Viikonloppua ja sisustusta

Viikonloppu, ihana viikonloppu. Sisustuslehden (josta kuvat) määräaikaistilaus loppui ja toisen alkoi. Vaihtelu virkistää. Aina voi selailla kuvia netissä. Ensin ajattelin, että niin amerikkalaista. Sitten ajattelin että hei hetkinen, oikeastaan ihan suomalaista! Tuo lepakkotuoli ja kaikki! Hyvä me ja meidän kohta koittava kesä!

Sain aamulla soiton mieheltä, että päiväkoti raportoi kurahousujen vuotavan. Kävi mielessä lähteä hulluille katsomaan niitä Ticketin. En lähtenyt. Hulluja päiviä on riittänyt toisaalla. Tai hetkinen, huomennahan menen keskustaan naisporukalla syömään. Taidan tsekata Stokkan sittenkin, ihan vain kuristen takia... :)

Sisustuskuvien katselu tuo mielenrauhaa. Turha puhe vie sitä. Uusmaalaisia perheitä ahdistellaan monelta suunnalta joko maksamaan ruuhkamaksuja tai käyttämään busseja. Lapsiperheet ei tilastojen mukaan ole sitä parhaiten toimeentulevaa joukkoa; ruuhkamaksut tuntuvat todella. Bussit ja junat taas on usein poissuljettu vaihtoehto; suurin osa perheistä kun noudattaa politiikkaa toinen-vie-toinen-hakee. Ja se toinen käy kaupassa. Tämä yhden auton perään haikailu johtaa siihen, että vain-toinen-vie-ja-hakee, mikä taas johtaa siihen, että toinen tekee lyhyttä joustamatonta päivää, toinen kaksinverroin. Meidän verotushan taas ei tue sitä, että perheessä puolisot tekevät erisuuruisia päiviä ja saavat erisuuruista palkkaa, progressio on henkilökohtainen.

Virkamiesten mielessä siintää ideologia, jossa perheet asuvat lähellä työpaikkojaan (eli työpaikka valitaan asuinpaikan mukaan. Ei sen mukaan, miten työtä satutaan saamaan). Edelleen perheet asuvat tiiviisti kerrostaloissa ratojen lähellä. Usein nämä kaikki toteutuvatkin ja hyvin seurauksin, mutta jos tämä on normi, suurin osa lapsiperheistä putoaa pois. Ja se on kokonaisuuden kannalta sääli.

Itsellä on ainakin kaksi kriteeriä eduskuntavaaliehdokkaalle: ehdoton EI ruuhkamaksuille ja lapsilisät ei saa pienentää toimeentulotukea.

Näitä miettiessä; hauskaa viikonloppua!

Kesää ja keittiötä

Katselin yksi aamu, kun kirkas auringonpaiste siilautui keittiön ikkunasta sisään ja kaunisti koko keittiön. Keittiö on minun mielestä yksi kodin tärkeimmistä huoneista, jos ei tärkein. Valo on myös tärkeää; meillä on ikkunat kahteen suuntaan keittiössä. Maksimoi valon määrän mutta kaappitilojen kustannuksella. Sehän toisaalta ei haittaa; onpahan materiaalia mistä valita, kun haluaa siivota kaappeja.

Viime viikon siivosin pakastinta. Aikomuksena sulattaa se, nyt kun lunta on vielä vähän jäljellä. Pakastimen sulatus ei onnistukaan päivässä. Ensin täytyy syödä sinne säilötty ruoka pois. Meillä ollaan syöty lihapiirakkaa, tortillaa ja makkaraa. Makkaraa löytyy vielä. Ja poroa. (Poron ymmärtää, jos sitä tulee puolikas perheeseen, jossa yksi tykkää mausta, kulutus on vähäistä. Makkaraa ostelen, koska siitä saa näppärän sunnuntai-illan välipalan höyrytettyjen kasvisten kanssa vieraille, jotka eivät tule syömään, mutta joilla on niin nälkä, ettei kahvikuppi riitä. )

Mutta keittiö on minun akilleen kantapää. Tai silmäterä. Tai omena silmässä. (Mitä ihmeen omenasotaa on harrastettu paikassa, jossa keksittiin sanonta apple in my eye! Silmäterän sentään ymmärtää; katsotaan jotain terävästi. Esim. sellaista, josta tykkää, kuten keittiötä. Mutta että omenoita silmissä, kuka käsittää!) Ensin haettiin inspiraatioita kuvista. Sitten tuli tyhjä hiljaisuus, kun keittiökeiju ei käynytkään yön aikana.

