Hauskaa

Fine, you win this one Elaine. This iron chain is heavier than air.

... on syksyssä paljon.

Kynttilät  / check
Takka / check. (Kauhea katku sisällä, kun tuulisella sadesäällä kokeilin. Vetikö hyvin, kysyi mies...)
Lämpimät sukat / check
Porkkanapiirakka / check
Omenamehu, omenapaistos, omenasose / check
Omenasosekakut / check
Uuden aloittaminen /

Tämä halu aloittaa syksyllä aina jotain uutta täytyy juontua siitä, että meidän koulujärjestelmä koko 12 + 6 vuoden laajudessaan opettaa siihen, että keväällä lopetetaan, syksyllä aloitetaan. Luonnossahan kierto on päin vastoin. Tämän takia kansalaisopistot pursuilevat syksyllä, kun keväällä kukaan ei enää jaksa innostua saksan verbien taivutuksesta. (Paitsi se yksi mies, joka istuu joka ikinen aamu Wayne's coffeessa pänttäämässä ranskan sanoja. Tiedän tämän siitä, että samaisessa kahvilassa ollaan käyty miehen kanssa perjantaiaamun kahvitreffeillä nyt muutaman vuoden ajan, ja tämä mies on siellä aina. + niinä muutamana aamuna kun olen kyseisessä tuulitunnelissa asioinut muissa merkeissä).

Olen jo vuosia sitten lakannut lukemasta kansalaisopiston esitettä. Ei ole aikaa. Kursseille. Mulla on aikaa jonkin verran kodin lattialla tehdyille nenänpyörityksille . Jos ohjeet on kaapin ovessa ja siis nähtävissä siinä makkarin lattialla makoillessa.

Opiskelen vaihtelevalla kunnianhimolla uusia sanoja, tavoite on (edes) yksi päivässä. Joskus listaan näitä sanoja jääkaapin oveen; kuusitoista kertausta ennen kuin ne ovat aikuisen muistissa. Vanhempanakin, koska uusia asioita voi oppia. Nimenomaan siksi, että aivoissa on jo niin paljon pintaa, joihin nämä uudet asiat voivat tarttua. Kuten esimerkiksi sana mortar. Onhan meillä aikuisilla nyt enemmän kokemusta, jos kohta ei omakohtaista, kranaatinheittimistä. Niin paljon uutisoituja sotia on silmien läpi mennyt. Mutta mutta. Tämä nimenomainen sana ei pysynyt mun mielessä, piti tarkistaa kirjoittamista varten. Kun keskustelin siitä 14 v poikani kanssa, hän sanoi, että 'joo, tuttu sana, tietää kyllä mitä se tarkoittaa'. 'Mistä sinä sen tiedät', kysyin. 'On tullut vastaan Age of Empiresissa', oli vastaus.

Ja mistä minä sen sanan bongasin? Luin koskettavan kirjan sodan ja elämän yhteensovittamisen vaikeudesta.
Ghosts by Daylight, Janine di Giovanni.

Lista jatkuu:

Sisustaa / check.

Suppeasti käsitettynä sisustaminen on järjestyksen saattamista suljetussa tilassa. Antientropiaa. Käytän omaa energiaa saattaakseni keittiön pöydillä olevat tavarat järjestykseen. Energia siis vain muuttaa muotoaan. Ihan ok yhtälö, mutta luulen, että termofyysikoilla on jäänyt teorian loppuunsaattaminen vähän vaiheeseen; se, että silmään osuus harmomisen siisti pöydän pinta epämääräisen kasan sijaan, lisää energiaa.

No, kauhean pitkä selitys sille, että yksi puolen metrin alue keittiöstä on raivattu ja siistitty.

Ulkoilla /

Onko oikeasti hauskaa? Avantouinti kaveri jo kyseli treffeille. 'Katotaanko syyskuun lopulla', vastasin. Sateella ja tuulella ei voi .... ainakaan juosta. Flunssaisena ei voi .... ainakaan juosta. Onneksi on se nenänpyöritys.

Pukeutua (uusiin) pehmeisiin neuleisiin / check.

