Hyvä on hyvää



Kukat. Hyviä. Viime-'lumettomalta'-viikolta.

-Mitä leipää tuo on?
-Ruis-siemenkolmioleipää.
-Ei ole hyvää?
-Eiku on.  Sun ikäisenä katsoin kun äiti söi siemenleipää ja mietin, että voi raukkaa kun pitää tuommoista syödä. Eikä ranskista, mitä me lapset syötiin. Mutta nyt tämä maistuu hyvältä.
-Mitä sä sit teet?
-Viipaloin ja pakastan osan.
-Miks?
-Ei tule syötyä kerralla.
-Eli se ei ole hyvää.

Kahden juuston ja avokadon smörre:
Goudajuustoa pohjalle.  Sitten avokadon viipaleita, joiden päälle ripotellaan suola-pippuria ja sitruunamehun pisaroita. Viipale brietä. Päälle ruohosipulia. Leivän ja avokadon rakenteet täydentävät toisiaan ja juustot ovat aina hyviä.

Hummeri. Ei hyvää.

Unikonsiemenet leivonnaisissa? Hyvää.

 

 

Alice Munron kirja  Viha, ystävyys, rakkaus. Hyvä.

 

Ylläoleva kahvikuppi nautittiin lentokentän väljässä ja rauhallisessa kahvilassa. Sen jälkeen pakkauduttiin viimeistä penkkiä myöten täynnä olevaan koneeseen. Istuttiin koneessa ja katsottiin, kuinka ruumasta vedettiin kaikki laukut ulos ja etsittiin sitä matkatavaraa, jota ei oltu pakattu laukkuun vaan laatikkoon. (Mihin laukkuja tosiaan tarvitaan, kun matkatavarat kulkee kätevästi myös laatikoissa!)

 

Ilmassa luin kirjan tarinoista Nokkosen. Siellä pilvissä, jalat irti maasta mutta tiukasti vieruskavereiden välissä, yhden ohikiitävän hetken verran tajusin jotain elämästä. Jotain, joka muistutti makean latten ja sitruunaisen muffinsin makua aurinkoisena sunnuntaipäivänä hyvässä seurassa nautittuna. Mutta joka oli kuitenkin jotain ihan muuta. Kotona luin kertomuksen uudestaan. Ja vielä pari kertaa uudestaan. Tähdenlentoa ei voi napata kuin kerran, mutta kertomus muuttaa muotoaan jokaisella lukukerralla. Hyvän kirjan merkki.

Ajankohtaista ja muuta mukavaa

Mietin otsikoksi kuntauudistus ja lukion uudet tuntijaot. Mikä ehkä olisi ollut mielenkiintoisempi vaihtoehto...

Kuntauudistus. Keskustelussa on kaksi linjaa. Virkkunen puhuu kaavoituksesta ja maankäytöstä. Pienen kunnan edustaja puhuu palvelujen tuottamisesta. Puhutaan siis eri asioista.

Tietäen, että pienten kuntien rahoituksesta 60-70 % tulee valtiolta. Ei siis verotuloista, ei yritysten eikä yksityisten maksamista veroista. Tämä rahoitusmalli on omiaan ohjaamaan kunnan päätöksentekoa palvelujen tuottamisen ympärille.

Jos rahoitus tulisi verotuloista, päätöksenteko keskittyisi miettimään, miten lisätään työpaikkojen ja kunnassa sijaitsevien yritysten määrää. Silloin maankäytölle ja kaavoitukselle tulisi aivan toisenlainen asema.

Virkkunen on tämän tajunnut. Pienen kunnan johtaja ilmeisimmin ei.

Esimerkkinä perusopetus. Tutkimuksen  mukaan perusopetusta toteutetaan halvimmalla 20 000-50 000 asukkaan kunnissa.

"Perusopetuksen käyttömenot 2012 oppilasta kohden (ilman poistoja, arvonalentumisia ja sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia):

Yli 100 000 asukkaan kaupungit 7 590 € (2011, 7 480 €) +1,5 %

50 000–100 000 asukkaan kaupungit 7 717 € (2011, 7 326 €) +5,3 %

20 000–50 000 kunnat 7 266 € (v. 2011, 7 021 €) +3,5 %

Alle 20 000 asukkaan kunnat 8 295 € (v. 2011, 7 921 €) +4,7 %

Keskiarvo 7 736 € (v. 2011, 7 443 €) +3,9 %."