Kerran kaivoin kaapista pöytäliinaa. Törmäsin valkoiseen todella kauniisti käsinkirjottuun, en tiennyt että minulla oli edes sellainen. Ajattelin sen liian hienoksi pöydälle noin 30 vuoteen. Laitoin ikkunaan.

Aamukahvit ja iltapäiväteet Kate & William kupista ja pitsiä ikkunoissa; tulee jotenkin _jalo_ olo :D

Nyt voi, kun tuo vesi onneksi vie lumen ja jään pois, todeta kuten vanhoissa Kotiliesissä:

Nyt on aika:

-sulattaa pakastin

-polttaa loput kynttilät

-erityisesti ulkotulet

-käyttää villahameita viimeisen kerran ennen kesäsäilytystä

-käyttää saappaita vihoviimeisen kerran. Ja taas uudestaan ja uudestaan.

-viedä untuvatakit pesulaan

-kaivaa juoksutrikoot kaapista ja miettiä, kuinka pitkällä kesä on, ennen kuin niihin mahtuu.

Hauskaa viikkoa! :D

Lisää julisteita

Googletin Keep calm -sanonnan, oliko se I vai II maailmansota (II), kun sitä (melkein) käytettiin.

Samalla löysin muitakin.

Esimerkiksi jos sitä kuvitteli, että suutelua ainakin on harjoiteltu ja ehkä opittukin.


Äitinä hyödyllinen lause. Milloin löydän posterin, jossa sanotaan: reput pois lattialta, kengät telineeseen. .. Mutta jos ottaa kasvatuksellisen funktion pois, niin tästä saa ihan mielenkiintoista ajateltavaa.

Osterit on oikeasti ihan kauheita. Vaikka laittaisi kuinka sitruunaa. Tämäkin pitää varmaan tulkita miten haluaa.




Hauskaa työviikkoa :D

Keep Calm and Go on

Tykkään ajattelusta, joka on tiivistetty muutamaan sanaan.

Tämä II maailmansodan brittien tunnuslause on levinnyt laajalle. Totta kait tehtiin muunnelmia teemasta. Oma suosikki tuo run amok.

[via]

Loistavaa maaliskuuta!

(Tiedättekö sellaisen seuraleikin, jossa pitää keksiä itsestä adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi? M:kirjaimella ei ala kuin mainio tai mukava, ja molemmat ovat suhteellisen hankalia ääneen sanottavaksi. (En tiedä leikitäänkö enää edes mitään seuraleikkejä, tämä oli muunnelma jostain hämärästä ambulanssileikistä. Meidän lapset ovat leikkineet murhaajaa, se kait on seuraleikki...). Joten maalikuu saa olla mainio ja mukava ja ennen kaikkea loistava.)

Terveisiä hiihtolomalta! Rinteessä oli niin kylmä, että ripsiin jäätyi jääpuikot. Mutta metsässä laskettelu on edelleen (20 vuoden tauon jälkeen) hauskaa! Miten tässä mun elämässä näin kävi; ennen menin itse ekana metsärinteisiin ja nyt pojat opasti minut sinne ja pysähtyivät säällisin välimatkoin odottelemaan ja kerran ottivat suksetkin pois, että pääsivät kuusen alle apuun.

Hiihtoloman päätin käyttää lasten kanssa olemiseen ja rentoutumiseen. Ja ihan tehokkaasti tuo sujuikin, asiallinen lukeminen jäi väliin, Sköna hem tuli nippa nappa koluttua, ja Rosamunde Pilcher oli taas ihanaa ja leppoisaa, hiihtolomaluettavaa. Sitten kudoin. Esikoiselle ihan valmiin pipon ja samoilla väreillä omaakin hyvän matkaa. (Tähän on siis tultu. Olen äiti, joka kutoo sillä aikaa kun lapset rymyää metsärinteissä. Hassua ettei tämä edes harmita... :) )

Ranskattaren apua tarvitsin, koska loman loppuosa sukuloitiin = syötiin hyvin, istuttiin paljon, liikuttiin vähän. Sunnuntaina oltiin omituisessa mieli-kotona-ruumis-matkalla -välitilassa ja luin kevennykseksi purjokeitosta. Keitinkin erän ja soseutin porkkanan kanssa, mutta sen suurempaa paastoa siitä ei syntynyt. Ei se hyvää ole, vaikka kuin olisi ylensyönyt olo. En tiedä pitäisikö sen ollakaan; tasapaino ennen kaikkea. Jos on monena iltana, aamuna ja päiväkahvina vetänyt leivosta leivoksen perään, joku tasapainoa vaativa ajatuspoikanen sanoisi, että paha ja mitäänsanomaton purjokeitto on siitä juuri oikea seuraus...

Ehkä hyvä että paasto jäi, koska koko perhe käy läpi ihmeellistä tautia; maha sekaisin, kurkku kipeä, yskä ja kova kuume. Odottelen kuopuksen päiväunilta heräämistä, lähdetään labraan... Aamulla harrastin lempipuuhaani, kaappien tavaroiden vetämistä lattialle.

Reipasta viikkoa, kurkkupastillein ja kirjoin tai ilman!

Hiihtoloma alkaa ja ihana helmikuu jatkuu!

Ihana helmikuu jatkuu. Aurinkoa. Näitä runebergeja. Ystävänpäivä. Sitten vielä hiihtoloma. Sokerina pohjalla tunnustus, kiitos Aamunkukka! Olen rookie kaikkien pro-bloggaajien keskellä, mutta tykkään kirjoittaa ja olen huomannut, että jos jotain haluaa näistä (ruuhka)vuosista muistaa, tämä on hyvä tapa.

Keskustelemme edelleen kamerasta. En ymmärrä, miksi laittaa rahaa hyvään pokkariin, jos myöhemmin kuitenkin ostaa järkkärin.

Kuvaamme sillä välin kännykällä.


Testaamme värisävyjä. Vaikka paprika kahvin kaverina on hyvä ja terveellinen tapa aloittaa aamu, tänään aloitettiin päivä kuitenkin sacherilla ja kahvilla.
Meidän prinsessa lähti jo hiihtolomareissuun. Me käytiin tankkaamassa kypärämyssyjä ja hanskoja. Ja laskettelutakki ja kypärä, joista kuvaus mielipiteentarkistusta varten.

Aurinkoista viikkoa, hiihdolla tai ilman. Solen skiner... genom fönstret... ja mitä niitä muita klassikkoja olikaan.

Sattumanvaraista ystävällisyyttä

Nyt vietetään Randon Act of Kindness viikkoa. Hauska idea!

Haastan kaikki tekemään sattumanvaraisia ystävällisyyden osoituksia ja mielellään vielä kertomaan niistä muille! Hyvä kiertoon!


Sivuilta esimerkkejä:
*pidä ovea auki :)
*osta työkavereille pussi munkkeja
*lahjoita kirjoja kirjastoon
*lahjoita vanhemmille pari tuntia lastenhoitoa
*siivoa graffiteja pois
*maksa perässätulevan kahvit
*tervehdi tuntemattomia

Ystävällistä viikonloppua!!

Rakkautta on...

Hyvää Ystävänpäivää!!

Jostain syystä pidän erityisen paljon näistä helmikuun juhlista. Ihana katsella tuota sivupalkkia ja katsoa, mitä kaikkea ystävänpäivästä sanotaankaan.

