Loppusointuja

Rakastan englanninkielisiä loppusointuja. Rakastan Eino Leinoa myös. Mutta aina kun törmään hyvään (hädin tuskin ymmärrettävään) runoon, tulee mieleen, että osaisipa tämän ulkoa. Miksi? Kuvittelen itseni lausumassa sitä. En tosin osaa kuvitella miksi ja missä ja milloin. Ehkäpä pitkin näitä öitä, jolloin käy hyssyttelemässä kuumeista kuopusta.

THE TIME you won your town the race
We chaired you through the market-place;
Man and boy stood cheering by,
And home we brought you shoulder-high.
To-day, the road all runners come,	5
Shoulder-high we bring you home,
And set you at your threshold down,
Townsman of a stiller town.
Smart lad, to slip betimes away
From fields where glory does not stay	10
And early though the laurel grows
It withers quicker than the rose.
Eyes the shady night has shut
Cannot see the record cut,
And silence sounds no worse than cheers	15
After earth has stopped the ears:
Now you will not swell the rout
Of lads that wore their honours out,
Runners whom renown outran
And the name died before the man.	20
So set, before its echoes fade,
The fleet foot on the sill of shade,
And hold to the low lintel up
The still-defended challenge-cup.
And round that early-laurelled head	25
Will flock to gaze the strengthless dead,
And find unwithered on its curls
The garland briefer than a girl’s.

Koira-paperi-nukke

(Otsikosta onko oikein koirapaperinukke vai koira paperinukke... vai kenties kivi paperi sakset... :D )

Lotalla on paperinukkekausi. Mielellään piirtää niitä itse. Mutta muidenkin tekemät käy. Paperdoll heaven; eikö tämä ole se suomalaisen naisen keksimä ja sittemmin maailmanmaineeseen siirtynyt? Nettipelaaminen on tietenkin kivaa, mutta oikeat paperinuket on ... nekin kivoja.

Löysin yhden koiraisen. Täältä. Jos joku myy törmää printattaviin dog paper dolliin, mieluiten kultaisesta noutajasta, vinkkejä vastaanotetaan. :D

Inspiraatioita

Syksyn hyviä puolia; harmaa. En tarkoita ulkona taivasta vaan vaatekaappia. Harmaa on ihana väri vaatteissa, erityisesti neuleissa. :)

Oltiin eilen uimassa. Minä en, inhoan vettä. Kun lapset olivat pienempiä ja vaativat aikuista altaan vierellä, istuin siinä kylmissäni tunnin. Nyt istuin kahviossa. Harmaassa villapaidassa.

-Äiti kiitti kun toit meidät uimaan! Oli ihanaa, tunsi miten sitä on taas elossa!
-Ohoh, ole hyvä! Kiva tunne!
-Joo! Mutta oliko sulla kauhean tylsää?
-Yksin, kahviossa, lehtiä lukien... no ei oikeastaan.

Suloinen poikani ei uskonut, mutta ehkä joskus ymmärtää :D

Hauskaa viikkoa. Siis nythän on jo keskiviikko, mihin nämä päivät lentää!

Täältä , täältä , täältä ja täältä.

Nahkaa

Sisko vihjaisi blogista leather home (tms) joka on hyvä. Osuin chicagolaisen nahanparkitsemistehtaan blogiin. On mukavaa lukea mistä tahansa, vaikka nahan parkitsemisesta, kun kirjoittava ihminen on todella innostunut asiastaan.

Päädyin selaileen miesten nahkakenkiä.


Neiman Marcusia.

Naisten nahkakenkiä. (Surkeat flash playerit kun eivät anna kaapata kuvia!)

Naisten kengät on kauniita, ja jos ovat kauniita, eivät yleensä ole käytännöllisiä. Miesten kengät on asiallisia, järkeviä, pitkäikäisiä. Joskus myös kauniita.

Mietin kovasti näiden kahden eroa ja vaikutusta suhtautumisessa mieheen / naiseen työtätekevinä ihmisinä (ehkä reunahuomautuksena; kengät jalassa työtätekevinä). Minä en nimittäin usko tasa-arvoon. Se ei vain toteudu.

Cole Haan.

Mutta uskon kovasti unelmien toteutumiseen.



Mun Henry Beguelit!