Suurissa kaupungeissa luokat on monikulttuurisia, tämä lisää kustannuksia. Suurissa kaupungeissa koulut sijaitsevat arvokkaammilla tonteilla, mikä nostaa vuokria. Tämän voi päätellä myös siitä, että suurten kaupunkien kustannukset ovat nousseet vähiten; vuokrien nousu on ollut matalampaa kuin henkilöstökustannusten nousu, jolloin suurissa kaupungeissa kustannukset ovat nousseet vähemmän kuin henkilöstökulupainotteisemmissa pienissä kaupungeissa.

Opetuksessa tärkeintä on sisältö. Sekä perusopetuksen että lukio-opetuksen sisältöä ollaan uudistamassa opetussuunnitelmaa uudistamalla. Opetussuunnitelman uudistuksella haetaan sitä, että vaikka kouluilla ja opettajilla on täysin itsenäinen opetuksen järjestämisen vapaus, opetuksen sisältö on määritelty.

Samoin määritellään myös se, millainen osaaminen tuottaa arvosanan 8. Tästä ilmestyi syksyllä mielenkiintoinen väikkäri. Kaikille tuttu ilmiö on, että hyvä arvosana parantaa itsetuntoa, huono heikentää. Arvosanoilla on siis merkitystä. Mutta uutta oli tieto, että opettajat pyrkivät arvioimaan ryhmät gaussin käyrän mukaan. Joka ryhmästä erotetaan hyvät, jotka saavat arvosanan 10, ja huonot, jotka saavat huonon arvosanan. Näin siis siinäkin tapauksessa, että toisen ryhmän kympin oppilas olisi toisen ryhmän seiskan oppilas. Eli valtakunnalliseen kriteeristöön siitä, mitä numeroon 8 vaaditaan, ei luoteta tai sitä ei käytetä.

Perusopetuksen opetussuunnitelmat tehdään kunta-koulukohtaisesti. Launtaina oli Vantaan VESO (virkaehtosopimuksen vaatima) -päivä. Kolmella koululla kahtena lauantaina opettajien, vanhempien ja oppilaiden joukko mietti perusopetuksen arvoja ja visioita. Suuri määrä ihmisiä, mutta lopputulos oli elävä ja keskustelu vilkasta.

Lukiouudistuksesta puhuttiin eilen opetuslautakunnassa. Matikkaa lisää vai vähemmän? Entäpä uskontoa ja terveystietoa? Päädytään kysymykseen, mikä on sellaista tietoa, jota ilman lukio ei tuota yleissivistyneitä ihmisiä. Ja tähän jokaisella taholla (opettajat, oppilaat, vanhemmat, yhteiskunta ja yliopisto) on oma näkemys. Tähän astisista kommenteista kuultaa tausta kyllä hyvin selvästi läpi. Uudistusehdotus oli Vantaalla lautakunnassa kuultavana ja kommentoitavana ennen vastinetta ministeriölle.

Omana kantana esitin että: terveystiedon 1 kurssin pakollisuus on hyvä, uskonnon / ETn pakollisuus on hyvä, matematiikan yhteisen kurssin suorittaminen ennen jakoa laajaan ja suppeaan taas ei. Jo nyt laajan matikan kursseja on paljon ja tahti tiivis. Yksi lisäkurssi lisäisi lukion matikkapainotteisuutta. Se on tärkeä aine, mutta ei nyt ihan niin tärkeä. Liikunnan toisen pakollisen kurssin lisääminen hyvä. Reaaliaineiden jako humanistisiin ja luonnontieteellisiin huono. Kuvitelkaa esimerkiksi historian opintoja ilman maantiedon opintoja tai toisin päin. Aineiden väliset rajat on selkeät lukio-opetuksessa, mutta ei tosielämässä.

Jäänmurtaja metsässä

On asioita, joita tekee mieli tehdä spontaanisti ja aina. Lätäköiden jäätyneen pinnan rikkominen on yksi sellainen.