Ostin uuden pehmeän neuleen pehmeiden neuleiden luvatusta maasta, Skotlannista. Ne oli uusia siellä, ei enää. Mutta ostin uuden pikkurilliin sopivan sormuksen Glitteristä, 2 eur. Tyydyttää täysin turhamaisuuden ja uudensaamisen himon.

Alkaa ajatella ... joulua /

Kuopus missasi arpajaisissa palkintona olleen Brion laivan lastaussetin. Pettymys oli suuri, järkisyyt ei auttaneet. Hänellä on Brion junarata ja autorata, mutta leikkii niillä harvakseen, ( ei mikään peruste sille, miksi ei voisi vollottaa suureen ääneen). Arpajaisissa ei voi aina voittaa, (mutta miksi juuri hän EI voittanut)! Elämä on täynnä hetkiä, jolloin ei voi voittaa (mutta kolmivuotias voi aina huutaa). Loppujen lopuksi sain hänelle taottua päähän, että joulupukki voi tuoda. 'Milloin on joulu', oli seuraava kysymys. 'Kahden kuukauden ja kolmen viikon päästä'. Ajan määritys tehtiin sellaisilla numeroilla, jotka hän tuntee (kaksi ja kolme). Ei sellaisilla, jotka pitäisivät paikkansa. 'Itse saat sitten selittää yliajan', sanoi mies, kun hänen vastauksensa 'siihen on pitkä pitkä aika vielä' ei kolmevuotiasta tyydyttänyt. Meillä on siis _ajateltu_ joulua.

Jakaa kukkapenkissä rehottavia perennoja naapurille /

(Näin tästä unta. Että jäi tekemättä. )

Heittää pois kesävaatteet / kesäverhot / kesäkengät / kesäkalusteet / kesäkupit / kesäajatukset / kesäkirjat / kesälehdet. /

Treffata kavereita, joita ei kesäkiireiltä ehtinyt /

Keväällä eräs Oton tarhakaverin äiti lähetti ihanan kirjeen, jossa kutsui Oton leikkimään heille.  Käytiin istumassa hetkinen kaverin kotona. Kutsuja oli hyvin miellyttävä nainen, jota en tuntenut entuudestaan, enkä olisi tutustunut ilman poikaani, mutta joka tutustuttuna oli miellyttävä erilaisuudessaan. No, kutsuin heidät tietenkin meille vastavierailulle. Sovittiin päivä, sairastuttiin. Sen jälkeen alkoi kesä. Jouduin lähettämään viestin, että valitettavasti yksikään kesän viikonloppu ei meille käy. Noin sanottuna, tekstattuna tai edes ajateltuna kuulostaa ... epätodelta. Eihän noin voi olla! Mutta oli vain. Ja elokuu ja syyskuu. Aina jotain, joka estää sen, ettei voi lauantai-aamupäivänä vain istua keittiössä kuuntelemassa yläkerrassa leikkiviä lapsia.  

Syyskuun lopussa on sellainen lauantai. Joten iso tsemppaus tästä, koska ystävät ja kaverit on ihania.

Piti alunperin kirjoittaa jotain hauskaa. Kuten vitsi:

Government lies, and newspapers lie, but in a democracy they are different lies.

Tai tuo, jonka laitoin alkuun.

Hauskaa syksyä! :D

Lastenhuoneita

... siivotaan. Jos jää aikaa viuluharkoista ja keskustassa käynniltä. Hauskaa viikonloppua!

  [makeover!!]

[via] [via] [via] [via]

Yksinäisyys on ... iloinen asia.

Sunnuntai yksin. En muista, milloin olisin viettänyt viikonloppua tai kokonaista päivää yksin. Ilman työtä, ilman perhettä. Ehkä .... 15 vuotta sitten? Voi tehdä mitä haluaa, silloin kun haluaa, siten kuin haluaa ... Oli aikomuksena tkäydä näyttelyissä, ehkä Suomenlinnassa, lueskelemassa hyvää kirjaa auringonpaisteessa, ehkä keskustassa.

Loppujen lopuksi olin kotona ja  luin koko päivän. Keittiössä, sohvalla, terassilla, aurinkotuolissa, riiippumatossa, sängyssä. No, kävin ulkoilmakahvilassa, mutta hermostuin ihmisistä, jotka tuli seisomaan kymmenen sentin päähän, kun istuin lukemassa kahvikupin kanssa, ja totesin, että ei jaksa. Muita ihmisiä.