Nyt yritän keskittyä teoriaan, mitä kaunis, järkevä ja pitkäikäinen tekevät ihmiselle: tuottavat iloa = lisäävät elinvoimaa. Hauskaa loppuviikkoa!

Ahventa

Eilen lehtihyllyjen vieressä oli kyltti puna-ahven 19,90 kg. Oli pakko ostaa.

Tänään kuopus haki paketin kaapista.

-Äiti mitä tämä on äiti mitä?

-Hmmm

-Äiti mitä tämä on äiti?

-Kalaa

-Kalaa! (Aukaisee pakettia)

-Kalaa! (Nuuhkaisee fileitä, tökkää sormella)

-Äiti anna kalaa!

-Ai nytkö heti?

-Joo!

Kala oli hyvää. Korppujauhot mielenkiintoisempia!

Synttäreitä

Kesä loppuu elokuussa. Lievenämme tätä tuskaa tekemällä vihoviimeisen piknikin. Samalla on juhlittu serkkujen ja sisarusten niitä synttäreitä, jotka sattuu kesälle. Monta banaanikärpästä yhdellä iskulla.

Juhlien suunnittelu on lempipuuhaa. Ihan kolmikossa lukemisen lisäksi.

Tänä vuonna lastemme serkun äiti täytti 30 v. Siis vähän juhlallisempi juhla. Ei kuitenkaan niin juhla, ettei oma 37 v, pojan 11 v ja serkun 10 v siihen joukkoon mahtuisi.

Aloitettiin ideoimalla.

'Hiekkarannalla. Kuumaa. Teltta. Käsinsolmittuja silkkimattoja. Suuria tyynyjä. (Palvelijoita leyhyttelemässä niinen oksilla vieraita). Beduiiniteema?'

'Tai miten olisi ruotsalaisteema. Anjovista. Ikean tyynyjä. Löfbergin lilaa. Krokettia nurmikolla. '

Päädyttiin ruotsalainen beduiini -teemaan. Meidän takapihalla. *Teltta*, *mattoja*, *tyynyjä*, Frödingenin erilaisia kakkuja (tähdellä merkityt ei-pakollisia...). Ja niin edelleen. Suunnittelu on ihanaa!

Ilmapalloja uima-altaaseen! (Saisiko niiden sisään valoa.... sähkö ja vesi hmmm...)

Riisipaperivaloja roikkumaan ulos, paljon näitä!

Pöytäliinaksi jotain yksinkertaista. (Tuo servietin käsky on hauska. Lautasen eteen pöytään istahdetaan useimmiten ihan muissa kuin syöntitarkoituksissa :D )

Teltta. Tämä tai jotain vähän yksinkertaisempaa. Vähän...

Näkee ken näkee, mitä toteutuksesta tulee. Kun aikaa menee muuhunkin, kuin riisipalloketjun väsäämiseen.

Kuten 11 v synttäriaamuun.

'Äiti sähän muistat, että tykkään mudakakusta?' (Kaupat oli kiinni, Nesteen K-pikkukauppa myy vain mantelikakkua) 'Aattelin suklaakakkua, käviskö se?' 'Joo, just sitä tarkotin!' Ja niin sitten leivoin illalla suklaakakun. Takuuvarma resepti, joka on oikeasti muffiniresepti, mutta toimii piirakkana paremmin.

4 dl vehnäjauhoja

0,5 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

0,25 tl suolaa

1,2 dl kaakaojauhetta

Sekoitetaan keskenään.

125 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

Vatkataan, lisätään

2 kananmunaa

1,75 dl kermaviiliä (= 1 purkki, käytin maustamatonta jugurttia saman verran)

1 tl vaniljasokeria.

Yhdistetään jauhoihin.

Paistetaan 225 astetta n. 20 minuuttia.Koristellaan

0,5 pkt tomusokeria

0,5 rasia Philadelphia tuorejuustoa

50 g voita

ainekset vatkataan. Voi pehmeänä; muuten tulee rakeista.

Tuo Philadelphia tekee piirakasta aivan ihanan kakun. Mutta en jaksa tehdä kuorrutusta aina. Joskus laitan pohjan päälle pussillisen pähkinöitä; suklainen pähkinakakku. Tai mantelilastuja. Tai kuten eilen illalla; paistetun pohjan päälle murskattua dajmia. Sulaa siihen ihanasti. Kuva ei tee oikeutta :)

Hauskaa viikonloppua!

Gotlanti; suosittelen!

... kaikille, jotka etsivät helppoa, lapsiystävällistä, ei-liian-tuttua-mutta-ei-liian-eksoottistakaan lomakohdetta läheltä (lue lyhyen varausajan päästä). Kun koottiin kesälomareissun toiveita yhteen, siellä oli nämä: huvipuisto, Vaasa-laiva, halpa, kulttuuria, hyvää ruokaa, ei liikaa autolla ajamista. Jonkinlaisen pohdinnan jälkeen päädyttiin Gotlantiin. (Artikkelin mukaan nuorison biletyspaikka tai sitten ultra naturalistien pyhiinvaelluskohde... emme perheenä (emmekä yksilöinä) edusta kumpaakaan, ja saari toimi hyvin :D ).

Kaikki lähti mökin vuokrauksesta. Soittelimme useita paikkoja ja lopulta löytyi yksi mökki seuraavalle viikolle, joka olisi vapaana majoittamaan 2 aikuista ja 4 lasta. Olemme majoituksen suhteen kaikkiruokaisia, mutta emme suostu maksamaan "turhasta" kuten kokolattiamatoista auloissa ja valkeista lakanoista. Ja koska hotellit em. syistä johtuen eivät hinnoittele itseään mökkien tasolle, olemme yöpyneet mökeissä. Ja tykänneet; pikkuisen enemmän paikallisväriä, hyvin paljon huolettomampaa lasten kanssa. Tämän kertainen mökki ei ollut kaunein mahdollinen, mutta naapurissa asuva isäntäperhe oli ihanan ystävällinen (ymmärsivät (kait) takeltelevasta ruotsistani jotain), heidän kultaisen noutajan pentunsa oli Lotan reissun paras kohta, mökiltä oli suora näköala Fårö:n saareen, ja yläkerrassa nukuttiin kaikki kuusi tiiviisti, mutta omissa sängyissä ja leppeän meri-ilman puhallellessa sisään. Jääkaappi ja pakastin viilensivät retkiruuat, pyykkinarulla kuivuivat pyyhkeet ja kahvia pystyi keittämään termariin (asioista, joita hotelli ei tarjoa).

Seuraava koukku oli matsata aikatauluun Nynäshamn-Visby lautta ja laiva Suomesta Ruotsiin. Ensimmäinen oli jälkimmäistä haasteellisempi. Ruosiin päästiin auton kanssa (Grandis + boksi = 188 cm kun katto tuli vastaan 192 cm:n jälkeen. Tarkkaa...) helposti. Gotlantiin ei niinkään helposti; teimme lenkin Oskarshamnin kautta. Mikäs siinä, syötiin lounas Nyköpingissä ja jätskit Södraköpingissä (ja vilkutettiin lukuisille muille Köpingeille). Ja ajettiin Ruotsia alas alas melkein Kalmariin asti. Tätä vaihtoehtoa voi suositella kaikille, joita ruotsalainen maaseutu kiinnostaa. Onhan se suomalaisesta aika poikkeava... :D Vimmerby on muuten n. 120 km päässä Oskarshamnista, joten yhdellä lisäpäivällä oltaisiin tultu sen kautta helposti.

Lautta Visbyhyn lähti meillä 21.00 ja oli perillä 0.05. Myöhäinen ajankohta oli haasteellinen, mm. sen mökin löytämisen suhteen, mutta sinänsä kolme tuntia lautalla meni suht nopeasti. Meillä oli paikat etusalongissa ; numeroitu istuin, pöytä, paikkalamppu, ja elokuva, joka tuli ympäri salonkia ripustetuista näytöistä. Hintansa väärti? Ei. Mutta jos haluaa olla varma istumapaikastaan, kyllä. Lautalla oli pikkuruinen leikkihuone ja pikkuruinen videohuone, jossa pyöri lastenleffoja. Kahvila, josta sai ranskalaisia ja lehtiä. Kolme tuntia menee siis helposti, kun on omaa luettavaa, pelejä, peittoja ja piirustusvälineitä.

