Arvoa ja arvaamattomuutta

[täältä]

Mieheni äiti on kertonut monta kertaa, miten hän ensi kertaa anoppilaan mennessään kuuli tulevalta appiukoltaan: 'tunne oma arvosi, anna arvo muillekin'. Meille miniöille se olleen lausuttu neuvon ja ohjeen hengessä.

Huomionarvoista on järjestys: itselle - muille. Vähän sama kuin lentokoneen happinaamareissa: itselle - lapselle. Mutta osaammeko me arvostaa itseämme?

Yritys sulkee toimipisteen ja työntekijät siirtyvät 10 km päähän. Toiminta on yrityksen strategian mukainen, mutta työntekijät kokevat, että heidän tekemistään ei arvosteta. Paha olo puretaan epäkohtien metsästyksenä ja luottamusmiehet istuvat neuvotteluissa aamusta iltaan.

Valvira sulkee synnytyssairaalan, kun vastasyntyneiden päivystystä ei voi järjestää ja erikoishoitoa vaativat vauvat joudutaan kiidättämään Ouluun. Henkilökunta kommentoi: 'kätilöt ja lastenhoitajat tuntevat itsensä puoskareiksi ja pienen sairaalan surkeiksi kätilöiksi.'

Kilpailukykysopimus lisää päivittäistä työaikaa 6 minuuttia. Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja sympatiseeraa työntekijöitä, jotka joutuvat sinnittelemään. Töissä. Joka päivä 6 minuuttia enemmän. Sinnittelemään.

Meidän omanarvontuntomme on kovin heppoisissa käsissä. Kun ympäristö muuttuu, tunnemme itsemme arvottomiksi.

Ei ammattitaito miksikään muutu, vaikka työtä tehdään toisessa paikassa. Hyvä kätilö on hyvä kätilö, vaikka sairaalasta ei löydy päivystävää mahakirurgia. Työnteko ei ole sinnittelyä. Työpaikka on useimmille oman valinnan kohde ja useimmat meistä viihtyvät töissä. Kuusi minuuttia on lyhyt aika.

Meillä on ruokaa, terveyttä ja turvaa. Yleisesti ottaen voimme kouluttautua haluamaamme työhön. Meillä on yrittämisen, kokoontumisen ja rikastumisen vapaus. Miten meidän omanarvontunnostamme tuli huojuva torni, joka rakentuu ulkoisille rakenteille ja sortuu kun pikkuisen tuulee?

Ehkä meillä on liikaa mahdollisuuksia. Emme enää tiedä, mitä haluamme. Meidän ei tarvitsekaan    tietää mitä olemme, kun voimme aina olla jotain muutakin.

Ehkä toteutamme itseämme ottamalla kantaa nopeatempoisiin ilmiöihin. Nopea reaktio, nopea hype, nopea serotoniini.

Ehkä meidän pitäisi käyttää kuusi minuuttia päivässä sen miettimiseen, mitä minä olen, mikä minulle on tärkeää ja miten annan sille arvon ja miten kerron muille arvostavani heitä.

#selfesteem #paradigm #uskoitseen #arvomuille #kiky

Sosiaalialan hankinnoissa on keskityttävä tavoitteisiin

HS Vieraskynäkirjoitus 29.12.2015

 

Juuri aikaansaatu sote-uudistus lisää kuntalaisten valinnanvapautta tuomalla yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelut jokaisen ulottuville. Valinnanvapauden pelätään kasvattavan sosiaali- ja terveydenhuollon menoja ennakoimattomasti. Tähän halutaan vaikuttaa määrittelemällä palveluille tiukat laatu- ja hintakriteerit. Laadun ja hinnan yhtenäistäminen on paikallaan monissa terveydenhoidon palveluissa. Se ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto kaikissa sosiaalialan palveluissa. Laatukriteerien tarkka kirjoittaminen on mielletty kunnissa hyväksi tavaksi turvata palvelun laatu, oli tuottajana yksityinen tai julkinen toimija. Kriteereiden mukainen palvelu ei välttämättä kuitenkaan ole ”vaikuttavaa”. Palvelun vaikuttavuus tarkoittaa, että palvelu vastaa asiakkaan tarpeeseen täsmällisesti ja oikeaan aikaan.