Tehtiin pieni kolme-keksiä-ja-lämmintä-kaakaota retki Sipoonkorpeen. Pyörästä tuli mainio jäänmurtaja isommille lätäköille.

Mielenosoittajia ei näkynyt, vaikka tunnelma oli ihan Green ja peace.

Heidelberg Schloss

 

 

 

Linna illalla

 

...ja päivällä

 

 

 Matkalla sinne.

 

Työpaikkani (Ammattikorkeakoulu) on valtion rahoittama toimintayksikkö. Olen siis tavallaan valtion virkamies. Valtiohan haluaa seurata suhteellisen tarkkaan, uskokaa tai älkää, miten rahat tulee käytettyä; ammattikorkeakouluja arvioidaan säännöllisin väliajoin. Yksi kriteeri arvioinnissa on mitata niiden kansainvälisyyttä. Kuinka paljon opiskelijat ja opettajat liikkuvat. Suositus on, että 1 viikko / vuosi / opettaja.  Minä liikahdin Saksaan. Opetin siellä kansanvälisellä viikolla 11 opiskelijaa 5 eri maasta. Kokonaisuus oli saksalaiseen tapaan tehokkaasti järjestetty. Yöpyminen, aamupalat ja lounaat oli valmiina, bussilippu viikoksi ostettu. Iltaohjelma mietitty ja järjestetty. Kaikki elegantisti ja tehokkaasti.

 

Serkkuni asuu samassa pienessä Heidelbergin kaupungissa. Minun kannalta täydellinen tilanne. Mukavassa tutussa seurassa vieraassa mutta mielenkiintoisessa kaupungissa. Kävimme ylhäällä linnassa, josta oli upea näkymä jokilaaksoon aina Mannheimiin asti.

 

Linnoissa kannattaa aina käydä, koska niitä ei ole Suomessa. Toisaalta kauppoissakin kannattaa aina käydä, myös sellaisissa, jotka löytyvät Suomesta. Niissä tekee löytöjä. 

 

Linnan ja kauppakadun symbioosi oli mielenkiintoinen. Sikäläiseen linnojensuojeluperiaatteeseen kuuluu, että mikä rikkoutuu, sitä ei korjata. Uutta rakennetaan ympärille, mikä tekee kohteesta sekavan moni-ilmeisen. Turistina näkee, miten linna-asuminen on vuosisatojen aikana muuttunut. Mikäs sen mielenkiintoisempaa. Ja kun linnaan pääsee kauppakadun päästä, ihmisiä riittää molempiin. Toimiva sanaton sopimus: 'me emme korjaa linnaamme, ja te voitte kuluttaa rahanne kauppakadulle'.

 

Oikeasti miellyttävällä tavalla eläväisen kauppakadun saaminen on haasteellinen tehtävä. Riittää kun katsoo kaikkia niitä yrityksiä, joita eri kaupungeissa on yritetty rakentaa. Tornistaan sortuneita linnoja ei joka paikkaan riitä, mutta yleensä kyllä tarvitaan jonkinlainen tyhjää aukiota houkuttelevampi kohde.

 

 



La donna e mobile

Olen ylläpitänyt useita blogeja. Yhtä aikaa. Yksi jokaista kieltä ja teemaa kohden. Yksi toisensa jälkeen ilmaiset kotimaiset hostit ovat lopettaneet toimintansa. Oli pakko järkeistää. Muutin tähän osoitteeseen tekstejä muualta. Näppärää käyttää tunnisteita siinä, missä ennen kirjoitti eri blogialustoille.

Näppärää on myös se, että vaikka blogspot -protokolla ei ole automaattisest windows phone -tuettu, tämän päivittämiseen löytyi aplikaatio. Ostin elämän ensimmäisen aplikaation! 1,49 € kilahti Microsoft Luxemburgin tilille.

Muutin myös ulkonäköä. En muuttanut omaa ulkonäköäni, mutta lisäsin sen tänne nimen kanssa.



Kyllä ihminen tarvitsee kirjoittamista. Ei vähiten huomista syyslomapäivää takan ääressä odotellessa!

