Äitienpäivä metsässä

Perheen se, joka ei ole äiti, lähti äitienpäivänä reissuun. Äitienpäivä vietettiin siis lauantaina ja sunnuntaina tehtiin muita juttuja.

Otto antoi skuuttinäytöksen naapurin pojan kanssa.

Käytiin hieman vajailla verensokereilla ajelulla. Lähtötohinassa tuli Oton kanssa erimielisyys siitä, onko akuankan lukeminen sama asia kuin kenkien laitto jalkaan =>; kun sopu lopulta saatiin hierottua, käytiin jäätelöllä.

Houkuttelin Ottoa ja Lottaa lits-läts metsään retkelle:'äiti uskallatko mennä sinne yksin?' 'uskallan' 'no haittaaks jos mä jään kotiin' 'ei...'. Nimi lits-läts metsä tulee siitä, että siellä on paljon mutaisia paikkoja, joita on hauska tallustella kumppareissa. Ilman kumppareita nimi on hip-hop hyppelymetsä. Lähdin retkelle siis yksin. Äitienpäivän kunniaksi metsässä, yksin! Vanhat suunnistusajat palasi mieleen, erityisesti niissä maaston kohdissa, joissa ohut varvikko teki etenemisestä hidasta (ohuita tiheitä varvikkoja tulee vastaan suunnistaessa aina, kun joutuu eksyksiin). Päädyin korkean penkereen päälle, jossa korkea rauta-aita esti etenemisen. Siis Keravan rajalle. (Meillä vantaalaisilla on sinänsä ihan ystävälliset välit keravalaisten kanssa, mitä nyt rauta-aitaa on rakennettu rajalle.)

Lotta leipoi illalla pannaria, jota syötiin mansikoiden ja vaahterasiirapin kera. Lopuksi mentiin Oton kanssa kylpyyn. Kerroin rauta-aidasta. Kerroin palokärjestä, joka ovelasti meni puun taakse piiloon, eikä tullut esiin vaikka odotin pitkään kamera valmiina. Kerroin oravasta, joka oli syönyt käpyjä niin paljon, että puun alla oli senttejä paksu käpykarikematto. Kerroin lammesta, joka kaukaa näytti lammelta, mutta läheltä katsottuna olikin vettä, joka oli noussut puiden päälle.

Otto tuli viereen nukkumaan ja luettiin jännä juttu (aamulla kesken jääneestä) akuankasta.

'Mikä oli hauskinta sun päivässä?'

'Se kun sä kerroit siitä metsäretkestä'.

Lapset. Tykkäävät siitä, että heille jutellaan ihan oikeasti oikeita juttuja.

Lähtemisen sietämätön keveys

Ensin sitä ollaan intoa täynnä: kiitos kutsusta, totta kait. Seuraava puhelu: 'ollaan me tulossa', 'nähdään vain!' Sitten mennään.

Muutama päivä on ylibuukattu. Istumista ja kahvinjuontia. Sitä miettii menomatkan pituutta ja paluumatkan tuskaa. Ruuhkaa. Väsyneenä töihin menemistä. Ylitäyttä pyykkikaappia.

Eikö joskus voisi olla pääsiäisenä kotonakin ja keskittyä ... pääsiäiseen.

Mutta sitten sitä miettii kaikkia niitä, jotka ei lähde, vaikka pyhien pituus on jokaiselle vakio. Silloin tuntee itsensä voimakkaaksi ja voittajaksi. Me mennään, valittajat jää.

Matkan valmistelu on sinänsä tyhjentävä kokemus. Kirjaimellisesti. Nämä kirjat äidille, nämä vaatteet serkuille. Nämä ruuat pitää syödä ennen lähtöä. Kaapit tyhjenee kauniisti. Oulun kauppoja kierrellessä sitten taas ajattelee, että pitää tukea Suomea tasapuolisesti, kantaa kalliisti verotettuja euroja joka kolkkaan. Ja ostaa tyhjän tilan täyteen. (On niitä tosin huonompiakin syitä ostaa. Kerran ostin kokonaisen lahnan, kun kalamyyjä näytti niin yksinäiseltä. En edes tykkää lahnasta, perhe vielä vähemmän).