Luin Maria Stuartin elämäkertaa (Stefan Zweig) ja Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta (Bill Bryson). Ja Stephen Kingiä. Sopiva sekoitus: kun nukutti, Kingiä. Kun oli kauhusta jäykkänä, Brysonia. Kun oli sekä virkeä että huvittunut, Maria Stuartin elämää. Ja sitten kierros alkoi alusta...

Muutama kuva viikon alkuun:

[via]

Noista keltaisista bokseista (joissa voi oikeasti olla vaikka mitä hyödyllistä, kuten joulukuusen koristeita) tuli mieleen, että päätyyköhän tämä kuva joskus Catalog Livingin sivuille. Siellä kun sinänsä kauniista sisustuskuvista poimitaan älyttömyyksiä ja tehdään niistä numero...

Gary, when I suggested we enjoy some Cab before bed, I meant Cabernet.

Hauskaa viikkoa :D

Kekkuttellaanpa

Oton suusta kuultua ja unohtumisen uhkaamaana:

(Isä, äiti, Otto, istumassa autossa, tulossa Ikeasta)
Isä: kylläpä janottaa. Onko meillä meillä vettä jossain? Haluan kylmää vettä!
Otto: ei oo eikä kannata nyt tiitä jumputtaa vaan oottaa kotiin atti.

(Koko perhe, ruokapöytä. Keskustelua)
(Lotta yrittää sanoa jotain, joka häipyy yleiseen hälinään)
Otto: teit. Teeeeeit. Kekkuttelu teit! Lotta tanoo! Nyt LOTTA tanoo.
(Huitoo ja osoittelee puhujien suuntaan, kunnes saa kaikkien huomion ja kaikki hiljenevät).
Sitten Lotta sanoo.

(Sunnuntaina Otto kävi leikkipuistossa ja potkimassa jalkapalloa. Maanantaina äiti tuli töistä ja Otolla oli ikävä, joten istuttiin sylikkäin.)
Otto: mutta kun mää haluan tulla kattoon tun laktoleita!
Äiti: ei se kulta onnistu.
Otto: mutku mulla tulee tua kova ikävä!
Äiti (yrittää katso-koira-ikkunassa -kikkaa):muistakko kun kävit eilen siellä leikkipuistossa, siellä oli kivaa.
Otto: Joo! Kekkuttellaampa tiitä puittotta!

Ilmeisesti meillä keskustellaan. Pelattiin Scrabblea lasten kanssa. (Onko city hyväksyttävä sana, minun mielestä on!) Pojat puhui ja puhui ja puhui. Minä yritin keskittyä. Pyysin heitä olemaan hiljaa ja ajattelemaan. Mutta mehän ajatellaan äiti, me ajatellaan keskustelemalla....

Äiti, ei tartte mennä töihin jos tulee mua ikävä

...totesi Otto maanantain (ekan työpäivän) jälkeen. Mun kesälomapoika, jolla oma loma jatkui isän (ikkän kuten nimitys nyt kuuluu) kanssa.

Lotta: me oltiin Tarjan kanssa Tikkurilan kirjastossa. Siinä vieressähän on se iso talo. Musta tuntuu että se on joku virasto. Mä luulen että näin ihan oikean virkamiehen, se tuli sieltä virastosta. Sillä oli salkkukin! Knallia sillä ei ollut. (Selitys: lähipiirissä ei ole ketään virkamiehenä työskentelevää; virkamiehen tyypittely on Knallista ja Sateenvarjosta).

Mutta kyllä on työlästä kääntää elämä, teot ja ajatukset työasennolle. Sähköpostit: pitääkö niihin vastatakin. Miksi päivät ei voi mennä vain kahvia juodessa aurinkoisella terassilla!

Keittiön ikkunasta tervehtii ruusut. Hope for humanity . Istutin myös Astrid Lindgrenin. Etsinnässä on nyt tuoksuvia ruusuja. Ihmiskunnan toivo on upea ja ylväs ja kaunis (kuten ihmiskuntakin) mutta ei tuoksu.

Hauskaa kesänjatkoa :D

Ihanaa kesää!

