tiistai 1. maaliskuuta 2011

Loistavaa maaliskuuta!

(Tiedättekö sellaisen seuraleikin, jossa pitää keksiä itsestä adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi? M:kirjaimella ei ala kuin mainio tai mukava, ja molemmat ovat suhteellisen hankalia ääneen sanottavaksi. (En tiedä leikitäänkö enää edes mitään seuraleikkejä, tämä oli muunnelma jostain hämärästä ambulanssileikistä. Meidän lapset ovat leikkineet murhaajaa, se kait on seuraleikki...). Joten maalikuu saa olla mainio ja mukava ja ennen kaikkea loistava.)

Terveisiä hiihtolomalta! Rinteessä oli niin kylmä, että ripsiin jäätyi jääpuikot. Mutta metsässä laskettelu on edelleen (20 vuoden tauon jälkeen) hauskaa! Miten tässä mun elämässä näin kävi; ennen menin itse ekana metsärinteisiin ja nyt pojat opasti minut sinne ja pysähtyivät säällisin välimatkoin odottelemaan ja kerran ottivat suksetkin pois, että pääsivät kuusen alle apuun.







Hiihtoloman päätin käyttää lasten kanssa olemiseen ja rentoutumiseen. Ja ihan tehokkaasti tuo sujuikin, asiallinen lukeminen jäi väliin, Sköna hem tuli nippa nappa koluttua, ja Rosamunde Pilcher oli taas ihanaa ja leppoisaa, hiihtolomaluettavaa. Sitten kudoin. Esikoiselle ihan valmiin pipon ja samoilla väreillä omaakin hyvän matkaa. (Tähän on siis tultu. Olen äiti, joka kutoo sillä aikaa kun lapset rymyää metsärinteissä. Hassua ettei tämä edes harmita... :) )

Ranskattaren apua tarvitsin, koska loman loppuosa sukuloitiin = syötiin hyvin, istuttiin paljon, liikuttiin vähän. Sunnuntaina oltiin omituisessa mieli-kotona-ruumis-matkalla -välitilassa ja luin kevennykseksi purjokeitosta. Keitinkin erän ja soseutin porkkanan kanssa, mutta sen suurempaa paastoa siitä ei syntynyt. Ei se hyvää ole, vaikka kuin olisi ylensyönyt olo. En tiedä pitäisikö sen ollakaan; tasapaino ennen kaikkea. Jos on monena iltana, aamuna ja päiväkahvina vetänyt leivosta leivoksen perään, joku tasapainoa vaativa ajatuspoikanen sanoisi, että paha ja mitäänsanomaton purjokeitto on siitä juuri oikea seuraus...

Ehkä hyvä että paasto jäi, koska koko perhe käy läpi ihmeellistä tautia; maha sekaisin, kurkku kipeä, yskä ja kova kuume. Odottelen kuopuksen päiväunilta heräämistä, lähdetään labraan... Aamulla harrastin lempipuuhaani, kaappien tavaroiden vetämistä lattialle.













Reipasta viikkoa, kurkkupastillein ja kirjoin tai ilman!

4 kommenttia:

  1. Kylmä! Oliko? Vai joutuivat pojat sua auttaan metsäreitillä :)) Vanhuus ei tule yksin LOL. Minä kyykin puutarhassa, koitin löytää viime kesänä istuttamieni piooneiden alukuja rikkaruohojen seasta. Löytyi. Tosin M sitten käveli päältä, en tiedä nouseeko enää tänä kesänä vartta. Meille saa tulla järjestelemään kaappeja. Ja onko sulla se kolmas ranskatar? pane kyytiin. Sunnuntaina. Lainaksi siis.

    Tia

    VastaaPoista
  2. Pioneja! Kyllä on elämä epäreilua. Kävin tänään ulkona ilman sukkahousuja ja jäädyin!! Pionit vaan on ihania. Saa nähdä suuttuko mun kiinalainen kun siirsin sen paikkaa kesällä.

    Jotenkin tuntuu käsittämättömältä edes ajatella, et kesä ja pionit on noin niin kuin inhimillisen ajan ulottuvissa.

    Laitan, se on hyvä. Kullanarvoinen mulle (oli):) Tartteeko M Otolta pieneksi jääneitä talvikamoja? Tarttetko sää? On tääkin paikka kysellä mut yritin soittaa pe :))

    VastaaPoista