Tavaran kiertoliike ratkaisee. Ja kiertonopeus.

Mutta jäätielle me ei mennä. Pelotti jo lapsena ihan tarpeeksi.

Säästetään sähköä

Olen omistajana Vantaan Energiassa, mutta en pidä yhtään siitä, että yhtiön laskutusjärjestelmät ovat niin tehokkaita. Todelliseen kulutukseen perustuva sähkölasku on postilaatikossa nopeammin kuin yläkerrasta on sammutettu kaikki valot. Marraskuun sähkölasku oli 300 euroa, eikä marraskuu ollut edes kylmä kuukausi.

Aloimme säästää sähköä. Laskin ensimmäisenä huoneiden lämpötilaa. Sillä seurauksella, että tuulikaappiin talvehtimaan siirretty kasvi kuoli pois. Tuulikaapista tuli hyvä säilytyspaikka litran limsoille, melkein jääkaappiakin viileämpää raikasta juotavaa, mikäs sen mukavampaa. Tammikuussa päätin, että  koko perhe käy uimassa kerran viikossa. Uintilipun hinnalla kun voisi ovelasti myös seistä lämpimän suihkun alla pitkiäkin aikoja. Äkkiä laskien kuitenkin selvisi, että tämä oli otettu huomioon lipun hinnassa.

Mietin, miltä yleinen kehoitus 'käykää suihkussa missä tahansa muualla paitsi kotona' kuulostaisi. Siinä voisi olla omat kasvatukselliset ongelmansa, ei menty siihen.

Katselin ulos asennettuja jouluvaloja epäillen. Kuinkahan paljon noistakin sähkömittari ottaa kierroksia. Mutta kun  'Art is a profound intellectual stimulation' sanoi eräskin Bressler.  Jouluvalot jäivät. Niitä,  Tieteen kuvalehtiä ja paljon kirjoja: mitäpä sitä kasvavat lapset muuta tarvitsivatkaan. No, ehkä lämpimät makuuhuoneet olisivat kivat.

Löysimme sähkönkäytön mustan aukon varastosta. Varaston patterien edessä oli hyllyt, ja hyllyillä paljon tavaraa. 'Niin montako vuotta vielä säilytetään näitä villapaitoja?' ' Ei NIITÄ saa heittää pois, niistä tulee patalappujen täytettä!' -keskustelu sai aivan uuden sävyn, kun sana 'säilytys' alkoi kuulostaa samalta kuin 'runsas sähkönkulutus'. Kalliiksi ovat tulleet ne patalaput, jotka sitten joskus tulevaisuudessa tehdään.

Aloin kuitenkin hävittää tavaraa varastosta. Sisäinen Roope Ankka keksi leikata fleecen kuteeksi, virkata sen pötköksi ja täyttää tämän esimerkiksi vanhoilla villapaidoilla. Tällä tiivistettiin näppärästi ulko-ovet. Viikon päästä ne tiivistyivät vielä näppärämmin ihan oikealla tiivisteellä.

Varaston pakastimen tyhjennys alkoi myös. Jos se olisi tyhjä ja pois päältä, sähköäkin kuluisi vähemmän. Ainut vain, että isoäidin pakkaseen ennen kuolemaansa poimimat mustaherukat; ei niitä saa heittää pois. Ei niitä raaski tosin käyttääkään.

Miten voi säästää sähköä, jos lämpötilaa ei voi laskea, vedenkulutusta pienetää eikä koneiden käyttöä vähentää. Ei mitenkään. Ostakaa Fortumia

Puolivälissä helmikuuta

Aika on nopea (valoakin nopeampi, jos minulta kysytään).

Mozartista pääsin nauttimaan, kun tajusin, että meille vastikään muuttanut internetradio tarkoittaa sitä, että kaikki maailman nettikanavat on käytössä. Kanava nimeltä Mozartiana soittaa vain Mozartia.

