Kahvia ja kakkua

Tykkään postereista. Tykkään anekdooteista myös, sekä sellaisista itsestäänselvyyksien toistamisista kuin että ' Syö joskus aamupalasi sängyssä'. (Yksin? Miten siinä voi lukea lehteä? Entä lapset, jos yksi tai kaksi syö aamupalaa sängyssä? Ehkä just tää klisee ei ole meidän elämää...)

[via]

Sen sijaan meillä syödään pitkiä aamupaloja pöydän ääressä:

'Lauantain pidempi aamupala'

*Aloita valmistelut hyvissä ajoin: houkuttele syyslomaa viettävät kaverit kylään
*Siivoa tiistaina ja keskiviikkona. Torstai-iltana kirjoita lapsille lappu: perjantaina koulun jälkeen 
  kaikki Ihan Oikeasti nyt siivoavat omat huoneet ja aulan.
*Leivo torstaina kakku.
*Totea perjantaina, että kakku epäonnistui.
*Perjantaina paista liha, keitä lasten kuorimat perunat, leivo uusi kakku, kata
  pöytä, nauti herkullisesta ruuasta ja  k a k u s t a.
*Lauantaina lisää kattaukseen kahvimukit ja skonssit.
*Istuta vanhemmat pöytään ja nauti p i i i i tkä aamupala kavereiden kanssa kaikessa rauhassa jutellen, kun
 lapset syötyään leikkivät keskenään jossain ja kun mitään ei tarvitse enää tehdä.

HUIPPUHETKI, ehkä vähän työläs saavuttaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen.

Kerrattiin tämä sunnuntaina. Se tunne, kun maha on täynnä, mukavaa seuraa istuu vastapäätä, kellään ei ole kiire, kukaan ei pyydä mitään, astianpesukone hurisee, se on hieno tunne.

Minun mielestä aamupala sängyssä ei vedä vertoja mutta olen tietenkin jäävi sanomaan mitään kun en sängyssä syö mitään.

Hauskaa viikkoa!