tiistai 8. helmikuuta 2011

Ale-tyyppejä

Jos tuo aikaisemmin mainitsemani metodi "mahdollistaminen" on laiskan äidin synonyymi elää elämää niin toinen ihan vastaava on korostaminen.

Kyllähän me (naiset) tiedämme, että kun kukaan meistä ei ole täydellinen, tarvitsee korostaa niitä hyviä puolia, joita jokaisessa on. En tiedä teistä; itse olen ihan vasta muutamana viime vuotena lopettanut itseni muokkaamisen. Siis tyyliin; nämä housut ei vielä näytä ihan täydelliseltä, mutta jahka saan nämä ylimääräiset 3 kg pois, niin sitten. Kun fiksumpaa olisi ollut tajuta aikojen alusta asti, että ne 3 kg eivät häivy ikinä ja kannattaa ostaa jokaiset housut siten, että ne on (ainakin sillä hetkellä) täydellisen näköisiä.

Toinen esimerkki korostamisesta. Runeberg. Kirjailija ei ole minulle mitenkään läheinen. Tykkään toki Maamme-laulusta, mutta en muista siitä mitään alkuperäiskielellä ruotsiksi. En ole lukenut Vänrikki Ståhlia.

Mutta tykkään hyvistä leivonnaisista ja loppusoinnullisista runoista, joten otin Runebergista johtotähden ja hoin ja puhuin aiheesta niin paljon (mm. täällä), että sain kuin sainkin leivottua sen kakkusen.

Perjantaina juotiin työpaikalla Sven Dufva -kahvit. Kaveri oli printannut Sveaborg -runon, jota yritin lausua ja kääntää mutuna suomeksi. Sehän meni ihan farssiksi ja meillä oli hauskaa.

Lauantaina teimme pitkästä aikaa normaaleja asioita. Mies jäi kotiin siivoamaan (sen lisäksi, että lattiat oli pesty, myös kaapit ja seinät. On hyvä, että vastakohdat ovat meidän avioliitossa näin löytäneet toisensa; minä kun edelleen keskityn kaappien sisältöihin ja matoissakin niiden valkaisemiseen ja pesemiseen). (Ja tämän sanon korostaakseni, kyllähän te tiedätte, jos olette olleet 16 v naimisissa... :) )

Me muut lähdimme ostoksille Stockman outletiin. (DKNY farkkujen palautus. Minähän _olen_ oppinut, että matalavyötäröiset ei mun lantiolle sovi. Olen olen; silti ne ensin ostin; täydellinen väri ja hinta tippunut 130 eur -> 30 euroon!!, mutta palautin sentään...)

Sitten Jumboon; saimme esikoiselle hyvän takin ihan ok hinnalla. Jos olisi uskominen alkuhintaa 140 euroa, tosi hyvällä hinnalla, mutta en usko. Alet ne yhtä korostamista onkin!! Zara on heikkouteni. Menimme kuopuksen kanssa lastenosastolle ja käytiin läpi alerekkiä. Yksi paita oli heti selvä: 'äiti tyyppipaita. Haluan tuon tyyppipaidan!'.





Tyyppi? Myöhemmin illalla vein kuopusta nukkumaan. Lattialla oli Pelaaja -lehti, kannessa kuva Age of Empiresin hahmosta. 'Äiti kato tota tyyppiä!'. Kysäisin esikoiselta, oliko kuopus kenties katsellut, kun hän pelasi AOE:tä. Oli... Tänään samainen kuopus katseli lumisadetta ja sanoi 'nuo lumet on sellaisia tyyppejä, että ne kuolee veteen'. Luulen, että meidän helmikuu keskittyy rauhankasvatukseen.

Mutta vielä sitä ennen; Suomalaisen kirjakaupan helmikuun tarjous jäsenille on Risk -peli käsittämättömään hintaan 10 euroa (ostiin kaappiin monta!!). On hyvä lautapeli! Jännittävä ja mielenkiintoinen. Olen surkea häviäjä ja pakko tunnustaa, että kerran vein peli-ilon lapsiltani, kun hermostuin siihen, että vain hävisin ja hävisin ja heitin ukot lattialle. (Että siitä rauhankasvatuksesta.. pitää kasvattaa ekaksi peili, joka näyttää mun kuvaa...). Tyyppipaita maksoi 2,95 euroa. Alennusmyyntien jämät on siitä hyviä, että a) siellä ei paljoa enää ole = ei tule turhia ostoksia ja b) ne mitä on, on todella edullisesti.







Tyyppipaidalla me sitten leivottiin runebergia. Tein irtopohjavuokaan kakkuna. Tomusokeria päälle. Pussillinen mansikoita, niiden päälle sokeriliemi = 1 dl kiehuvaa vetää + 1 dl sokeria, keitetään, kunnes sokeri on sulanut. Oli hyvää!

Rauhanomaista viikkoa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti