maanantai 13. toukokuuta 2013

Äitienpäivä metsässä



Perheen se, joka ei ole äiti, lähti äitienpäivänä reissuun. Äitienpäivä vietettiin siis lauantaina ja sunnuntaina tehtiin muita juttuja.

Otto antoi skuuttinäytöksen naapurin pojan kanssa.

Käytiin hieman vajailla verensokereilla ajelulla. Lähtötohinassa tuli Oton kanssa erimielisyys siitä, onko akuankan lukeminen sama asia kuin kenkien laitto jalkaan =>; kun sopu lopulta saatiin hierottua, käytiin jäätelöllä.

Houkuttelin Ottoa ja Lottaa lits-läts metsään retkelle:'äiti uskallatko mennä sinne yksin?' 'uskallan' 'no haittaaks jos mä jään kotiin' 'ei...'. Nimi lits-läts metsä tulee siitä, että siellä on paljon mutaisia paikkoja, joita on hauska tallustella kumppareissa. Ilman kumppareita nimi on hip-hop hyppelymetsä. Lähdin retkelle siis yksin. Äitienpäivän kunniaksi metsässä, yksin! Vanhat suunnistusajat palasi mieleen, erityisesti niissä maaston kohdissa, joissa ohut varvikko teki etenemisestä hidasta (ohuita tiheitä varvikkoja tulee vastaan suunnistaessa aina, kun joutuu eksyksiin). Päädyin korkean penkereen päälle, jossa korkea rauta-aita esti etenemisen. Siis Keravan rajalle. (Meillä vantaalaisilla on sinänsä ihan ystävälliset välit keravalaisten kanssa, mitä nyt rauta-aitaa on rakennettu rajalle.)

Lotta leipoi illalla pannaria, jota syötiin mansikoiden ja vaahterasiirapin kera. Lopuksi mentiin Oton kanssa kylpyyn. Kerroin rauta-aidasta. Kerroin palokärjestä, joka ovelasti meni puun taakse piiloon, eikä tullut esiin vaikka odotin pitkään kamera valmiina. Kerroin oravasta, joka oli syönyt käpyjä niin paljon, että puun alla oli senttejä paksu käpykarikematto. Kerroin lammesta, joka kaukaa näytti lammelta, mutta läheltä katsottuna olikin vettä, joka oli noussut puiden päälle.

Otto tuli viereen nukkumaan ja luettiin jännä juttu (aamulla kesken jääneestä) akuankasta.

'Mikä oli hauskinta sun päivässä?'

'Se kun sä kerroit siitä metsäretkestä'.

Lapset. Tykkäävät siitä, että heille jutellaan ihan oikeasti oikeita juttuja.