Mahdollisuus

En pidä kasvatusoppaista. Neuvolassa nyökyttelen kohteliaasti, kun tulee puheeksi kasvattaminen (ja aika harvoin tulee, kun en itse kysy). En kuvittele tietäväni kaikkea (se harha oli ennen kuin lapset syntyivät), mutta kuvittelen, että selviämme kaikesta (meillä ei ole vielä yhtään oikeassa teini-iässä olevaa...).

Olen lukenut kasvatusfilosofiaa, ja kannatan noin niin kuin suurena linjana Immanuel Kantin ajatusta: "Vapaus koostuu kuuliaisuudesta laeille, jotka noudattavat järjen oikean käytön välttämättömiä tuloksia ". Miten tämä sitten siirtyy käytäntöön; kuka tietää.

Yksinkertaisempaa on se kunnioittamani periaate, että oppimisen aloittaa tiedollinen ristiriita.

Mutta ihan oikeasti, ohjenuorani on mahdollistaminen.

Tämän takia meillä on kirjapinoja ihan jokaisella kuviteltavalla olevalla tasolla. Saan jonkinlaisia onnistumisen kiksejä, kun huomaan lasten omatoimisesti ottaneet esille kirjan "Historian ensyklopedia lapsille". En saa ihan yhtä suuria kiksejä, kun näen heidän lukevan "Toinen maailmansota kuvineen" ja sitten referoivan ruokapöydässä, mistä Auswitch on kuuluisa.

Meille tulee Tieteen kuvalehti, jota tiedemaailmassa pidetään ihan Aku Ankkana ja akuankkamaailmassa ihan tähtitieteenä. Mutta minun mielestä toimii hyvänä mielenkiinnon herättäjänä maailmankaikkeuteen.

Pelattiin Trivial Pursuitia. Tyttäreltä, minun viattomalta 8-vuotiaalta, kysyttiin, kumpiko hallitsi viimeisenä Venäjällä; Nikolai II vai Aleksanteri III. Hän tiesi oikean vastauksen, koska oli lukenut em. lehdestä tarinan viimeisen tsaariperheen traagisesta kohtalosta. Tieto, jolta olisin toivonut hänen säästyvän muutaman vuoden.

Paitsi kirjallista tuotantoa, meillä on paljon paperia ja kyniä. Kynille on tyypillistä, että kuivuneet ja terättömät on käsillä silloin, kun pitäisi allekirjoittaa kokeita ja todistuksia.

Yksi kaappisiivousinspiraatio kulminoitui kyniin. Teroitin jokaisen ja laitoin ne yhteen koriin. Nyt kuopus osaa pyytää kynäkoria. Ennen operaatiota ei piirtänyt, kun ymmärrettävästi ei hahmottanut nurkissa pyöriviä kynännysiä mukavaksi ajanvietevälineeksi.

Ymmärrän Kantin tarkoittaneen tätä tuolla em. lausella; voi iloita piirtämisen vapaudesta, kun kynät on tallessa.

On meillä tietenkin muitakin mahdollisuuksia. Löysin eilen tyttäreni askarteleman liskojen pesän. Tuo vaalea höttö (patja) on alunperin siivouskaapista.

Nyt on helmikuu! Ihana suunnitella, mitä kaikkea voisi tehdä 14. päivä! Happy Heart Day -kortit on harkinnassa, on hintaakin niillä 2,95 $! Leivät on kuivumassa, että _mahdollistuisi_ Runebergin torttujen leipominen. (On sitä kuivaa leipää kaapissa muutenkin, mutta nyt on syy :D )