Ystävyyttä ja rakkautta... sama asia - eri asia... Sanon Love, kun lähetän postia ulkomaille.

Mutta millä tahansa tulkinnalla tehtynä olen päätynyt rakkauden määritelmään: rakkaudessa on kyse siitä, että pitää siitä itsestä, jota toisen seurassa erityisesti on.


Ja tämän siirappisemmaksi ei enää voi mennä...joten vaihdetaan aihetta.

Lauantain ulkoilupäivästä vielä. Olimme Peuramaassa. Isommat lapset laskettelivat. Me aikuset otettiin kuopus pulkkaan ja lähdettiin kiertämään mäkeä. Ympärillä on golfkenttä ja maisemat olivat todella kauniit. (Golfkenttä liittyy asiaan siten, että kentät käyttävät maisemaan ammattilaista suunnittelemaan. Toimii talvellakin.) Jossakin kohden todettiin, että nyt pitää oikaista, jos aikoo päästä takaisin sinne, mistä lähdettiinkin. Noustiin umpihangessa yhdelle ylämäelle ja laskettiin paksussa lumessa takaisin. Juuri sellaista talviliikuntaa, josta erityisesti pidän. Seikkailua, haastetta ja hiukan myös kuntoiluakin!

Sunnuntaina saatiin lounasvieraita, joita kestitettiin poronkäristyksellä ja (jouluisilla) laatikoilla, lohella ja salaatilla ja jälkiruualla. Ruoka oli niin hyvää, että istuttiin pöydän ääressä tunteja, koska ei jaksettu nousta ylös.

Sain kuin sainkin tehtyä amerikkaperäisiä kortteja, joita lähti matkaan perjantaina ja päätyi pöytäkorteiksi eilen. Sain myös ihanan kimpun ihanan vaaleanpunaisia tulppaaneja. Emme välittäneet visuaalisesti mielenkiintoisesta tavasta yhdistää sinistä unikkoa, vaaleanpunaisia ruusuja ja vaaleanpunaisia tulppaaneja.

Nautimme hetkestä. Jatkamme siten koko kevään!

Rauhallista viikonloppua

Pe

Jos tarvitsee naurua.

Jos tarvitsee sitoa huiveja.

Istuskelen hiipuvan takan ääressä ja nauran ääneen noille jutuille ja nautin hiljaisesta talosta ja uusista farkuista, jotka on ihan täydelliset päällä. Nyt ymmärrän, miksi seveneitä kehutaan. Yritän laskea sykettä kuluneesta päivästä ja ihan käsittämättömän kiireisestä viikosta. Onko muiden työpaikoilla havaittavissa jonkinlaista eksponentiaalista kasvua tai nousua?

Huomenna ulkoillaan.

Sunnuntaina syödään hyvin hyvässä seurassa.

La
Tänään ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa.

Nyt istutaan takan edessä ja nautitaan lämmöstä.

Suunnittelin illalla tekeväni jotain sisustuksellista, ja pääsinkin niin pitkälle, että sain vihoviimeisiä vauvanvaatteita pakattua varastoon.

Inspiraatioksi seuraavaan kertaan:

[via]

Ale-tyyppejä

Jos tuo aikaisemmin mainitsemani metodi "mahdollistaminen" on laiskan äidin synonyymi elää elämää niin toinen ihan vastaava on korostaminen.

Kyllähän me (naiset) tiedämme, että kun kukaan meistä ei ole täydellinen, tarvitsee korostaa niitä hyviä puolia, joita jokaisessa on. En tiedä teistä; itse olen ihan vasta muutamana viime vuotena lopettanut itseni muokkaamisen. Siis tyyliin; nämä housut ei vielä näytä ihan täydelliseltä, mutta jahka saan nämä ylimääräiset 3 kg pois, niin sitten. Kun fiksumpaa olisi ollut tajuta aikojen alusta asti, että ne 3 kg eivät häivy ikinä ja kannattaa ostaa jokaiset housut siten, että ne on (ainakin sillä hetkellä) täydellisen näköisiä.

