Skotlanti, suosittelen!

Uutta kesää odotellessa on mukava muistella edellistä.

Kävimme Skotlannissa. Tällä kertaa koko perheen voimin. Reissuajankohta oli kesäloman viimeinen viikko, elokuussa. Säiden puolesta Skotlannissa ei ole silloin lämpimämpää / kylmempää kuin muinakaan kesäkuukausina, mutta eurooppalaisena yleisenä lomakuukautena turistikohteet olivat tavallista täydempiä.

Ryanair lentää suoria lentoja Tampereelta Edinburgiin. Halpaa ja helppoa, kunhan muistaa olla kentällä ajoissa.

Edinburgissa meitä odotti vuokra-auto. Ensimmäinen liikenneympyrä pyöri  ihan väärin päin. Ensimmäiset kilometrit tuijotettiin vastaantulijoita: eikö kukaan vain hoksaa, että kaikki ajavat väärällä puolella? Sitten siihen vääränpuoleiseen liikenteeseen tottui. Automaattivaihteista autoa voi suositella, vasemman käden vaihteenvaihtomotoriikka ei ole meillä kovin kehittynyttä. Nimim. moottoria huudattanut.

Meidän tukikohtamme sijaitsi Glasgow'sta puolisen tuntia etelään, meren rannalla, Largs -nimisessä pienessä suloisessa kylässä. Saavuimme sinne alkuiltapäivästä.

Illalla isäntäperhe näytti meille Skotlannin syvintä sielua: kävimme kiipeilemässä märällä ja tuulisella nummella, jossa viihtyivät niin jättisuuret kotilot kuin ohdakkeetkin. Kotilot kiinnostivat lapsia. Ohdake taas on Skotlannin kansalliskukka. Tarina kertoo, että muinoin viikinkien vallatessa Skotlantia, nämä olivat yrittäneet lähestyä kylää aamuvarhaisella, avojaloin hiipimällä. Silloin yksi viikingeistä oli astunut ohdakkeeseen. Hän parahti suureen ääneen, minkä seurauksena koko kylä heräsi, ja hyökkäys torjuttiin. Aina ei ole kukkaakaan piikkeihin katsominen.

Loputtomiin jatkuvia kukkuloita katsellessa tuli halu kiivetä ja valloittaa ne kaikki. Ihan tyypillistä, tunteesta pääsee eroon muutamassa vuodessa, kuulin.

Maanantain vietimme Largsissa. Kävimme paikallisessa leikkipuistossa (siinäkin nähtävyyttä tarpeeksi ainakin lasten mielestä), kahviloissa, pojat skeittiparkissa, kävelimme meren rannalla ja poimimme simpukoita. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli niin kylmää, että takit tulivat tarpeeseen. Ekan päivän jälkeen totesin, että hellevaatteet olivat reissussa turhia ja villapaitoja olisi voinut olla enemmänkin. Skotlannista onneksi saa kumppareita edullisesti ja TKmaxx myy kaikkea, mitä ihminen suinkin voi kuvitella tarvitsevansa.

Maanantaina selvittimme, olisiko ollut mahdollista toteuttaa Ylämaan reissu. Nähtävyyksiä olisi mm. Skyen saari, joka on paikkana niin lähellä legendaarisia Ulko-Hebridejä, kuin autolla pääsee. Osa matkasta voitaisiin tehdä höyryveturilla. Eikä millä tahansa veturilla, vaan samalla, jolla Harry Potter ajeli Tylypahkaan. Aloimme soitella netistä löytyviä B&B :ja. Kaikki täynnä, varsinkin ne muutamat, jotka pystyivät tarjoamaan yöpymisen 6 hengelle. Junalippuja olisi muutamia ollut vielä saapuvilla, mutta junamatka ilman yöpymismahdollisuutta olisi ollut liian hankala järjestää, joten jätimme koko Ylämaan väliin. Mutta seuraavalla kerralla kyllä; hyvällä säällä Skyen saarella voi bongata valaita ja ainakin joessa polskivia saukkoja.

Päätimme suunnata ihan toiselle puolelle Skotlantia, Dundeehen, tarkempana kohteena pohjoisia meriä kiertänyt laiva Discovery. Lähdimme aamulla varhain; skotlantilaiset museot ovat vierailijaystävälllisesti rakennettuja, mutta joskus menevät kiinni (liian) aikaisin.

Reitti Dundeehen kulki Stirling -nimisen kaupungin ohi. Itsellä jyskytti mielessä Stirlingin linna, Stirling Stirling. Ja sinne pysähdyttiin.

Linna on ylhäällä kukkulalla, oikein hyvin puolustettavalla paikalla. Sinne kavuttiin vanhan ja miellyttävästi entisöidyn kaupunginosan ohi. Itse linna on majoittanut kaikkia Skotlannin ja Iso-Britannian mahtihenkilöitä, siellä on käyty klaanien taisteluja ja ovelia rauhanneuvotteluja. 1800-luvun lopulla linna siirtyi valtion omistukseen. Se toimi sotiennaikaisena tukikohtana, ja satoja vuosia vanhoja seiniä purettiin, puhkottiin ja muutettiin sotilastukikohtakäyttöön. 1960 -luvulla linnan historiallinen arvo huomattiin, ja sitä alettiin entisöidä.

Entisöidyssä muodossa se näyttää vanhalta ja alkuperäiseltä, mutta sisältää paljon mielenkiintoista nähtävää ja kokeiltavaa, kuten linnanneidon pukuja.

Ulkona nurmikolla tykkien katveessa nautimme mukavan lounaan.

