Gotlanti; suosittelen!

... kaikille, jotka etsivät helppoa, lapsiystävällistä, ei-liian-tuttua-mutta-ei-liian-eksoottistakaan lomakohdetta läheltä (lue lyhyen varausajan päästä). Kun koottiin kesälomareissun toiveita yhteen, siellä oli nämä: huvipuisto, Vaasa-laiva, halpa, kulttuuria, hyvää ruokaa, ei liikaa autolla ajamista. Jonkinlaisen pohdinnan jälkeen päädyttiin Gotlantiin. (Artikkelin mukaan nuorison biletyspaikka tai sitten ultra naturalistien pyhiinvaelluskohde... emme perheenä (emmekä yksilöinä) edusta kumpaakaan, ja saari toimi hyvin :D ).

Kaikki lähti mökin vuokrauksesta. Soittelimme useita paikkoja ja lopulta löytyi yksi mökki seuraavalle viikolle, joka olisi vapaana majoittamaan 2 aikuista ja 4 lasta. Olemme majoituksen suhteen kaikkiruokaisia, mutta emme suostu maksamaan "turhasta" kuten kokolattiamatoista auloissa ja valkeista lakanoista. Ja koska hotellit em. syistä johtuen eivät hinnoittele itseään mökkien tasolle, olemme yöpyneet mökeissä. Ja tykänneet; pikkuisen enemmän paikallisväriä, hyvin paljon huolettomampaa lasten kanssa. Tämän kertainen mökki ei ollut kaunein mahdollinen, mutta naapurissa asuva isäntäperhe oli ihanan ystävällinen (ymmärsivät (kait) takeltelevasta ruotsistani jotain), heidän kultaisen noutajan pentunsa oli Lotan reissun paras kohta, mökiltä oli suora näköala Fårö:n saareen, ja yläkerrassa nukuttiin kaikki kuusi tiiviisti, mutta omissa sängyissä ja leppeän meri-ilman puhallellessa sisään. Jääkaappi ja pakastin viilensivät retkiruuat, pyykkinarulla kuivuivat pyyhkeet ja kahvia pystyi keittämään termariin (asioista, joita hotelli ei tarjoa).

Seuraava koukku oli matsata aikatauluun Nynäshamn-Visby lautta ja laiva Suomesta Ruotsiin. Ensimmäinen oli jälkimmäistä haasteellisempi. Ruosiin päästiin auton kanssa (Grandis + boksi = 188 cm kun katto tuli vastaan 192 cm:n jälkeen. Tarkkaa...) helposti. Gotlantiin ei niinkään helposti; teimme lenkin Oskarshamnin kautta. Mikäs siinä, syötiin lounas Nyköpingissä ja jätskit Södraköpingissä (ja vilkutettiin lukuisille muille Köpingeille). Ja ajettiin Ruotsia alas alas melkein Kalmariin asti. Tätä vaihtoehtoa voi suositella kaikille, joita ruotsalainen maaseutu kiinnostaa. Onhan se suomalaisesta aika poikkeava... :D Vimmerby on muuten n. 120 km päässä Oskarshamnista, joten yhdellä lisäpäivällä oltaisiin tultu sen kautta helposti.

Lautta Visbyhyn lähti meillä 21.00 ja oli perillä 0.05. Myöhäinen ajankohta oli haasteellinen, mm. sen mökin löytämisen suhteen, mutta sinänsä kolme tuntia lautalla meni suht nopeasti. Meillä oli paikat etusalongissa ; numeroitu istuin, pöytä, paikkalamppu, ja elokuva, joka tuli ympäri salonkia ripustetuista näytöistä. Hintansa väärti? Ei. Mutta jos haluaa olla varma istumapaikastaan, kyllä. Lautalla oli pikkuruinen leikkihuone ja pikkuruinen videohuone, jossa pyöri lastenleffoja. Kahvila, josta sai ranskalaisia ja lehtiä. Kolme tuntia menee siis helposti, kun on omaa luettavaa, pelejä, peittoja ja piirustusvälineitä.