Lomaa! Etukäteen ei aina usko, että aika etenee, mutta kyllä se etenee. (Noin muuten olen kyllä sitä mieltä, että aika on suhteellinen käsite: kun on kiire, sitä on vähän. Kun ei ole, sitä on paljon.)

Aion olla kotona. Lasten kanssa.

Herkutella s'moreilla. Yritettiin jo kertaalleen; hain sittarin american cornerista aitoja vaahtokarkkeja (vaikka Haribot on kyllä yhtä hyviä, ellei parempiakin). Hersheyn suklaata en löytänyt (nyt tilattu brittein saarilta). Myös graham keksit oli hakusessa: loppujen lopuksi substituutit fazerin sininen ja digestive tuotti kyllä hauskan lopputuloksen, mutta ehkä vähän raskaan. Jatketaan harjoituksia marie -kekseillä, sillä hersheyllä ja vaahtokarkeilla tietty.

Tehdä marjakakkupohjia. Yllätysvieraille. Pakkaseen. Eilen aloitettiin marjakakkukausi kaupan pohjilla. Marjat, kermavaahto ja jäätelö on niin hyvää yhdessä, ei haluta pilata sitä pahoilla valmispohjilla.

Lukea. Kävin eilen divarissa. Hain ison kassillisen kirjoja kaikille, myös itselle.

Soittaa.  (Kutsua pianonvirittäjän...)

Siivota ja sisustaa kodinhoitohuoneen. (Ikuisuusprojekti, johon liittyy lukuisia alaprojekteja kuten kirppispöytä ja varaston siivous.)

Ommella. Ompeleminen itsessään on ihan ok puuhaa, mutta tykkään valmiiksi saamisen tunteesta. Vielä enemmän tykkään, kun saattaa valmiiksi jostain sellaisesta, joka on aiemmin ollut turhaa. Toisin sanoen tykkään tuunata t-paidoista mekkoja. (Tämä (muta)geeni on siirtynyt jälkipolvelle: tyttöni esitteli minulle ylpeänä mekkoa, jonka hän oli tuunannut ...tyynyliinasta... Odotan sitä päivää, kun dna-ketjuni pilkotaan ja sieltä löydetään emäspari, jonka kantaja tekee mekkoja erilaisista materiaaleista kuten tyynyliinoista ja t-paidoista... )

Uimisesta en niin piittaa, talviturkin heitin avantoon jo tammikuun alussa. Mutta joku tyhjä hetki lueskelin Feminaa (en ikinä olisi uskonut, että minusta tulee nainen, joka lukee Feminaa). Löysin hyvät bikinit, merkki Scampi. Tutkin tätä Scampia tarkemmin, ihan toimiva nettikonsepti, nopea parin päivän toimitus.  Tuotteet laadukkaita. Joten uimarannalle meno onnistuu, eihän sitä nyt uida siellä rannalla tarvitse.

Toinen Feminan suosittelema kohde, Jens Lapidus ei sen sijaan ollut tutustumisen arvoinen. Saa nähdä mihin lämmin perunasalaatti muna-voi seoksella (hackad ägg) asettuu kannattava - turha -akselilla.

Unohtaa tämän(kin) listan ja vain olla...

(Eikö olekin ihana kangas! Aion asemoida sen kotona jonnekin, ehkä sinne kodinhoitohuoneeseen!)

Hauskaa kesää kaikille!

Rantaa ja rentoutusta

Joka ikinen toukokuu, hyvissä ajoin ennen lomia, Martha Stewart lähettää kymmenittäin vinkkejä, miten rentoutua kesällä. Joka vuosi joukossa näyttää olevan samoja keinoja ja sitten muutama uusikin.

Jos joku niin Martha sen tietää (minulla itsellä on omasta rentoutumisesta vain hämärä käsitys :D) .

Jooga. Harrastin sitä aikoinaan paljonkin. Jossain vaiheessa koin liian suureksi ristiriidaksi sen, että ryntäsin joogahuoneeseen viimeisellä minuutilla, kun siellä vallitsi jo täydellinen rauha ja hiljaisuus ja keskittyminen hengittämiseen. Lopetin sen. Mutta aina välillä (hartioiden jumittaessa ja tutun sairastaessa pahaa issiasta) kaivan taidot esiin ja teen aurinkotervehdyksen muutamia valittuja kertoja. Miksei kesällä naapureiden iloksi.