Ihminen. Paitsi että se aina häviää ajalle 6-0, se on myös kyltymätön. Toivoin Mozartia, sain sitä 24/7 ja olinko tyytyväinen. Ehei. Oli pakko kokeilla, miten Rachmaninoff tai Liszt 24/7 toimii. Aspen public radio ei tullut läpi, olisi sinänsä mielenkiintoista kuunnella, mitä sinne päin kuuluu, noin julkisen radion kertomana.

Olimme ja olemme koko perhe erilaisissa flunssan variaatioissa. Väsymys-päänsärky -versio etenee etujoukoissa, viimeiset sairastavat vielä nuha-yskä-kuume -versiota. Mustaherukkamehu on tehnyt kauppansa, mansikat ja mustikat on syöty.

Tutustuimme granaattiomenaan. Siihen käsittämättömään hedelmään, jossa on vain siemeniä. Niin hyviä! Syömme kahden nuorimman kanssa näitä. Suojaamme sydämiämme.

c Lotta

Innostuin kokeilemaan leivän leipomista juurella. Toiveena on saada vaalea leipä ilman hiivaa. Juuri on tuloillaan, loppuviikosta pitäisi saada tuloksia.

Live well

Ostin pöytäpyyhkeen, jossa luki Laugh often, love much, live well, ja annoin sen lahjaksi. Sitä ei koskaan käytetty.

Sain siskolta sydämen, jossa oli sama teksti. Se voi jäädä käyttämättä, jos ei keskity.

Helmikuussa pitää keskittyä suorittamaan elämää.

Kuunnella Mozartia. Kehua työkaveria. Syödä marjoja. Koristaa kukkasilla. Kävellä. Eihän tuonne lumimyrskyyn oikeasti kukaan halua mennä kävelemään, mutta voi sitä käydä keittämässä teetä käytävän päässä useita kertoja päivässä.

Star Wars kakku

Kuopus täytti 5 vuotta. Virallinen päivä on ensi viikolla, kaverisynttärit oli tänään. Toivomus oli mitä vain mutta Star Warsia.

Star Wars kakku.
Star Wars vohvelit.
Star Wars naposteltavat.

Kakku tuli vastaan torstain HS:ssä.

Sitruuna-lakritsipiirakka:
200 g voita sulatetaan, lisätään yhden sitruunan mehu.
4 kananmunaa ja 3 dl sokeria vatkataan.
5 dl vehnäjauhoja, 2 tl vaniljasokeria ja 1 tl leivinjauhetta sekoitetaan.
Yhdistetään keskenään. Ohjeen mukaan paistetaan uunivuoassa 30 min 200 C. Paistoin irtopohjavuoassa 1 h 175 C.

Kuorrutus
10 Käck patukkaa
2 dl kuohukermaa, keitetään paksuksi kastikkeeksi, noin 20 minuuttia. Jäähtyneenä kakun päälle.

Halkaisin kakun.

Täyte
2 prk lime-valkosuklaarahkaa
2 dl kermaa
1 limen mehu
3 rkl sokeria
Kerma vatkataan, rahka, lime ja sokeri lisätään. Lime neutraloi rahkan happamuutta, joten se itse asiassa siis pehmentää makua. Täyte ei mennyt kakkuun ihan kokonaan.

Kakku kootaan ja kuorrutetaan.

Kakun päälle asetellaan aikaisemmin rakennettu Star Wars alus. Viime hetkellä huomataan, että alus on hukassa. Korvataan alus karambola -viipaleilla, jotka kiinnitetään kakkuun miekoilla (=star + war). Juuri ennen kynttilöiden puhallusta alus löydetään, vaihdetaan koristeita vielä kerran.

Kakku tehtiin aamulla ennen syntymäpäivien alkua. Se ei ole kakkukoristelutaiteen helmi, mutta se oli hyvää.

Ajan kanssa

-Äiti kato!
-Ihana hymy!
-Eiku silmät
-??
-Osaan laittaa toisen kiinni!
-Osaat iskeä silmää! Mites sä sen opit?
-Aloin vaan harjotella ja siitä se lähti.