Ensimmäisenä päivänä mentiin rannalle. Kartta auki ja tuonne. Etäisyydet saarella oli suhteellisen lyhyitä, joten rantoja riitti. Enemmän silti saaren länsirannalla. Me valittiin paikka nimeltä Slite. Ja miten sattuikaan, siinä matkan varrella oli Euroopan suurin sementtitehdas. Ja aiheeseen sopivasti kalkkikivilouhimo. Voi niitä suuria dumppereita, ne oli isoja... Ranta itsessään oli ihan miellyttävä, hiekkainen, pittoreski kahvila, merivesi kirkasta, ruusuisia ruotsalaishuviloita suoraan siinä vieressä.

Illalla ajettiin Visbyhyn. Syötiin ja käveltiin. Vanhat muurit oli valtavia ja niiden sisäänjäävä kaupunki oli ihana. Kierreltiin siellä jäätelöä etsimässä -tekosyyllä. Yhtäkkiä alkoi kuulua oopperaa. Joku tuttu kappale, sanotaan nyt vaikka Lentävästä Hollantilaisesta. Seurasin ääntä (ja perhe seurasi minua). Erääseen raunioituneeseen kattonsa pudottaneeseen katedraaliin oli rakennettu ulkoilmaesityspaikka. Ovet oli tiukasti kiinni, mutta musiikki tulvi ulos asti. Lähellä oli leikkipaikka, joten pysähdyimme hetkeksi. Lämmin leppoisa kesäilta nurmikolla istuskellen ja oopperaa kuunnellen. Hieno! Jäätelöäkin loppujen lopuksi saatiin. Erään toisen raunioituneen 1300-luvulta peräisin olevan talon viereen oli pykätty kaikessa sovussa kahvila/kioski.

Seuraavana päivänä menimme Kneippbyhyn. 22 euroa päivästä vesihuvipuistossa ja maahuvipuistossa; halpaa. Otto 2 v viihtyi pomppulinnassa ja hiekkalaatikolla kaivurin kanssa :D muut nauttivat vesipuistosta koko päivän. Välillä käytiin syömässä. Lähtökohtaisesti ruotsalaisista ruokapaikoista saa hyvää ja monipuolista ruokaa halvalla. Ruokailun jälkeen oli hetki; isommat lapset oli laitteissa, Otto oli hyvällä tuulella saatuaan ruokaa, istuttiin kolmestaan ulkona varjon alla. Merituuli oli leppoisa, näkymä merelle kaunis , varjossa oli viileää, kahvi oli hyvää. Ja jotenkin se sohvaryhmäkin oli hirveän pehmeä. Päätettiin tilata sellainen meidän terassille... Siinä kävi mielessä, että tänne voisi tulla uudestaan n. 6 vuoden päästä; lapset kiertelisivät huvipuistossa ja minä ja mieheni juotaisiin kahvia kaikessa rauhassa koko päivän siinä varjossa istuskellen.

Illalla syötiin ja pakattiin ja siivottiin. Aamulla lähdettiin aikaisin. Tultiin satamaan 45 minuuttia etuajassa, kun oltiin katsottu lautan lähtöaika väärin. Mikä oli onni onnettomuudessa; tällä kertaa meidän paikat ei olleet etusalongissa vaan kahvilassa. Ja ekojen joukossa laivaan päässeenä saimme siis paikat :D

Lautta oli Nynäshamnissa n. 12.00. 50 km ja oltiin Tukholmassa. Isommat lapset viettivät iltapäivän isänsä kanssa Vaasa-museossa. Lapset ilmaiseksi sisään! Minä ja Ottokin siellä käytiin (mielenkiintoinen esillepano, museota voi oikeasti suositella, jos yhtään historia kiinnostaan), mutta 2 v enemmänkin pelkäsi 1950 - luvun sukelluspukuja kuin olisi arvuutellut niiden painoa. Joten me kierreltiin siinä ympäristössä. Todettiin, että Junibacken ei ole meidän paikka eikä Gröna Lundkaan. Skanssen ehkä.