Meditaatio. Aina välillä tulee öitä, jolloin huolet / liian myöhään nautittu kahvi / ulkoa kuuluvat omituiset äänet / hallitusneuvottelut / Sarah Palinin presidettikisaan lähtö / oman vaatekaapin toimimattomuus / kuivausrumpu, joka piippaa vesisäiliön täyttymistä / valvottaa kello kahden jälkeen. Kello kolme, kun on yritetty lukea tylsää kirjaa tai kuunnella Yle Puheelta Arkistojen helmiä eikä uni vain tule ja kohta pitää nousta, olen joskus yrittänyt meditoida. Sehän lieventää stressiä ja poistaa sairauksia ja oletettavasti voisi tuoda untakin. Eat, Pray, Love 'n mukaan voi päästä kokemaan ihmeellisempiäkin juttuja. Itselle on riittänyt se unen tavoittelu. Meditaatiossa tyhjennetään pää ja siinä käytetään apuna sanaa tai lausetta. Esim. hamsa (jonka muistaa siitä, että se on lähellä sanaa Hansa. ) Toistaiseksi en ole onnistunut tyhjentämään ajatuksia, en irrottautumaan ruumiista enkä edes saamaan unta. Mutta aina voi harjoitella, esimerkiksi kesällä.

Rannalla makoilu. Tähän joka kesä pyritään, mutta viikonloput vain häipyy. Katoavat kalenterista ennen kuin niitä on edes saavutettu. (Muistuttaa vähän palkkaa, joka kulutetaan ennen kuin se käy tilillä).

Erityisesti rannalla makoilu lasten, hyvän kirjan, hyvien ystävien ja hyvän syömisen kanssa. Että kaikki sujuisi, tarvitaan suunnittelua, rutiineja ja hyviä välineitä. Minua puhuttelee nuo kätevät peitot, joilla voi pelata. Tai joiden sisään voi pakata melkein mitä vain. Jotka toimii sateella ja paisteessa.

Pihalla oleilu. Siis oleilu, ei puuhailu. Eroaa rannalla oleilusta siinä, että oven takana on kaikki ne mukavuudet, mitä ihminen saattaa itselleen kuvitella. Esimerkiksi makkaroita ilman hiekkaa.

Tähän olen tänä vuonna jo panostanut kukkien verran. Foreversummer (vai oliko se forever lasting) hortensia ja kaksi ruusuliisaa.

Koska monesti todellisuus eroaa kuvitelmista, rentoutusta on haettava pienistä palasista.

Yksi sellainen oli, kun eilen töiden jälkeen nälkäisenä ja nälkäisten lasten kanssa kävin ostamassa viuluopettajalle kukkia => käytiin kirjastossa hakemassa kuopukselle kaksi autokirjaa että jaksoi => seurata viimeisellä viulutunnilla => jonka jälkeen käytiin ostamassa valmista pitsaa => jota syötiin ulkona portailla rennosti ja helposti ja hyvällä ruokahalulla. Aurinko paistoi ja hortensia oli kaunis.

(Kuvat Martha Stewart)

Mitä numero kasi sanoi numero nollalle?

Kiitos tunnustuksesta Aamunkukka!

Kahdeksan (ennen kuulumatonta ja kuulematonta?) totuutta minusta...

1. Ihastun ja innostun helposti. Viimeisin ihastuminen on Mendelssohnin neljännen sinfonian neljäs osa. Kuuntelin viikon verran non-stoppina. Nyt voin jo elää ilman.

2. Meillä on tyttöni kanssa ihana iltarutiini; minä luen hänelle ääneen (tällä hetkellä Anna ystävämme) ja hän etsii ja poistaa harmaat hiukset minulta.

3. Em. ei poista sitä tosiasiaa, että harmaan määrä tulee aina vain lisääntymään. Olen alkanut katsella harmaita naisia "sillä silmällä". Kuten Christine Lagardea.  ( No tietty kyseinen sattuu olemaankin otsikoissa juuri nyt.)

Löysin myös hyvän kuvan hänestä ja A Merkelistä, pinkeissä vaatteissa. Väri, joka kaikkien analyysien mukaan on uskottavuuden tappaja numero yksi naisilla (ehkä myös miehillä...)

