Hyvä kysymys

Kiitollinen.

(Kylmästä). Voi pitää ihanaa (Zarasta) löytämääni cashmerevillatakkia, joka kaikkien identiteettikriisipohdiskelujen jälkeen on ajattoman helmenharmaa. Ja tästä tylsästä värivalinnasta olen tyytyväinen, kun se sopii niin hyvin muihin väreihin, kuten (poikkeuksellisen värikkääseen) mustaan tai (kerrassaan omaperäiseen) farkkuun.

(Kärsivällisyydestä). Kuopus oli väsynyt aamulla ja keskustelimme ylösnoususta, aamupalasta, vaatteista, vessassakäynnistä, ulkovaatteiden pukemisesta, puuhapetestä, lumesta, lumityökaluista, autossa istumisesta, musiikista, uutisista. Keskustelu oli siis sitä, että yritin kumota EN HALUA -väitteitä jokseenkin heppoisilla argumenteilla. Päiväkodin penkissä ei olisi saanut riisuua. Pientä takakireyttä äänessä kävin läpi "tämä käsi toinen käsi, tämä jalka, toinen jalka" ja oikeasti ajattelin, että pinna kestä vielä pikkuisen (vaikka olenkin jo myöhässä). Suloinen kuopus kuitenkin aisti tuon takakireyden (mitkä tuntosarvet!), ja loppujen lopuksi päädyttiin sitten halaileen ja pussaileen ja vakuuttelemaan rakkautta, tykkäämistä ja kaikinpuolista ihanuutta siinä päiväkodin eteisessä.

(Pimenevistä päivistä); jouluun on 47 päivää, kuten eBay muistuttaa etusivullaan. Se on vähän. Meillä soi jo Jouluoratorio autossa. (Ja kuten luonnontiede meille on opettanut joskus ala-asteella; pikkuisen ennen joulua päivät alkavat jo pidentyä).

(Öistä). Tehtiin väkivaltaa kalenterille ja survottiin sinne miehen kanssa nukkumisloma. Niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Tallinnaan. Mutta oikeasti; jos ajankäytön pääasiallinen kohde on levätä, nukkua, ottaa päiväunia, nukkua ja levätä, ei kannata mennä minnekään, jossa voisi tehdä mitään muuta kuin nukkua.

(Perheestä). (Nämä eivät ole prioriteettijärjestyksessä). Minusta on ihana inttää lasten kanssa siitä mihin Napoleon kuoli. Minusta on ihanaa lukea tytölle Pikku Naisia ja huomata hänen seuraavana päivänä perustaneen Pikvik -kerhon. Minusta on ihanaa, kun kohta-kolme v julistaa ensimmäiseksi lauantaiaamuna, että hänestä tulee isona traktorimies.

(Sukulaisista). Kuka muu kuin sisko jaksaa ymmärtää, miksi minä en jaksa ymmärtää 3/4 osahihoja. Ja kukaan muu ei jaksa keskustella sunnuntaina aamukahvilla aiheesta "miksi minä haluan Canon EOS:n, vaikka se on raskas kantaa ja sisältää aivan liikaa ominaisuuksia minun kyvyille tai kärsivällisyydelle" kuin isä. Samat argumentit lyödään aamiaismuffinsien joukkoon kerta toisensa jälkeen. Lopputulos; niin kauan kun teen impulssiostoksia puolikkaisiin poroihin, meille ei kameraa tule. Mutta joku sunnuntaiaamu se minulla on ja nappaan sillä muffineista kuvan ja liitän kuvan tähän blogiin ja totean, että ostin tämän ihan vain koska isä kielsi.

(Aviomiehestä). Ei ylläty, vaikka innostun pikkujouluista. Ei estä suunnittelemasta sellaisia noiden ja noiden ja noidenkin kanssa. On positiivisen kannustava, kun työpaikkatarjous todetaan sijaitsevan kaukana kaikesta, varsinkin salaattivoittoisista lounaspaikoista. Tuo Marie Clairen töistä tuliaisiksi, vaikka ei ehkä täysin ymmärrä konseptia (enkä minäkään kyllä).

(kuva via)