Sitten käytiin syömässä. Syöminen neljän lapsen kanssa vieraassa kaupungissa on haasteellista. Kaikkien pitäisi syödä jotain, kaikkien pitäisi viihtyä paikoillaan mitättömillä virikkeillä suhteellisen pitkä aika, ruuan pitäisi tulla nopeasti ja valikoimaa pitäisi olla. Muistin nähneeni edellisen kerran Jensen's Böfhusin matkan varrella. Muistin että käytiin sellaisessa vuosia sitten Tanskassa ja se oli hyvä. Mentiin sinne. Ja se oli hyvä. Selkeä konsepti lapsiperheille. Simppeliä ja vaivatonta. Ei gurmeeta, ei mitään paikallisväriä, mutta eipä niitä haettukaan. Oltiin siis Östermalmilla, vähän matkan päässä olisi ollut kiva leikkipuisto, mutta ei menty sinne. Mentiin laivaan.

Minulla oli reissulle yksi tavoite: löytää sandaalit. En löytänyt, ei käyty yhdessäkään kenkäkaupassa. Tukholmassa kävi mielessä, mutta en jaksanut nähdä shoppailuun tarvittavaa koko perheen liikuttelun / viihdyttelyn vaivaa. Ravintolasta poistuessa huomasin, että naapurissa oli kenkäkauppa, kaikki sandaalit -40 - 60 %. Harmitti hetken. Ei tavara maailmasta lopu, ei edes alennusmyynneistä. Seuraavalta reissulta sitten sandaalit :D

Lasten mielestä parasta oli vesipuisto ja Vaasamuseo. Otto tykkäsi laivoista yleensä. Minulla on fiksaatio Tobleronesta ja laivoista, joten tykkäsin siitä (+ sohvasta + musiikista).

Pidempäänkin oltaisiin Gotlannissa viihdytty!

Lomalta

... terveisiä kaikille (töihin) palaaville. Suosittelen tätä pehmeää laskua rutiineihin. Työniloa! :D

Viime aikoina

On tullut puuhailtua.

Jos joskus tarvitsette tietoa, miten tehdä naudanlihapaisti 120 henkilölle niin tässä resepti. Osta paistia 40 kg (paahtopaisti sopii hyvin) edellisenä päivänä. Nosta huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ruskista paistit voissa oikein kuumalla pannulla ympäriinsä, myös sivut. Asettele GN vuokiin. Lisää joukkoon 1/3 vettä, muutama kuorittu ja pilkottu sipuli, muutama pippuri ja paista 150 astetta n. 3 tuntia tai kunnes paistien sisälämpötila on 78-80 astetta. Jos haluat paistista paahtopaistia (= sisältä roseeta), paista vain 60 asteiseksi. Nosta paistit uunista, ripottele pinnalle reilusti suolaa, kääri tiiviiksi paketiksi folioon ja anna vetäytyä huoneen lämmössä noin tunti. Säilytä viileässä. Leikkaa seuraavana päivänä mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä höyryssä, lisää joukkoon paistilientä. Lopusta liemestä suurusta kastike. Hyvää! Perjantai-iltana en tätä tosin tiennyt, ja olin varma, että seuraavana päivänä olisin pilannut 120 hengeltä häät. (Ja miksi paahtopaisti: tämä menetelmä paistaa lihan läpikotaisin, mutta paahtopaistin sitkeähkö rakenne estää sen murentumisen leikkausvaiheessa. )

Tämä ohjeena, jota itse etsin netistä, enkä löytänyt.

Tyttöni, syntynyt lokakuun lopussa, suree sitä, kun hänen synttärit on viimeisenä. Äiti miks! Huhtikuun alussa teimme pyöräretken joelle, sen jossa umplahdettiin siihen jokeen. Samalla retkellä mentiin sillalle ja keksittiin maailman vanhin leikki. Heitetään jokeen palikka, juostaan toiselle puolelle katsomaan, kun se tulee esiin. Siis Puh-palikka.

Leikistä tyttö sai idean järjestää nimpparit, joissa leikittäisiin Puh-palikkaa. Hän etsi kalenterista nimipäivänsä, joka sattuikin sopivasti helatorstaiaattoon. Keräsi viikkokausia käpyjä ja väritteli niitä eri väriseksi eri joukkueille.

Sitten vain kutsuja kehiin, niitä lähti kolme eri versiota. Juhlapäivänä laitettiin pitsiliina, hienommat lasit, pillit, vaahtokarkkeja, äitienpäivästä jäänyttä kakkua, sekoituslimpparia ja kauniit servietit pöytään = juhlat. Suunnistettiin joelle käpypussin kera ja leikittiin Puh-palikkaa.

(Kuva ylinnä).

Niistä keittiöverhoista on ollut puhetta. Meillä oli siis useamman kuukauden keittiössä verhot siten, että Pentikin kaitaliina toisessa ikkunassa ja toisessa sekoitus merihenkistä kirjainta ja kirjavaa kukkaa. Mieheni ja ystäviemme hyviä hermoja ihmettelen. Kukaan ei maininnut mitään. (Vai huomasivatko edes, katsooko niitä verhoja edes kukaan??). Päätettiin pitää tyttöjen ompeluviikonloppu. Aiheena keittiön verhot ja Lotalle laukku. Verhot saatiin. Niistä ei ole kuvaa, koska ovat harmittavasti päivän uurastuksen jälkeen päätyneet 3 cm liian kapeiksi!

Laukkukin saatiin. Leikkasin tästä tilkuksi aiotusta vakosamettihameesta laukun, vuorasin sen vanhalla kukkahameella. Sanka tuli helmasta.

Valmis laukku on tässä! Ei uhups... tämä onkin siskon itselleen ostama vuotislahja (jonka tärkeyttä korostettiin kuvailemalla sitä...). Synttärit kun oli samana viikonloppuna.

 

Idearikas tyttöni nimppareista toivuttuaan päätti rakentaa talon seinustalle kioskin, jossa myy vanhoja leluja ja itse tekemäänsä toffeeta. Toistaiseksi nuo lavat ovat vielä keskellä maalausta... sade yllätti... mutta kyllä siitä kioski tulee.

 

Teen mitä haluan

Ihana toukokuu! Toukokuun jälkeen alkaa kesäloma! Ei enää talvisten harrastusten rytmittämää elämää. (Tilalla tulee kesäharrastukset, mutta ainahan vaihtelu virkistää. Vaikka se vaihtelu koskisi ajettua reittiä kodista harrastuspaikkaan.)

Leirikoulubuffa tuotti hyvin. Retki onnistui. Vappuaamuna heräsin tuoreen munkin tuoksuun. Mieheni oli niitä paistellut kahden nuorimman kanssa. Ristiäiset menivät hienosti. 40 -vuotisjuhliin ehdittiin. Ja lahjat löytyi, samoin mekot, sukkahousut pysyivät ehjinä ja mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan.

Maanantaina käytiin kirjastossa (ja soittotunneilla). Kirjastossa oli myös tämä. Taitavaa taitavaa työskentelyä! Sellaista loppuunasti hiottua joukkuevoimistelua katsoessa tulee mieleen, että minäkin haluan tehdä jotain ihan huipusti. Lainasin nuotit tähän.

Ja luin kirjaa Tee mitä haluat.

-älä lomaile turistikohteissa (tee itse lomasi, siis nimenomaan tee. Shoppailu ja löhöily ei ole tekemistä)
-älä tuhlaa rahojasi sisustussuunnittelijaan
-älä osta pikkuputiikeista (liian) pikkuruisia vaatteita

Ja lukemattomia muita älöjä, joista osa kolahti ja osa ei. Olen itsekin sen filosofian kannalla, että ruualle riittää, että se on herkullisen makuista ja suhteellisen terveellistä. Siihen ei tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa. (Samaa koskee leivonnaisia. Rakastan suklaakakkua, jossa ei tarvitse vatkata mitään.)