(Hän on selkeästi huivi-ihminen ja tyylikkäästi onkin. Minä en ole. En osaa työskennellä huivi kaulassa. Haittaa keskittymistä.)



4. En varmaan koskaan lakkaa kurkottelemasta kuuta taivaalta. Sen sijaan että olisin ehtinyt palauttaa tyttären liian isot juhla-asusteet (sunnuntaina ristiäiset ja ensi viikko kevätjuhlia ja viikonloppu muita juhlia), hain keskustan kirjastosta kirjaa nimeltä No Zoo; Human Resource Management in theory and action.

No, on tässä huominenkin vielä...ja itse asiassa tämä ilta.

5. Tuo kuu taivaalta -koskee erityisesti ajankäytön realistista arviointia. Säilytän kihlalahjaksi saatuja pyyhkeitä, koska aion ommella niistä rantapeittoja ja -tyynyjä. Joskus. Puhumattakaan muista entisöintiprojekteista.

6. Tilkkutäkkien ompelusta haaveilu on yksi. Pojille olen suunnitellut heidän syntymästään lähtien. Esikoinen menee riparille ensi kesänä. Jospa sitten...

7. ... koska jos vaikka tilkkutäkit eivät heille kelpaisi, ne siirtyisivät sitten eläkkeellä -projektiini, joka on

8. Bed & Breakfast paikan pitäminen Martha's Vineyardilla.

Ja vastaus otsikon kysymykseen: käyttäisit sinäkin näitä hoikentavia toppeja.  ( Ei ollut niin hyvä kuin alkuperäinen... :D :D )

Leirikoulussa

Muistan kuudennen luokan luokkaretkellä tuijottaneeni kuopiolaisen hotellin rappausta ja ajatelleeni, että isona minulla on oma hotelli ja siellä ei rappaukset lohkeile.

Olin poikani leirikoulussa vanhempana. Ihana keskiviikko keskellä viikkoa! Leirikoulu kestää oppilaille viikon, ja me vanhemmat jaettiin viikko pienempiin osiin. Paikka oli Luumäellä, parin tunnin ajomatkan päässä täältä, Tuhannen Tarinan talossa.

Seutuhan on luonnonkaunista, koskia ja järviä ja polveilevia metsiä riittää. Iitin kohdalla mietin, mitähän sitä keksisi, että voisi asustella Iitissä. En keksinyt mitään. Iitin ABC:n pihalla tajusin, että lompakko oli jäänyt kotiin. Selvisin päivän ilman lompakkoa (...) mutta en silti usko, että ilman työtä voisi Iitissä loputtomiin asustella...

Paikka oli suloinen. Yksi (laajennettu) talo, aittoja ja navettoja, joissa yöpymis-kokoontumistiloja. Pihapiirissä oli kanoja, kaneja, ankkoja, kyyhkysiä, lampaita ja vuohia; lapsille jaettiin näistä hoitovuorot. Aluksi poikavoittoinen luokka oli että ääh, mutta kummasti halutti ruokkia lampaat ennen aamupalaa. Henkilökunta on mukavaa ja kaikki toimi sovitusti.

Leirikouluun voi järjestää monenlaista muutakin toimintaa. Tällä porukalla oli melontaa, leipomista, tähtitaivaaseen tutustumista, pajupillin tekoa, metsäretki, hevosratsastusta, viehekalastusta, telttaretki metsässä yöpyen, sekä tietenkin perinteiset grillailut, nuotiot, uinnit ja rantasaunat. Tämän paikan ehdoton valtti oli se, ettei siellä ollut muita. Oma rauha tiivistää ja nostaa henkeä.

Aikuisena oli leppoisaa; oppilaat ei paljon päältä katsojia tarvinneet, joten välillä oli puolituntisia mennä omaan huoneeseen omaan rauhaan ja lukea omaa kirjaa. Ylellistä. Välillä leikin koululaisten kanssa roistoa ja poliisia. Vielä ylellisempää!