Ensimmäisenä päivänä mentiin rannalle. Kartta auki ja tuonne. Etäisyydet saarella oli suhteellisen lyhyitä, joten rantoja riitti. Enemmän silti saaren länsirannalla. Me valittiin paikka nimeltä Slite. Ja miten sattuikaan, siinä matkan varrella oli Euroopan suurin sementtitehdas. Ja aiheeseen sopivasti kalkkikivilouhimo. Voi niitä suuria dumppereita, ne oli isoja... Ranta itsessään oli ihan miellyttävä, hiekkainen, pittoreski kahvila, merivesi kirkasta, ruusuisia ruotsalaishuviloita suoraan siinä vieressä.

Illalla ajettiin Visbyhyn. Syötiin ja käveltiin. Vanhat muurit oli valtavia ja niiden sisäänjäävä kaupunki oli ihana. Kierreltiin siellä jäätelöä etsimässä -tekosyyllä. Yhtäkkiä alkoi kuulua oopperaa. Joku tuttu kappale, sanotaan nyt vaikka Lentävästä Hollantilaisesta. Seurasin ääntä (ja perhe seurasi minua). Erääseen raunioituneeseen kattonsa pudottaneeseen katedraaliin oli rakennettu ulkoilmaesityspaikka. Ovet oli tiukasti kiinni, mutta musiikki tulvi ulos asti. Lähellä oli leikkipaikka, joten pysähdyimme hetkeksi. Lämmin leppoisa kesäilta nurmikolla istuskellen ja oopperaa kuunnellen. Hieno! Jäätelöäkin loppujen lopuksi saatiin. Erään toisen raunioituneen 1300-luvulta peräisin olevan talon viereen oli pykätty kaikessa sovussa kahvila/kioski.

Seuraavana päivänä menimme Kneippbyhyn. 22 euroa päivästä vesihuvipuistossa ja maahuvipuistossa; halpaa. Otto 2 v viihtyi pomppulinnassa ja hiekkalaatikolla kaivurin kanssa :D muut nauttivat vesipuistosta koko päivän. Välillä käytiin syömässä. Lähtökohtaisesti ruotsalaisista ruokapaikoista saa hyvää ja monipuolista ruokaa halvalla. Ruokailun jälkeen oli hetki; isommat lapset oli laitteissa, Otto oli hyvällä tuulella saatuaan ruokaa, istuttiin kolmestaan ulkona varjon alla. Merituuli oli leppoisa, näkymä merelle kaunis , varjossa oli viileää, kahvi oli hyvää. Ja jotenkin se sohvaryhmäkin oli hirveän pehmeä. Päätettiin tilata sellainen meidän terassille... Siinä kävi mielessä, että tänne voisi tulla uudestaan n. 6 vuoden päästä; lapset kiertelisivät huvipuistossa ja minä ja mieheni juotaisiin kahvia kaikessa rauhassa koko päivän siinä varjossa istuskellen.

Illalla syötiin ja pakattiin ja siivottiin. Aamulla lähdettiin aikaisin. Tultiin satamaan 45 minuuttia etuajassa, kun oltiin katsottu lautan lähtöaika väärin. Mikä oli onni onnettomuudessa; tällä kertaa meidän paikat ei olleet etusalongissa vaan kahvilassa. Ja ekojen joukossa laivaan päässeenä saimme siis paikat :D

Lautta oli Nynäshamnissa n. 12.00. 50 km ja oltiin Tukholmassa. Isommat lapset viettivät iltapäivän isänsä kanssa Vaasa-museossa. Lapset ilmaiseksi sisään! Minä ja Ottokin siellä käytiin (mielenkiintoinen esillepano, museota voi oikeasti suositella, jos yhtään historia kiinnostaan), mutta 2 v enemmänkin pelkäsi 1950 - luvun sukelluspukuja kuin olisi arvuutellut niiden painoa. Joten me kierreltiin siinä ympäristössä. Todettiin, että Junibacken ei ole meidän paikka eikä Gröna Lundkaan. Skanssen ehkä.