En minäkään ymmärrä, miksi maksaa maltaita kalliista hotelleista, jotka on samanlaisen persoonattomia maasta toiseen. Rakastan bed & breakfasteja yli kaiken.

Turkoosia mohairista trenssiä en vetäisi päälleni julkisesti edes suuresta summasta rahaa.

Ja olen samaa mieltä siinä, että dieetit tulee ja menee, mutta elämäntavat pysyy ja vartalossaan viihtyminen on asennekysymys.

Tasa-arvosta: en usko, että sitä edistetään kohdistamalla naisiin erityiskohtelua. Loppujen lopuksi samaa haiden täyttämässä meressä sitä polskitaan. Joskus joukossa saattaa olla joku herrasmieskin, mutta ei hänkään tee enempää kuin nostaa lentokoneessa painavan laukkusi hyllyltä alas.

Kaikille kevään korventamille silti kirjaa suosittelen.

Alkukesää!

Tämän kuvan myötä (voisin toivottaa hyvää pääsiäistä, mutta koska se on myöhäistä, ja koska pupuja on erityisen paljon keväällä ja kesällä ) toivotan kaikille hyvää talven loppumista!

Sitäpä se on. Lumet sulaa, ja alta paljastuu uuden vuoden rakettien jämiä ja haravoita ja muita lumisateen yllättäessä keskelle pihaa jääneitä.

Jäät lähtee. Hyppäsin tänään jäälautalle meidän läheisessä joessa, jota puroksi kokonsa puolesta luullaan. Umplahdin lahjakkaasti takaisin hypätessä.

Polttelen viimeisiä kynttilöitä. Niitä, joita ei halua säilöä ensi talveen ja joita ei kuitenkaan tule kesällä poltettua.

Pakkasin kodinhoitohuoneesta talvivaatteet pois. Tai itse asiassa pesin ne ja ne ovat nyt valloittaneet saunan. Mikä ei sinänsä haittaa, vaikka olisivat siellä syksyyn asti; käymme saunassa juhannuksena ja se ollaan usein jossain muualla kuin kotona.

Pakkasin villahameet pois. Saappaat on vielä kaapissa, mutta luon niihin pitkiä ja intiimejä jäähyväiskatseita aina aamuisin.

Kaduilla pystyy jo juoksemaan pelkäämättä nilkkojensa puolesta. Sen sijaan liikkumattomaan tilaan tottuneet reidet ja selkä antoivat ymmärtää olevansa olemassa.

Niin että kyllä se on uskottava. Loppui se talvi! Keväistä ja alku....kesäistä viikkoa kaikille :)

Verhoan siis olen

Tälle illalle oli kovasti odotuksia. Loman ensimmäinen ilta. Ja kävi niin kuin tällaisissa tapauksissa aina käy: asiat etenevät omalla painollaan ja mutkikkaalla reitillään aivan toiseen suuntaan.

Minun piti tekemäni verhoille jotain.

Joko paljastamaan tämän piilossa oleva



tai sitten viimeistelemään tämän sovitteilla olevan.

Noihin verhoihin on päädytty mutkan kautta. Ostin opiskeluaikoinaan (varmaankin pankin lainaamilla rahoilla) Jane Churchillin Indian summer -verhokankaat. Ne palvelivat aikansa meidän boheemissa opiskelijakodissa. Sitten tein niistä pussilakanat ja tyynynpäällisiä ja ne palvelevat edelleen hyvin.

Halusin keittiöön Jane Churchilliä (alla) mutta sitä ei tullut sopivasti vastaan. Huonoina kompromisseina on sitten hankittu Hemtexin kapat, Tiimarin (!) kapat, Pentikin kaitaliinat, jossain välissä oli pelkkä valkoinenkin, sitten tuli tämä Esmen New Heaven ja nyt sovitteilla siis tämä yllä oleva, joka pitäisi kantata valkoisella ja valelaskottaa.