Toinen esimerkki korostamisesta. Runeberg. Kirjailija ei ole minulle mitenkään läheinen. Tykkään toki Maamme-laulusta, mutta en muista siitä mitään alkuperäiskielellä ruotsiksi. En ole lukenut Vänrikki Ståhlia.

Mutta tykkään hyvistä leivonnaisista ja loppusoinnullisista runoista, joten otin Runebergista johtotähden ja hoin ja puhuin aiheesta niin paljon (mm. täällä), että sain kuin sainkin leivottua sen kakkusen.

Perjantaina juotiin työpaikalla Sven Dufva -kahvit. Kaveri oli printannut Sveaborg -runon, jota yritin lausua ja kääntää mutuna suomeksi. Sehän meni ihan farssiksi ja meillä oli hauskaa.

Lauantaina teimme pitkästä aikaa normaaleja asioita. Mies jäi kotiin siivoamaan (sen lisäksi, että lattiat oli pesty, myös kaapit ja seinät. On hyvä, että vastakohdat ovat meidän avioliitossa näin löytäneet toisensa; minä kun edelleen keskityn kaappien sisältöihin ja matoissakin niiden valkaisemiseen ja pesemiseen). (Ja tämän sanon korostaakseni, kyllähän te tiedätte, jos olette olleet 16 v naimisissa... :) )

Me muut lähdimme ostoksille Stockman outletiin. (DKNY farkkujen palautus. Minähän _olen_ oppinut, että matalavyötäröiset ei mun lantiolle sovi. Olen olen; silti ne ensin ostin; täydellinen väri ja hinta tippunut 130 eur -> 30 euroon!!, mutta palautin sentään...)

Sitten Jumboon; saimme esikoiselle hyvän takin ihan ok hinnalla. Jos olisi uskominen alkuhintaa 140 euroa, tosi hyvällä hinnalla, mutta en usko. Alet ne yhtä korostamista onkin!! Zara on heikkouteni. Menimme kuopuksen kanssa lastenosastolle ja käytiin läpi alerekkiä. Yksi paita oli heti selvä: 'äiti tyyppipaita. Haluan tuon tyyppipaidan!'.





Tyyppi? Myöhemmin illalla vein kuopusta nukkumaan. Lattialla oli Pelaaja -lehti, kannessa kuva Age of Empiresin hahmosta. 'Äiti kato tota tyyppiä!'. Kysäisin esikoiselta, oliko kuopus kenties katsellut, kun hän pelasi AOE:tä. Oli... Tänään samainen kuopus katseli lumisadetta ja sanoi 'nuo lumet on sellaisia tyyppejä, että ne kuolee veteen'. Luulen, että meidän helmikuu keskittyy rauhankasvatukseen.

Mutta vielä sitä ennen; Suomalaisen kirjakaupan helmikuun tarjous jäsenille on Risk -peli käsittämättömään hintaan 10 euroa (ostiin kaappiin monta!!). On hyvä lautapeli! Jännittävä ja mielenkiintoinen. Olen surkea häviäjä ja pakko tunnustaa, että kerran vein peli-ilon lapsiltani, kun hermostuin siihen, että vain hävisin ja hävisin ja heitin ukot lattialle. (Että siitä rauhankasvatuksesta.. pitää kasvattaa ekaksi peili, joka näyttää mun kuvaa...). Tyyppipaita maksoi 2,95 euroa. Alennusmyyntien jämät on siitä hyviä, että a) siellä ei paljoa enää ole = ei tule turhia ostoksia ja b) ne mitä on, on todella edullisesti.

Tyyppipaidalla me sitten leivottiin runebergia. Tein irtopohjavuokaan kakkuna. Tomusokeria päälle. Pussillinen mansikoita, niiden päälle sokeriliemi = 1 dl kiehuvaa vetää + 1 dl sokeria, keitetään, kunnes sokeri on sulanut. Oli hyvää!

Rauhanomaista viikkoa!!