What is it like to live in Finland

This is asked every now and then.
Do we have polar bears walking among us on sidewalks? No. Are we nomads living in tee-pees? No. We have the best schools in the world. We are also very low with corruption. Well-educated uncorrupted no-nomads were obviously too much for polar bears, they all moved to Iceland.

Let me tell you some facts.
1. Our cakes are moist.


I have eaten lot of cakes that are told to be soooo delicious and moist. That have not been. They may look good but the taste is dry and boring. Everyone who has baked cakes knows that in order to make a moist cake, you have to go lower with some attributes the cakes are tagged with. Like the look.

In Finland we prefer the taste, not the look.

In a symbolic way Finland is the land of moist cakes. ‘You can’t judge a book of its cover’ is in Finnish ‘many cakes look good but taste bad’. Typical to Finland is that things are what they look like. We don’t do things on purpose to make them to look good but to taste/ function/work good.
We make the best mobile phones in the world, but we are not that famous in film industry.

2. We have a lot of sea borders



Some hundred of years ago the Germany based Hanseatic League was looking for new market areas. Up north they saw the sea and estimated there would be a rich country beyond that. There were, Finland. The Hanseatic came over, we bought their products, they implemented their business style; agreement society. Ever since German has been our dear partner in business.

Thanks to Hanseatic business models, we became very good sellers of wood products. Tar to Great Britain, cellulose and paper machines all over the world.

The Swedes from other corner of the Baltic Sea got also interested of our existence. They sailed over. With them the trade was not that good; they took our manpower and horsepower and established some minor cities like Turku. There were discussions of own University (just one!) and finally we got that. Only to notice that the University was a good reason to start to collect taxes. So men, horses and money sailed to Stockholm. Kings in Sweden didn’t use this property wisely; they attached to Europe. At that time Sweden was very famous of its long and expensive military expeditions.
But the question of taxation is interesting. Queen Kristina did good on that. To maximise government revenue she needed a peaceful society. To keep the society peaceful and patient, there had to be schools, public health care and prisons. In Finland all these were established some 400 years ago. And still schools are free, medical care is free, and there are a lot of other free public services. On the other hand taxation is high. It is higher now than at the time of Queen Kristina. She failed badly as a queen, her empire run out of money. Back then there were no IMF so she moved to Italy and a new king came in.

3. We love ice hockey



We love it and every second year we have national mourning because we don’t normally win the world championship goblet. The reason is described above. The Swedes. They took our best men. And when they stopped doing so, our other neighbor Russia came over and killed what was left. No wonder the winner of those games is often Russia or Sweden. I do wonder why Canada is so good in ice hockey….

4. Maybe it is the forests

We both have a lot of forests. Our green-gold. We love the forests. For long industry meant the forest cluster. And industry meant welfare. Stinking factories were tolerated because they paid the huge bill of public health care and schools.

Now factories get seldom and the chimneystacks stay clean. Demand of rare paper is decreasing. Content of the papers is increasing   (So far cellulose business has not demanded added content to cellulose…).

The content business is a bright rising star. Thinking Rovio (Angry birds), Fiskars (iittala) or Marimekko. And we are very good in design!

Conclusion

Finland is a great place to visit! As New York Times put it: second best in the world right after Panama.

So when booking your holiday trip, you may come to Finland after leaving Panama. Or before.
When here, I recommend to visit design museums (all over), forests (just outside the cities), Suomenlinna (just outside Helsinki, a lovely island) and enjoy!

 

Äitienpäivä metsässä

Perheen se, joka ei ole äiti, lähti äitienpäivänä reissuun. Äitienpäivä vietettiin siis lauantaina ja sunnuntaina tehtiin muita juttuja.

Otto antoi skuuttinäytöksen naapurin pojan kanssa.

Käytiin hieman vajailla verensokereilla ajelulla. Lähtötohinassa tuli Oton kanssa erimielisyys siitä, onko akuankan lukeminen sama asia kuin kenkien laitto jalkaan =>; kun sopu lopulta saatiin hierottua, käytiin jäätelöllä.

