Täytyy myöntää, etten ole Nietzschen suuri fani. En myöskään kummankaan Straussin. En ole lukenut teosta Also sprach Zarathustra. Teoksen otsikko on mielenkiintoinen ja vääntyy moneen tulkintaan. Näistä tulkinnoista keskusteltiin pääsiäisenä.
Pääsiäisenä onnistuimme valitsemaan sen klassisen nettiradiokanavan, joka soitti vain kaikkein tunnetuimpia klassikoita, kuten Tschaikovskin Joutsenlampea. Ja näitä kuuluisia fanfaareja. Kukapa olisi tiennyt, että Nietzschen/Straussin Zarathustralla ja scifillä on näin selkeä yhteys.
Elämme epätäydellisen tiedon maailmassa.
Tiedon neljällä tasolla (ei tiedä että ei tiedä - ei tiedä että tietää - tietää että tietää - tietää että ei tiedä) voi hetkeksi saavuttaa tiedän tietäväni -tason, ja sitten taas suistuu tietämättömän tiedon äärettömään avaruuteen.
Taloustieteen perusprinsiippi, ihminen rationaalisena valitsijana, perustuu kahteen olettamaan. Ensinnäkin siihen, että kaikki vaihtoehdot tunnetaan. Toiseksi siihen, että vaihtoehdot on laitettavissa keskenään järjestykseen. Kaikkien vaihtoehtojen tunteminen on mahdollista täydellisen tiedon maailmassa.
Sellaista maailmaa ei ole.
Yksinkertaisimmatkin valinnat, esimerkkinä maidon osto ruokakaupasta, perustuvat resurssien ja rutiinien vaihtelevapainotuksisille yhdistelmille. Vai onko joku maistanut kaikkia erilaisia maitolaatuja, ja priorisoinut ne laadun, hinnan ja saatavuuden mukaiseen järjestykseen, ja ylläpitää tätä listausta vaihtuvien markkinoiden mukaan?
Itse asiassa oletus täydellisestä tiedosta on harhaa. Se on niin suuri illuusio, että voimme itsellemme rehellisinä myöntää kernaasti, että kaikki päätökset eivät ole rationaalisia. Joskus impulsiivisuuden myöntäminen on helppoa; 'takki oli oikean värinen'. Aika usein valintaa rationalisoidaan jälkikäteen; 'takki on juuri sopivan lämmin tähän pitkittyneeseen kevääseen'.
Mutta lopulta, edes big data ei avaa kaikkien valintojen lopullista selitystä.
Taloustiede on perustellut paljon epärationaalista käyttäytymistä epätäydellisellä tiedolla. Eli rationaalinen valinta on sääntö, epätäydellinen tieto tekee siihen poikkeuksen. Ymmärrettävästi, rationaalinen toiminta kun taipuu yhtälöiksi niin paljon paremmin kuin epärationaalinen.
Mutta loppujen lopuksi täydelliseen tietoon perustuvat päätökset ovat niin harvinaisia, että ne ovat se poikkeus. Epätäydellisyys on sääntö.
Joskus epätäydelliseen tietoon perustuvat valinnat ovat sietämättömiä. Mutta toisaalta; kaikkihan me elämme loppujen lopuksi vain samaa illuusiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti