(Isä, äiti, Otto, istumassa autossa, tulossa Ikeasta)
Isä: kylläpä janottaa. Onko meillä meillä vettä jossain? Haluan kylmää vettä!
Otto: ei oo eikä kannata nyt tiitä jumputtaa vaan oottaa kotiin atti.
(Koko perhe, ruokapöytä. Keskustelua)
(Lotta yrittää sanoa jotain, joka häipyy yleiseen hälinään)
Otto: teit. Teeeeeit. Kekkuttelu teit! Lotta tanoo! Nyt LOTTA tanoo.
(Huitoo ja osoittelee puhujien suuntaan, kunnes saa kaikkien huomion ja kaikki hiljenevät).
Sitten Lotta sanoo.
(Sunnuntaina Otto kävi leikkipuistossa ja potkimassa jalkapalloa. Maanantaina äiti tuli töistä ja Otolla oli ikävä, joten istuttiin sylikkäin.)
Otto: mutta kun mää haluan tulla kattoon tun laktoleita!
Äiti: ei se kulta onnistu.
Otto: mutku mulla tulee tua kova ikävä!
Äiti (yrittää katso-koira-ikkunassa -kikkaa):muistakko kun kävit eilen siellä leikkipuistossa, siellä oli kivaa.
Otto: Joo! Kekkuttellaampa tiitä puittotta!
Ilmeisesti meillä keskustellaan. Pelattiin Scrabblea lasten kanssa. (Onko city hyväksyttävä sana, minun mielestä on!) Pojat puhui ja puhui ja puhui. Minä yritin keskittyä. Pyysin heitä olemaan hiljaa ja ajattelemaan. Mutta mehän ajatellaan äiti, me ajatellaan keskustelemalla....
Heh, ihania tokaisuja! :-D
VastaaPoistaSuloista miten sisarukset ovat joviaaleja toisiaan kohtaan ja pitävät huolen, että jokainen saa puheenvuoron.
Tää kuopuksen ritarillisuus yllätti meidät kaikki, ei vähiten Lotan. Otto kun on tottunut saamaan ja passauttamaan, nuorimmaisena...
VastaaPoistaHyvä Otto! Ja hyvä kun panet näitä talteen. Nämä loistavat lausahdukset unohtuu muuten ajan myötä.
VastaaPoistaTia
Niin tekee, unohduksen vauhti on huima. Jos lausunnon hetkellä ei tee isoa mental notea ja muistele sitä muutamia kertoja, kirjoittaessa ajatus on häipynyt... :)
VastaaPoista