Sitten käytiin syömässä. Syöminen neljän lapsen kanssa vieraassa kaupungissa on haasteellista. Kaikkien pitäisi syödä jotain, kaikkien pitäisi viihtyä paikoillaan mitättömillä virikkeillä suhteellisen pitkä aika, ruuan pitäisi tulla nopeasti ja valikoimaa pitäisi olla. Muistin nähneeni edellisen kerran Jensen's Böfhusin matkan varrella. Muistin että käytiin sellaisessa vuosia sitten Tanskassa ja se oli hyvä. Mentiin sinne. Ja se oli hyvä. Selkeä konsepti lapsiperheille. Simppeliä ja vaivatonta. Ei gurmeeta, ei mitään paikallisväriä, mutta eipä niitä haettukaan. Oltiin siis Östermalmilla, vähän matkan päässä olisi ollut kiva leikkipuisto, mutta ei menty sinne. Mentiin laivaan.

Minulla oli reissulle yksi tavoite: löytää sandaalit. En löytänyt, ei käyty yhdessäkään kenkäkaupassa. Tukholmassa kävi mielessä, mutta en jaksanut nähdä shoppailuun tarvittavaa koko perheen liikuttelun / viihdyttelyn vaivaa. Ravintolasta poistuessa huomasin, että naapurissa oli kenkäkauppa, kaikki sandaalit -40 - 60 %. Harmitti hetken. Ei tavara maailmasta lopu, ei edes alennusmyynneistä. Seuraavalta reissulta sitten sandaalit :D

Lasten mielestä parasta oli vesipuisto ja Vaasamuseo. Otto tykkäsi laivoista yleensä. Minulla on fiksaatio Tobleronesta ja laivoista, joten tykkäsin siitä (+ sohvasta + musiikista).

Pidempäänkin oltaisiin Gotlannissa viihdytty!

Lomalta

... terveisiä kaikille (töihin) palaaville. Suosittelen tätä pehmeää laskua rutiineihin. Työniloa! :D

Viime aikoina

On tullut puuhailtua.

Jos joskus tarvitsette tietoa, miten tehdä naudanlihapaisti 120 henkilölle niin tässä resepti. Osta paistia 40 kg (paahtopaisti sopii hyvin) edellisenä päivänä. Nosta huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ruskista paistit voissa oikein kuumalla pannulla ympäriinsä, myös sivut. Asettele GN vuokiin. Lisää joukkoon 1/3 vettä, muutama kuorittu ja pilkottu sipuli, muutama pippuri ja paista 150 astetta n. 3 tuntia tai kunnes paistien sisälämpötila on 78-80 astetta. Jos haluat paistista paahtopaistia (= sisältä roseeta), paista vain 60 asteiseksi. Nosta paistit uunista, ripottele pinnalle reilusti suolaa, kääri tiiviiksi paketiksi folioon ja anna vetäytyä huoneen lämmössä noin tunti. Säilytä viileässä. Leikkaa seuraavana päivänä mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä höyryssä, lisää joukkoon paistilientä. Lopusta liemestä suurusta kastike. Hyvää! Perjantai-iltana en tätä tosin tiennyt, ja olin varma, että seuraavana päivänä olisin pilannut 120 hengeltä häät. (Ja miksi paahtopaisti: tämä menetelmä paistaa lihan läpikotaisin, mutta paahtopaistin sitkeähkö rakenne estää sen murentumisen leikkausvaiheessa. )

Tämä ohjeena, jota itse etsin netistä, enkä löytänyt.

Tyttöni, syntynyt lokakuun lopussa, suree sitä, kun hänen synttärit on viimeisenä. Äiti miks! Huhtikuun alussa teimme pyöräretken joelle, sen jossa umplahdettiin siihen jokeen. Samalla retkellä mentiin sillalle ja keksittiin maailman vanhin leikki. Heitetään jokeen palikka, juostaan toiselle puolelle katsomaan, kun se tulee esiin. Siis Puh-palikka.

Leikistä tyttö sai idean järjestää nimpparit, joissa leikittäisiin Puh-palikkaa. Hän etsi kalenterista nimipäivänsä, joka sattuikin sopivasti helatorstaiaattoon. Keräsi viikkokausia käpyjä ja väritteli niitä eri väriseksi eri joukkueille.

Sitten vain kutsuja kehiin, niitä lähti kolme eri versiota. Juhlapäivänä laitettiin pitsiliina, hienommat lasit, pillit, vaahtokarkkeja, äitienpäivästä jäänyttä kakkua, sekoituslimpparia ja kauniit servietit pöytään = juhlat. Suunnistettiin joelle käpypussin kera ja leikittiin Puh-palikkaa.