Kuntalaisten tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä. Esimerkiksi lastensuojelussa yksi lapsi tarvitsee keskustelua psykologin kanssa, toinen taas hyötyy enemmän sählyn pelaamisesta. Yhteistä molemmille on, että he tarvitsevat kuntouttavaa palvelua. Ongelma syntyy, jos kuntouttavan palvelun laatukriteerit määritellään etukäteen tiukasti. Siksi palvelua hankittaessa tulisikin tavoitella palvelun vaikuttavuutta, ei yksittäisiä toimenpiteitä.

 

Hinnan tiukan määrittelyn vaarana taas on, että kunnissa hankitaan halvinta. Kustannustehokkain palvelu on usein perinteinen ja moneen kertaan testattu. Mikään ei kannusta kehittämään palvelua, eikä kehittämiseen ole yleensä edes mahdollisuutta. Kuitenkin juuri jatkuva kehittäminen tekee palvelusta joustavampaa ja kustannustehokkaampaa.

 

Siinä vaiheessa, kun palvelua kilpailutetaan, sitä ei ole vielä tuotettu. Tarjouskilpailussa kilpailutetaan lupaus tuotteesta ja sen tasosta. Sopimuskauden aikaisella seurannalla voidaan todeta, vastaavatko palvelu ja sen taso lupausta.nKun kuluttaja ostaa virheellisen tuotteen, hän reagoi reklamoimalla tai vaihtamalla yritystä. Sosiaalialan palveluissa asiakas ei välttämättä voi vaihtaa palveluntuottajaa. Reklamaatioitakaan ei aina synny, koska asiakkailta ei voida edellyttää perehtymistä laajoihin palvelun sisällön kuvauksiin ja sopimuksiin. Sopimuksen seuranta on kuitenkin keino lisätä palvelun vaikuttavuutta. Kun seurannassa keskitytään mittaamaan yksittäisten toimenpiteiden sijaan tavoitteiden toteutumista, palveluntuottajalla on mahdollisuus kehittää uusia keinoja ja toimintatapoja.

 

Keväällä 2015 kilpailutetut Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lastensuojelun sijaishuollon palvelut ovat hyvä esimerkki tavoitteiden seuraamisesta. Palvelujen vaikuttavuutta mitataan lapsen henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisella. Esimerkiksi perhetyön onnistuminen, koulunkäynnin sujuminen ja luvattomien poissaolojen seuraaminen mittaavat lastensuojelun palvelun vaikuttavuutta.

Keinoja koulunkäynnin tukemiseen on lukuisia. Näin jokaiselle lapselle voidaan löytää erilainen tukimuoto. Myös onnistumiset ovat erilaisia: toiselle lapselle pienikin askel voi olla merkittävä. Nämä seikat otetaan huomioon vaikuttavuuden mittaamisessa.

 

Julkisissa hankinnoissa tavoitellaan palvelua, joka vastaa asiakkaan tarpeeseen mahdollisimman hyvin. Tarkoilla laatukriteereillä ei saavuteta palvelujen joustavuutta.

 

Julkisissa hankinnoissa tavoitellaan palvelua, joka vastaa asiakkaan tarpeeseen mahdollisimman hyvin. Tarkoilla laatukriteereillä ei saavuteta palvelujen joustavuutta. Hinnan korostaminen ei kannusta innovatiivisuuteen. Uusi hankintalakiluonnos tunnistaa nämä ongelmat. Laki mahdollistaa tilaajan ja tuottajan kumppanuuden jo palvelua suunniteltaessa. Tilaajan määrittelemään tarpeeseen, johon markkinoilla ei ole vielä tuotetta, voidaan hakea sekä ratkaisua että toteuttajaa. Tällöin tilaajan ja tuottajan yhteistyö alkaa jo tuotekehitysvaiheessa. Se madaltaa innovaatioiden kaupallistamisen kynnystä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankinnoissa tulisi keskittyä keinojen sijaan tavoitteisiin. Tämä mahdollistaa palvelujen kehittämisen ja innovoinnin mutta vaatii palvelun tilaajalta ja tuottajalta yhteistyötä sekä ennen sopimuksen tekemistä että sopimuksen aikana.

 

Sote-uudistuksen jälkeen palveluntuottajien määrä Suomessa kasvaa. Kaikkien alan toimijoiden kesken tarvitaan nyt yhteistyötä enemmän kuin koskaan.

 

Marilla Kortesalmi ja Maria Röykkä

Kortesalmi on liiketalouden lehtori Laurea-ammattikorkeakoulussa. Röykkä on hankintalakimies.