tiistai 22. joulukuuta 2009

Unhoittuu jo

... alkaa se joululaulu. Mikä? Miten se jatkuu? Ei muista! Epäilen vahvasti liian vähiä yöunia, mielestä unohtuu kaikki. Ihan lyhyellä tähtäimellä (siksi blogitaltioinnit), mutta myös pidemmällä.

Sain tämän kuuluisan kameran. Aloin illan hämärinä tunteina siirtämään tietoja koneelle. D: asemassa oli joku lisälaite, sanoi kone. On sanonut jo pitkään, mutta koska tietokone näytää stickin symbolia, ja noin silmämääräisesti konetta katselemalla stickiä ei ole näkynyt, olen päätellyt, että tietokoneeni valehtelee. No, nyt kun siirsin kuvia, ekana ajattelin tietty muistikorttia kamerasta tietokoneelle. Ei käynyt, kun tietokoneella oli jo muistikortti. Tai siis joku läpyskä muistikorttipaikassa. Väärää standardia totta kait kameran kanssa. Sitten alkoi raksuttaa. Mikä on se hämärä Stokkan kuitti muistikortistas, viime vuodelta. En muista sellaista ostaneeni. Mutta toisaalta koneessa on muistikortti. Ja nyt kun aukaisee, se on täynnä omia kuvia tallennettuna. Olen siis a) ostanut kortin b) asentanut sen koneelle c) tallentanut sen täyteen omia kuvia d) nähnyt tämän joka päivä resurssienhallinnassa. Ja silti en ole tiedostanut mitään näistä.

Ei ihme, jos puhutaan tiedostavasta kuluttamisesta :D tai tiedostavasta syömisestä. Tai miten olisi tiedostava oleminen. Ei sentään, se olisi aivan liian aikaa vievää.

Paketoin pikkujoululahjoja. Pikku kiireessä, kuten tapoihin kuuluu. Missä on teippi. Missä! On se ihme, että ostan jatkuvalla syötöllä 10 rullan pakkauksia teippiä ja just kun tarvitsen, kaikki ovat hukassa. (Teippi oli takan päällä, johon olin sen itse jättänyt, kun kiinnitin joulukorttirimpsua).

Entä missä on siskon lahja. 'Laitoin matkalaukkuun.' 'Et laittanut, ei ole täällä.' 'Laitoin ihan varmasti. Joku on nostellut täältä lahjoja, en ota mitään vastuuta tän sisällöstä.' 'Siis siirsin vain kaks lahjaa toiseen laukkuun, ei se iso paketti olis sinne mahtunut!' 'Onko se saunassa? Jos se on saunassa? Muistan vieneeni sen saunaan!' 'Ei ole tsekkasin kolme kertaa. Se on varastettu. Joku on hipsinyt sisään keskellä päivää ja varastanut sen saunasta. Kyllä ihmiset on röyhkeitä nykyisin.' 'Hei nyt mulla raksuttaa, laitoin yhden lahjan vielä muualle. Onko se tämä?'

Tämä keskustelu hieman varioituina on käyty lukuisia kertoja. Meillä ei ole hankittuna liian monta lahjaa lapsille, mutta siitä huolimatta aina on hukassa joku, kun pitäis verrata, selvittää tai tarkistaa. Tai jopa paketoida.

Muistia ei ole. Edellisen päivän tapahtumat on häipyneet suureen avaruuteen. (Ajatuksethan on muuten energiaa. Energia ei katoa. Joten missä on kaikkien ihmisten kaikkina aikoina ajattelemien ajatusten varasto? Oletusarvona, että niihin sitoutunut energia on edelleen niissä eikä muuttuneena muuksi.)

Että näihin nähden: tyttöllä on joulumekko. Tummanpunainen, sopii hänelle täydellisesti. Ja samaa väriä oleva hiuskoriste. Ja pikku käsilaukku. Tässä on jo niin paljon kokonaisuutta, että sininen pinni hiuksissa ei oikeastaan haittaa mitään.

2 kommenttia:

  1. Heippa Miia,
    tulin vihdoinkin moikkaamaan;-) sun blogisi on kyllä todella viihdyttävää luettavaa. Ja varsinkin tämä kirjoituksesi sai leveän hymyn huulilleni. Mukavaa ja leppoisaa joulua teidän perheelle!

    ps. Ja suloisella prinsessalla on täydellinen asu, pinneineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  2. Mekko ja tyttö on suloisia, ja tuota pinnien väriä hän ei itse edes kommentoinut, joten annoin olla :)

    Kiitos! Ja sitä samaa teillekin!

    VastaaPoista