Houkuttelin Ottoa ja Lottaa lits-läts metsään retkelle:'äiti uskallatko mennä sinne yksin?' 'uskallan' 'no haittaaks jos mä jään kotiin' 'ei...'. Nimi lits-läts metsä tulee siitä, että siellä on paljon mutaisia paikkoja, joita on hauska tallustella kumppareissa. Ilman kumppareita nimi on hip-hop hyppelymetsä. Lähdin retkelle siis yksin. Äitienpäivän kunniaksi metsässä, yksin! Vanhat suunnistusajat palasi mieleen, erityisesti niissä maaston kohdissa, joissa ohut varvikko teki etenemisestä hidasta (ohuita tiheitä varvikkoja tulee vastaan suunnistaessa aina, kun joutuu eksyksiin). Päädyin korkean penkereen päälle, jossa korkea rauta-aita esti etenemisen. Siis Keravan rajalle. (Meillä vantaalaisilla on sinänsä ihan ystävälliset välit keravalaisten kanssa, mitä nyt rauta-aitaa on rakennettu rajalle.)

Lotta leipoi illalla pannaria, jota syötiin mansikoiden ja vaahterasiirapin kera. Lopuksi mentiin Oton kanssa kylpyyn. Kerroin rauta-aidasta. Kerroin palokärjestä, joka ovelasti meni puun taakse piiloon, eikä tullut esiin vaikka odotin pitkään kamera valmiina. Kerroin oravasta, joka oli syönyt käpyjä niin paljon, että puun alla oli senttejä paksu käpykarikematto. Kerroin lammesta, joka kaukaa näytti lammelta, mutta läheltä katsottuna olikin vettä, joka oli noussut puiden päälle.

Otto tuli viereen nukkumaan ja luettiin jännä juttu (aamulla kesken jääneestä) akuankasta.

'Mikä oli hauskinta sun päivässä?'

'Se kun sä kerroit siitä metsäretkestä'.

Lapset. Tykkäävät siitä, että heille jutellaan ihan oikeasti oikeita juttuja.

Lähtemisen sietämätön keveys

Ensin sitä ollaan intoa täynnä: kiitos kutsusta, totta kait. Seuraava puhelu: 'ollaan me tulossa', 'nähdään vain!' Sitten mennään.

Muutama päivä on ylibuukattu. Istumista ja kahvinjuontia. Sitä miettii menomatkan pituutta ja paluumatkan tuskaa. Ruuhkaa. Väsyneenä töihin menemistä. Ylitäyttä pyykkikaappia.

Eikö joskus voisi olla pääsiäisenä kotonakin ja keskittyä ... pääsiäiseen.

Mutta sitten sitä miettii kaikkia niitä, jotka ei lähde, vaikka pyhien pituus on jokaiselle vakio. Silloin tuntee itsensä voimakkaaksi ja voittajaksi. Me mennään, valittajat jää.

Matkan valmistelu on sinänsä tyhjentävä kokemus. Kirjaimellisesti. Nämä kirjat äidille, nämä vaatteet serkuille. Nämä ruuat pitää syödä ennen lähtöä. Kaapit tyhjenee kauniisti. Oulun kauppoja kierrellessä sitten taas ajattelee, että pitää tukea Suomea tasapuolisesti, kantaa kalliisti verotettuja euroja joka kolkkaan. Ja ostaa tyhjän tilan täyteen. (On niitä tosin huonompiakin syitä ostaa. Kerran ostin kokonaisen lahnan, kun kalamyyjä näytti niin yksinäiseltä. En edes tykkää lahnasta, perhe vielä vähemmän).

Tavaran kiertoliike ratkaisee. Ja kiertonopeus.

Mutta jäätielle me ei mennä. Pelotti jo lapsena ihan tarpeeksi.

Säästetään sähköä

Olen omistajana Vantaan Energiassa, mutta en pidä yhtään siitä, että yhtiön laskutusjärjestelmät ovat niin tehokkaita. Todelliseen kulutukseen perustuva sähkölasku on postilaatikossa nopeammin kuin yläkerrasta on sammutettu kaikki valot. Marraskuun sähkölasku oli 300 euroa, eikä marraskuu ollut edes kylmä kuukausi.