Mutta en ommellut verhoja. Käytin illan a) selvittämällä, mitä kirjoja meillä on lainassa b) paikallistamaan nämä kirjat talosta c) täsmentämään näistä kirjoista ja kirjallisuusdiplomivaatimuksista mitä vielä tänä keväänä lasten kanssa luetaan. (= Lapset lukevat, ja minä harpon kirjoja läpi sen verran, että osaan tehdä niistä kysymyksiä. Ja mikään ei ole mukavampaa; luin Robin Hoodin, Nikke -kirjat, Ullan ja Johannan ja monta muuta hyvää.) Sitten luettiin yhdessä ja kuunneltiin Azkabanin vankia samalla kun siivoilin huonetta.

Tuosta mutkan kautta maaliin pääsystä. Selasin muotilehtiä (korostus oma ja sarkastisuuteen viittaava).

Elle esittelee inspiraatiokuvia. Vaikka pinnistän kapasiteettini äärimmilleen, en käsitä miten, miksi ja missä tilanteessa mikään tästä olisi inspiroimassa. En tiedä, missä maailmassa kuvan suunnitellut muotitoimittaja kuvittelee meidän tavisten olevan töissä. Tai mitä meidän tekevän vapaalla.



Luin Voguen. Ei sielläkään ne muotikuvat kiinnostaneet, mutta tämä pikkukuva Gwyneth Paltrowista inspiroi. Tummansininen yläosa ja löysä valkoinen alaosa: tykkään! Ja miten sattuikaan että kaapista löytyy tummansinisiä yläosia (jos kohta ei Armani Priveä) ja valkoisia alaosia! :D




Sitten luin Glorian. Edelleenkään taiteelliset ja inspiroivat muotikuvat ei sytyttäneet yhtään lamppua. Mutta paparazzin pikkukuva kyllä; tuolla taustalla on paljon ruskeita laukkuja. Ruskeita laukkuja, sellainen! (Onneksi muistin, että yksi hyvä on suutarilla paikattavana). (Ja muistin myös, että seuraavassa laukussa täytyy olla kaksi osaa kahdella vetskarilla eroteltuna ja molemmat osat niin isoja, että niihin mahtuu kannettava + nopean yöpymisen kamat).




Nyt lähden inspiroitumaan lomalle. Lukemaan ja ompelemaan ja sen sellaista puuhaamaan :D

Elle 3/2010, Vogue 2 / 2010, Gloria 4 / 2010.

Kaunis kiitos

Kiitos Aamunkukalle! :)

Ja päivälle piristystä:

http://www.youtube.com/watch?v=dFTYB62k8yM

Katselin tän eilen illalla sängyssä kännykällä ja purskahdin ääneen nauramaan. Johon vieruskaveri heräsi ja kysyi, mitä kuvittelin tekeväni. :D

Hauskaa

...alkanutta työviikkoa! :D

"Another reminder came into us from one of the associate principals because of some recent issues with the staff Xerox machine. It often breaks down, which is no big surprise because this school is the size of a mall and we only have access to the one photocopy machine. In a situation like this, wear and tear will always win. Why doesn’t the administration get that?

This reminder came with some, um, odd tips. He wants us to remember that “machines need love too.” Hmm. Unfortunately, he didn’t stop there with his theme. He encouraged us to “whisper sweet nothings into its ear” and not to forget to “compliment it from time to time.” I actually read, “make it feel wanted.” He specifically said, “tell it that it looks pretty,” and offer to “cook dinner on occasion.” Who wrote the Xerox manual, Barry White? "

Täältä.

Hyvää Minna Canthia!

Siinäpä tomera nainen !

Tasa-arvon vuoksi pieni kuriositeetti. Vilpittömänä ihmisenä, jolla on loputon usko markkinavoimien rehellisyyteen, luovutin niitä muutamaa rapakon takaista lehteä (edelleen odotettavia!) tilatessani sähköpostiosoitteeni.