(Kuva ylinnä).

Niistä keittiöverhoista on ollut puhetta. Meillä oli siis useamman kuukauden keittiössä verhot siten, että Pentikin kaitaliina toisessa ikkunassa ja toisessa sekoitus merihenkistä kirjainta ja kirjavaa kukkaa. Mieheni ja ystäviemme hyviä hermoja ihmettelen. Kukaan ei maininnut mitään. (Vai huomasivatko edes, katsooko niitä verhoja edes kukaan??). Päätettiin pitää tyttöjen ompeluviikonloppu. Aiheena keittiön verhot ja Lotalle laukku. Verhot saatiin. Niistä ei ole kuvaa, koska ovat harmittavasti päivän uurastuksen jälkeen päätyneet 3 cm liian kapeiksi!

Laukkukin saatiin. Leikkasin tästä tilkuksi aiotusta vakosamettihameesta laukun, vuorasin sen vanhalla kukkahameella. Sanka tuli helmasta.

Valmis laukku on tässä! Ei uhups... tämä onkin siskon itselleen ostama vuotislahja (jonka tärkeyttä korostettiin kuvailemalla sitä...). Synttärit kun oli samana viikonloppuna.

 

Idearikas tyttöni nimppareista toivuttuaan päätti rakentaa talon seinustalle kioskin, jossa myy vanhoja leluja ja itse tekemäänsä toffeeta. Toistaiseksi nuo lavat ovat vielä keskellä maalausta... sade yllätti... mutta kyllä siitä kioski tulee.

 

Teen mitä haluan

Ihana toukokuu! Toukokuun jälkeen alkaa kesäloma! Ei enää talvisten harrastusten rytmittämää elämää. (Tilalla tulee kesäharrastukset, mutta ainahan vaihtelu virkistää. Vaikka se vaihtelu koskisi ajettua reittiä kodista harrastuspaikkaan.)

Leirikoulubuffa tuotti hyvin. Retki onnistui. Vappuaamuna heräsin tuoreen munkin tuoksuun. Mieheni oli niitä paistellut kahden nuorimman kanssa. Ristiäiset menivät hienosti. 40 -vuotisjuhliin ehdittiin. Ja lahjat löytyi, samoin mekot, sukkahousut pysyivät ehjinä ja mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan.

Maanantaina käytiin kirjastossa (ja soittotunneilla). Kirjastossa oli myös tämä. Taitavaa taitavaa työskentelyä! Sellaista loppuunasti hiottua joukkuevoimistelua katsoessa tulee mieleen, että minäkin haluan tehdä jotain ihan huipusti. Lainasin nuotit tähän.

Ja luin kirjaa Tee mitä haluat.

-älä lomaile turistikohteissa (tee itse lomasi, siis nimenomaan tee. Shoppailu ja löhöily ei ole tekemistä)
-älä tuhlaa rahojasi sisustussuunnittelijaan
-älä osta pikkuputiikeista (liian) pikkuruisia vaatteita

Ja lukemattomia muita älöjä, joista osa kolahti ja osa ei. Olen itsekin sen filosofian kannalla, että ruualle riittää, että se on herkullisen makuista ja suhteellisen terveellistä. Siihen ei tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa. (Samaa koskee leivonnaisia. Rakastan suklaakakkua, jossa ei tarvitse vatkata mitään.)

En minäkään ymmärrä, miksi maksaa maltaita kalliista hotelleista, jotka on samanlaisen persoonattomia maasta toiseen. Rakastan bed & breakfasteja yli kaiken.

Turkoosia mohairista trenssiä en vetäisi päälleni julkisesti edes suuresta summasta rahaa.

Ja olen samaa mieltä siinä, että dieetit tulee ja menee, mutta elämäntavat pysyy ja vartalossaan viihtyminen on asennekysymys.

Tasa-arvosta: en usko, että sitä edistetään kohdistamalla naisiin erityiskohtelua. Loppujen lopuksi samaa haiden täyttämässä meressä sitä polskitaan. Joskus joukossa saattaa olla joku herrasmieskin, mutta ei hänkään tee enempää kuin nostaa lentokoneessa painavan laukkusi hyllyltä alas.

Kaikille kevään korventamille silti kirjaa suosittelen.