Viikonloppua ja sisustusta

Viikonloppu, ihana viikonloppu. Sisustuslehden (josta kuvat) määräaikaistilaus loppui ja toisen alkoi. Vaihtelu virkistää. Aina voi selailla kuvia netissä. Ensin ajattelin, että niin amerikkalaista. Sitten ajattelin että hei hetkinen, oikeastaan ihan suomalaista! Tuo lepakkotuoli ja kaikki! Hyvä me ja meidän kohta koittava kesä!

Sain aamulla soiton mieheltä, että päiväkoti raportoi kurahousujen vuotavan. Kävi mielessä lähteä hulluille katsomaan niitä Ticketin. En lähtenyt. Hulluja päiviä on riittänyt toisaalla. Tai hetkinen, huomennahan menen keskustaan naisporukalla syömään. Taidan tsekata Stokkan sittenkin, ihan vain kuristen takia... :)

Sisustuskuvien katselu tuo mielenrauhaa. Turha puhe vie sitä. Uusmaalaisia perheitä ahdistellaan monelta suunnalta joko maksamaan ruuhkamaksuja tai käyttämään busseja. Lapsiperheet ei tilastojen mukaan ole sitä parhaiten toimeentulevaa joukkoa; ruuhkamaksut tuntuvat todella. Bussit ja junat taas on usein poissuljettu vaihtoehto; suurin osa perheistä kun noudattaa politiikkaa toinen-vie-toinen-hakee. Ja se toinen käy kaupassa. Tämä yhden auton perään haikailu johtaa siihen, että vain-toinen-vie-ja-hakee, mikä taas johtaa siihen, että toinen tekee lyhyttä joustamatonta päivää, toinen kaksinverroin. Meidän verotushan taas ei tue sitä, että perheessä puolisot tekevät erisuuruisia päiviä ja saavat erisuuruista palkkaa, progressio on henkilökohtainen.

Virkamiesten mielessä siintää ideologia, jossa perheet asuvat lähellä työpaikkojaan (eli työpaikka valitaan asuinpaikan mukaan. Ei sen mukaan, miten työtä satutaan saamaan). Edelleen perheet asuvat tiiviisti kerrostaloissa ratojen lähellä. Usein nämä kaikki toteutuvatkin ja hyvin seurauksin, mutta jos tämä on normi, suurin osa lapsiperheistä putoaa pois. Ja se on kokonaisuuden kannalta sääli.

Itsellä on ainakin kaksi kriteeriä eduskuntavaaliehdokkaalle: ehdoton EI ruuhkamaksuille ja lapsilisät ei saa pienentää toimeentulotukea.

Näitä miettiessä; hauskaa viikonloppua!