Shortcut

...to life; yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa jne.

*Uudessa työpaikassa! Kollegat ovat lomalla, itse laskeudun tähän ammatilliseen siirtymään pois hallinnosta sisällöntuottajaksi. Uusi kone; ei kuvankäsittelyohjelmaa; en ole sitä ensimmäisenä menossa pyytämäänkään; kuvaselitykset ohessa.

*Ville täytti 13 v. Halusi synttärilahjan (longboard) jo aamulla käyttöön; aikainen synttäriaamupala kello 8. Helpotti huomattavasti kuopuksen tarhaan lähtöä, kun koko perhe heräsi siihen aikaan.

*Viime viikolla käytiin mökillä mehustamassa; tuoretta mansikka-punaherukka-kirsikkamehua.

*K-market ei myynyt meidän vakkareita = croisantteja tai mud cakea => karjalanpiirakat (hyviä) ja suklaamousse -kakku (pahaa). Mud caken puute korvattiin sipseillä, jotka on päivänsankarin herkku nro 1.
Otto: saaks ottaa sipsii?
minä: sit kun oot syönyt murot.
Otto: nyt?
minä: ole hyvä! Hei, älä sit sano tarhassa, että söit aamupalaksi sipsiä, ok?
Otto: miks ei?

Todennäköisesti tarhassa tänään siis kertoillaan kesän kuulumisia; 'söin aamupalaksi sipsiä ja äiti sanoi, että ei saisi sanoa täällä.' Ehkä tarhatädit ymmärtää.

*Kangaskahviservetit !!

*Haava esikoisen kyynärpäässä: lonkkuili eilen Herttoniemessä, pimeällä, yhtäkkiä hiekkakasa ilmestyi eteen. Kyynärpää auki, polvi auki. Vaatteet pysyi onneksi ehjinä :/.

*Pikkumurot minulla kädessä:

minä: Otto, mitä haluaisit aamupalaksi sun ekana päiväkotiaamuna?
Otto: pikkumuroja!
minä: selvä!

*Lotta suoritti kaksi lukudiplomia; OP sai hyvästä historiaosaamisesta diplomin (=Historia -lehden vuosikerran) => jääkaapin ovessa.

*'Äiti, en nyt jouda imuroimaan, mun pitää mennä harjoittelemaan muffinsien piirtämistä' , kuva jääkaapin ovessa

*Jäätelöauton Legoland -tarjous; ei hyödynnetty ; liput edelleen jääkaapin ovessa.

*Keittiön lamppu vaihtamatta. Projekti ollut auki jo 5 vuotta, mutta uskon löytäneeni sen lampun, joka valaisee tarpeeksi ja ei ole järkyttävän ruma ja vieläpä siirrettävissä keskelle keittiön pöytää, joka on lampun paikaksi paljon loogisempi kuin tuo nykyinen vasen reuna.

*Tuulikellot ikkunassa: isä ja äiti kävivät n. 25 vuotta sitten Curacaolla. Toivat tuliaisiksi noita kelloja naapureille ja sukulaisille; myös minun isovanhemmille. Pappa kuoli, mummu kuoli. Minä sain 'perinnöksi' tuon kellorihmaston. Se roikkui muutaman vuoden olohuoneen ikkunassa. Heinäkuussa oli esikoisen rippijuhlat ja intouduin vaihtamaan olohuoneeseen verhot => tuulikello lähti kiertoon ja päätyi keittiöön.

Tuo kello on sinänsä mielenkiintoinen; kaksiulotteisena on aalto, kolmiulotteisena on spiraali. On käynyt mielessä, että mitä jos kaikki meidän nykyisin tuntemat aallot (ääni, valo jne) ovatkin spiraaleja, jossa ulottuvuus on jotain, mitä ei vain tiedetä.

Hyvä aloitus syksylle siis :D

Kesäpuuhaa II

Mansikoita ja mascarponea