottaneet esille kirjan "Historian ensyklopedia lapsille". En saa ihan yhtä suuria kiksejä, kun näen heidän lukevan "Toinen maailmansota kuvineen" ja sitten referoivan ruokapöydässä, mistä Auswitch on kuuluisa.

Meille tulee Tieteen kuvalehti, jota tiedemaailmassa pidetään ihan Aku Ankkana ja akuankkamaailmassa ihan tähtitieteenä. Mutta minun mielestä toimii hyvänä mielenkiinnon herättäjänä maailmankaikkeuteen.

Pelattiin Trivial Pursuitia. Tyttäreltä, minun viattomalta 8-vuotiaalta, kysyttiin, kumpiko hallitsi viimeisenä Venäjällä; Nikolai II vai Aleksanteri III. Hän tiesi oikean vastauksen, koska oli lukenut em. lehdestä tarinan viimeisen tsaariperheen traagisesta kohtalosta. Tieto, jolta olisin toivonut hänen säästyvän muutaman vuoden.

Paitsi kirjallista tuotantoa, meillä on paljon paperia ja kyniä. Kynille on tyypillistä, että kuivuneet ja terättömät on käsillä silloin, kun pitäisi allekirjoittaa kokeita ja todistuksia.

Yksi kaappisiivousinspiraatio kulminoitui kyniin. Teroitin jokaisen ja laitoin ne yhteen koriin. Nyt kuopus osaa pyytää kynäkoria. Ennen operaatiota ei piirtänyt, kun ymmärrettävästi ei hahmottanut nurkissa pyöriviä kynännysiä mukavaksi ajanvietevälineeksi.

Ymmärrän Kantin tarkoittaneen tätä tuolla em. lausella; voi iloita piirtämisen vapaudesta, kun kynät on tallessa.




On meillä tietenkin muitakin mahdollisuuksia. Löysin eilen tyttäreni askarteleman liskojen pesän. Tuo vaalea höttö (patja) on alunperin siivouskaapista.


Nyt on helmikuu! Ihana suunnitella, mitä kaikkea voisi tehdä 14. päivä! Happy Heart Day -kortit on harkinnassa, on hintaakin niillä 2,95 $! Leivät on kuivumassa, että _mahdollistuisi_ Runebergin torttujen leipominen. (On sitä kuivaa leipää kaapissa muutenkin, mutta nyt on syy :D )