Aloimme säästää sähköä. Laskin ensimmäisenä huoneiden lämpötilaa. Sillä seurauksella, että tuulikaappiin talvehtimaan siirretty kasvi kuoli pois. Tuulikaapista tuli hyvä säilytyspaikka litran limsoille, melkein jääkaappiakin viileämpää raikasta juotavaa, mikäs sen mukavampaa. Tammikuussa päätin, että  koko perhe käy uimassa kerran viikossa. Uintilipun hinnalla kun voisi ovelasti myös seistä lämpimän suihkun alla pitkiäkin aikoja. Äkkiä laskien kuitenkin selvisi, että tämä oli otettu huomioon lipun hinnassa.

Mietin, miltä yleinen kehoitus 'käykää suihkussa missä tahansa muualla paitsi kotona' kuulostaisi. Siinä voisi olla omat kasvatukselliset ongelmansa, ei menty siihen.

Katselin ulos asennettuja jouluvaloja epäillen. Kuinkahan paljon noistakin sähkömittari ottaa kierroksia. Mutta kun  'Art is a profound intellectual stimulation' sanoi eräskin Bressler.  Jouluvalot jäivät. Niitä,  Tieteen kuvalehtiä ja paljon kirjoja: mitäpä sitä kasvavat lapset muuta tarvitsivatkaan. No, ehkä lämpimät makuuhuoneet olisivat kivat.

Löysimme sähkönkäytön mustan aukon varastosta. Varaston patterien edessä oli hyllyt, ja hyllyillä paljon tavaraa. 'Niin montako vuotta vielä säilytetään näitä villapaitoja?' ' Ei NIITÄ saa heittää pois, niistä tulee patalappujen täytettä!' -keskustelu sai aivan uuden sävyn, kun sana 'säilytys' alkoi kuulostaa samalta kuin 'runsas sähkönkulutus'. Kalliiksi ovat tulleet ne patalaput, jotka sitten joskus tulevaisuudessa tehdään.

Aloin kuitenkin hävittää tavaraa varastosta. Sisäinen Roope Ankka keksi leikata fleecen kuteeksi, virkata sen pötköksi ja täyttää tämän esimerkiksi vanhoilla villapaidoilla. Tällä tiivistettiin näppärästi ulko-ovet. Viikon päästä ne tiivistyivät vielä näppärämmin ihan oikealla tiivisteellä.

Varaston pakastimen tyhjennys alkoi myös. Jos se olisi tyhjä ja pois päältä, sähköäkin kuluisi vähemmän. Ainut vain, että isoäidin pakkaseen ennen kuolemaansa poimimat mustaherukat; ei niitä saa heittää pois. Ei niitä raaski tosin käyttääkään.

Miten voi säästää sähköä, jos lämpötilaa ei voi laskea, vedenkulutusta pienetää eikä koneiden käyttöä vähentää. Ei mitenkään. Ostakaa Fortumia

Puolivälissä helmikuuta

Aika on nopea (valoakin nopeampi, jos minulta kysytään).

Mozartista pääsin nauttimaan, kun tajusin, että meille vastikään muuttanut internetradio tarkoittaa sitä, että kaikki maailman nettikanavat on käytössä. Kanava nimeltä Mozartiana soittaa vain Mozartia.

Ihminen. Paitsi että se aina häviää ajalle 6-0, se on myös kyltymätön. Toivoin Mozartia, sain sitä 24/7 ja olinko tyytyväinen. Ehei. Oli pakko kokeilla, miten Rachmaninoff tai Liszt 24/7 toimii. Aspen public radio ei tullut läpi, olisi sinänsä mielenkiintoista kuunnella, mitä sinne päin kuuluu, noin julkisen radion kertomana.

Olimme ja olemme koko perhe erilaisissa flunssan variaatioissa. Väsymys-päänsärky -versio etenee etujoukoissa, viimeiset sairastavat vielä nuha-yskä-kuume -versiota. Mustaherukkamehu on tehnyt kauppansa, mansikat ja mustikat on syöty.

Tutustuimme granaattiomenaan. Siihen käsittämättömään hedelmään, jossa on vain siemeniä. Niin hyviä! Syömme kahden nuorimman kanssa näitä. Suojaamme sydämiämme.

c Lotta

Innostuin kokeilemaan leivän leipomista juurella. Toiveena on saada vaalea leipä ilman hiivaa. Juuri on tuloillaan, loppuviikosta pitäisi saada tuloksia.