(Olen muuten miettinyt, kasvatuksellisesta puolesta, että lapsille on tärkeää siirtää välittämisen tunne. Ei siis riitä, että kehuu ja kannustaa ja hommaa kehittäviä harrastuksia ja kyselee läksyjä vaan että ylipäänsä pystyy luomaan ilmapiirin, että lapsesta välitetään. Se on kokonaisuus ja se on parasta kasvatusta. Ihan sama koulussa (ja töissä); oppilaat tykkäävät, että aikuinen on kiinnostunut heidän seurasta = välittää, ja silloin sietää senkin, että aikuisen jutut on välillä noloja.... :) ).

Kaunis seutu ja mukava paikka; voitaisiin käydä siellä kesällä perheen kanssa. Maakuntamatkailu avartaa :)

Niin ja siitä rappauksesta: tuolla ei irtoavaa laastia ollut. Mutta löytyi yksi paikka ilman listaa ja ensimmäinen ajatus oli, että olisipa mukava, jos tämä olisi minun ja voisi nikkaroida listoja tänne. (Tiedän tiedän, eihän se niin olisi oikeasti, mutta haaveensa kullakin :D)

Leirikoulussa kuultua: mitä numero nolla sanoi numero kasille? Kiva vyö. Hauskaa viikonloppua ! :D :D

Kaksi ensimmäistä omasta kamerasta, loput Tuhannen Tarinan Talon nettisivuilta.

Random misc.

Nato soitteli perjantaina ja kysyi, mitä ohjelmaa olikaan lauantaiksi järkätty. Mieskvartetti, runonlausuntaa, taikuritemppuja.

Loppujen lopuksi mieheni ja veljet kokosivat uutta grilliä olohuoneen lattialla (temppu), me luimme heille ohjeita (runonlausunta) ja lopuksi syötiin (lauluksi meni).

Olisi ollut mahdollisuus olla muuallakin, esimerkiksi risteilemässä Saimaalla, mutta selitin natolle, etten osallistu sellaisiin risteilyihin, kun olen muutenkin jo niin ulkona omasta elämästäni.

Tämä on selitys pitkälle tauolle kirjoittamisessa. Joka kuitenkin on heti kolmanneksi suosituinta puuhaa lukemisen / (piano)musiikin kuuntelun jälkeen. Mutta kun. Ensin hukkasin iPodin. (Lykkäsin myös lenkkeilyä; eihän sitä voi juosta jos ei ole musiikkia.) Lenkkeilyn puutteesta johtuen lakkasin lukemasta muuta kuin sanomalehtiä ja viikottain ilmestyviä ammattilehtiä. Sitten lakkasin kirjoittamasta. Selvää syy-seurausta. Yhtä paljon yhtäläisyyttä kuin PS:sten ja e10 bensan yhteneväisillä kannatusalueilla.


IPodia ei ole löytynyt, mutta kirjan olen avannut. Ja näköjään kykenen kirjoittamaankin.

Mrs Oxfordin / Cambridgen herttuatar ilmoitti ettei aio käydä töissä. Edustaminen käy työstä, en kiistä. Eikä Michel Obamakaan ole työläisäiti. Mutta silti; oma raha on tärkeää kaikille, ei vähiten naisille!

Moni nainen kyllä ansaitsee omaakin rahaa.

Olen ilahtuneena laittanut merkille näiden irenerosenfeldien kampauksia noin niin kuin normipäiväkuvissa. Ei ole aina joka kutri suorassa / optimaalisesti kiharrettuna. Tai kenkien väri oikeassa sävyssä korujen kanssa. Tällaisessa vaatimusharhassa saattaa elää, jos mielikuva kanssaihmisistä tulee iltapäivälehdistä tms. Oikea elämä tapahtuu tämän keltaisen lehdistön ulottumattomissa.

Aina sieltäkin silti löytyy joku älypää pilaamaan muutamassa minuutissa omat ja muiden (esimerkiksi kaikkien euromaiden) saavutukset.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: meillä on nyt terassilla siis grilli. Ei mikään Max Weber; kerran-kesässä grillailuun ehkä ylioptimistinen. Sitten siellä on nojatuoli, kiitos siskolle. Ja matto. Tarvitaan vielä kasvillisuutta. Mietitään mahdollisuuksia.

[via]

[via]

Muistetaan hymyillä :D se parantaa verenkiertoa, tihentää luustoa, vähentää stressiä = verenpainetta = pahan kolesterolin määrää, lisää virkeyttä ja yöunien määrää / laatua. :D