Kun linnan nurkat oltiin koluttu, Antti ja isot lapset lähtivät lähestöllä olleeseen vankilamuseoon. Siellä näyttelijävoimin havainnollistettiin vankeinhoidon historiaa ja nykyajan haasteita. Minä ja Otto jäimme tekemään miekka- ja kirjamatkamuisto-ostoksia linnan sisäpihalle.

Dundeessa oltiin noin neljän aikaan. Parisen tuntia Discoveryyn tutustumiseen; ei ihan hirveästi, mutta tarpeeksi. Tämäkin museo oli hienosti rakennettu, taustoittavat kertomukset ja filminpätkät valaisivat, jos nyt ei sattunut ihan kaikkia yksityiskohtia muistamaan. Museo sopi hyvin kaikenikäisille. Minä ja Otto lastasimme loppumatonta lelurahtia lelulaivaan sillä aikaa kun muut katselivat, miten elämä jäihin jumittuneella laivalla sujui. Itse laiva oli hyvin entisöity ja mallinuket havainnollisia.

Kuudelta, museon sulkeutuessa, oltiin tuntemattomassa kaupungissa neljän nälkäisen lapsen kanssa. Navigaattorit ja mäkkärit on onneksi keksitty. Saimme kerättyä tässä kohden lasten mieliin hyvin jääneen muiston: alenevan verensokerin höystämä keskustelu siitä, kuinka oikeassa navigaattori voi olla, kun liikennejärjestelyt ovat muuttuneet, teitä on suljettu ja uusia avattu kenties jonnekin toisaalle. Ja ihan vinkiksi, se keskustasta seuraava mäkkäri on sen moottoritien varrella, joka lähtee takaisin kohti Stirlingiä.

Seuraavana päivänä satoi paljon ja vielä enemmän. Ajeltiin paikallisia teitä suuntaan jos toiseenkin, ja ei lakattu ihmettelemästä kunnallistekniikan heppoisuutta. Tiet tulvehti vettä. Pyöräteillä oli niin paljon vettä, että pyöräilijän polkimet olivat alhaalla veden peitossa (silti niillä ajettiin). Vettä oli ojat ja pellot täynnä.

Torstai vietettiin Edinburghissa. Suosittelen tässäkin kohden navigaattoria erittäin lämpimästi, kaupungit ja tiet eivät aina ole kovin väljiä saati monisuuntaisia.

Koska olimme käyneet Edinburgin linnassa jo aikaisemmin, ja koska Stirling toimi varsin hyvänä linnakokemuksena, menimme tiedepuistoon nimeltä Dynamic Earth. Siellä tutustuttiin maapalloon aikajanalla, eri kasvivyöhykkeiden kautta ja luonnonilmiöiden kautta. Lapset kokeilivat mm. kuinka kylmää on jäälohkare, ja kylmää se on. Otolla loppui mielenkiinto ensimmäiseksi. Minä ja Otto teimmekin pikavisiitit viereiseen Holyrood Palaceen ja Skotlannin parlamettitaloon.

Sitten istuskeltiin kahvilassa, ulkomaalaisten vaivihkainen tuijotteluhan on aina mukavaa. Eikä kannata väheksyä tavallisen kaupan tarjoamia eksoottisia elämyksiä; erilaisia sipsejä, erilaista karkkia.

Perjantaina täydennettiin tuliaisia ja lauantaina jätettiin jäähyväiset Largsille käymällä vielä kerran kahviloissa, kirpputoreilla, leikkipuistossa ja simpukoita keräämässä.

Ryanairin lento lähtee Edinburgista kello 6:40 aamulla. Tämä tarkoittaa, että kentällä pitää olla n. 5:00. Tämä tarkoitti, että pihasta lähdimme aamuyöllä 3:00. Se onnistui yllättävän hyvin. Auto oli valmiiksi pakattu ja lapset aikaiseen lähtöön prepattu. Matkan varrella käytiin tankkaamassa vuokra-auto, doupattiin kofeiinia ja viinereitä. Lentomatka sujuikin sitten nukkuen. Toki kentän lähelläkin voi yöpyä, ajoissa varaaville on tarjolla hotelleja ja B&B -paikkoja.

Tampereen lentokentällä meitä oli vastassa kuuma auringon paiste. Mukava tervetulotoivotus Suomeen.

Meiltä jäi paljon näkemättä. Mm. näitä kohteita kannattaa miettiä (edellä mainittujen lisäksi):
Loch Ness on todettu jo aikaisemmin taruksi.

Burrel Collection (Glasgow): eräs laivanvarustaja keräsi kattavan kokoelman maailman taideaarteita (mm. Rodinin Ajattelija) ja testamettasi nämä Glasgow'n kaupungille. Muutaman vuosikymmenen mietinnän jälkeen näille rakennettiin oma museo.

Elokuussa Glasgow'ssa pyörivä törmää myös säkkipillin soittajiin.

Linnoja, taistelukenttiä ja ylipäänsä erittäin vanhaa historiaa on joka puolella.

Skotlannin historia sisältää ongelmallisen parisuhteen Englannin kanssa. Tämän takia rajaseutu on runsaslinnaista, aina Hadrianuksen ajoista lähtien.

Ben Nevis 'lle voi kiivetä, jos haluaa aina vain ylemmäs. Sieltä voi sitten katsella alas ja miettiä sopivia kalastuspaikkoja.  Korkeuserot tekevät pyöräilystä vivahteikasta, joidenkin mielestä korkeuserot sopivat paremmin golfiin.

Skotlannissa on kaikkea kaikille! Mukavaa suunnittelua!