Aamulla minua odotti kyselytutkimus Better Homes & Gardenilta.

Webbikyselyt on hauskoja, jos niitä lähestyy analysoidakseen kyselyn tekijän ennakkokäsitystä meistä kyseltävistä.

Ja jostain syystä olen varma, että SmartMoneyn lukijoilta (puhumattakaan autolehtien lukijoilta) ei kysytä:

Completely Unsatisfied = 1 // 2 // 3 // 4 // Completely Satisfied 5 // Does Not Apply to Me

My identity and development as an individual
The amount of time I have to make and nurture friendships
The amount of time I have to spend with my children/family .

Siis hyvää päivää! Tasa-arvo on kimurantti juttu ja sen toteuttaminen vielä kimurantimpi, kun sukupuolia erottavia tekijöitä on vähemmän kuin yhdistäviä. Mutta että tilaamani lehden (en kyllä muista tilanneeni BHGtä...) tuottajaa kiinnostaa, mistä osa-alueesta erityisesti tunnen syyllisyyttä. Auttaisiko lehden lukeminen siis poistamaan jotain näistä, kehittämään vaikka identiteettiäni haluamaani suuntaan

Joka suunta on siis mikä.... sehän se ongelma ihmisellä onkin, että eihän sitä etukäteen tiedä, mihin suuntaan pitää kehittyä, kun on vielä niin kehittymätön. Enkä tarkoita nyt käsivarsilihaksia. Niistä tiedän, ettei niitä ole kehittynyt. Minulla on roikkumistanko ovessa, enkä saa vedettyä kuin 0,5 leukaa.

Minna Canthin kunniaksi minulle ja muille: ei syyllisyyttä (tänään)! Ollaan täydellisiä joka hetki, ja pyörähdetään kaikille, jotka yrittää syyllisyydellä meitä manipuloida!

(Sinänsä tykkään lukea tuota nimenomaista Better Homes & Gardens lehteä siksi, että olen nainen. Siis osa lukunautinnosta tulee siitä, että tiedän pystyväni nauttimaan lehdestä, koska olen nainen, ja miehet ei samasta syystä pysty sen lukemisesta samalla lailla nauttimaan).

Aurinko armas

Tyttöni soitti eilen ja sanoi " Äiti oikein pirskahtelen elämäniloa! Aurinko paistaa ja lumet sulaa! Onko sullakin paljon elämäniloa?"

Kuulustelin poikaa eilen enkun kokeeseen.

-Hurry up => Hurry up, lift Harry up!
-Shoot. Good goal. => Shoot good gown.
-Keep + cheap => I keep cheap sheep.

Tämän jälkeen kävin nukkumaan iloisella mielellä ja tartuin (ihan vain kuvia selatakseni..) Eva Braunin elämäkertaan. Karmeaa luettavaa.

Jännää. Natsien käyttäytymistä on joskus selitetty ihmisen halulla komformismiin. Samalla halulla selitetään muotia. Noin yhteiskuntarauhaa ajatellen olisi suotavampaa, jos ihmiset samastuisivat toisiinsa muodilla eivätkä toisiaan tuhoamalla.

-Ostit taas uuden muotilehden?
-Oli ihan pakko. Olen vähän lipsunut tuon kansainvälisen muodin seuraamisesta ja sillä lipsumisella voi olla tuhoisat vaikutukset yhteiskunnalle.

-Ostit taas uuden lyhyen / pitkän / vaalean / tumman kevättakin?
-Oli ihan pakko. Muotia on seurattava että elää.

-Tilasit sitten kaksi uutta sisustuslehteä? Unelmien talossahan ollaan asuttu vasta kaksi vuotta?
-Oli ihan pakko. Tyynyjen kuosia pitää päivittää ettei meistä ihmisistä tulisi hirviöitä.

Hatunnosto siis kaikille meille bloggaajille ja blogien lukijoille, komformismin toteuttajille ja laajemmalle saisi levitä (eikä kunniamerkitkään haittaa tekisi) ja kohta se kevätkin tulee !