Kakkuja, kokouksia ja neuvottomuutta.

Kyllä vieraat on mukavia! Sadannen katetun lautasen jälkeen totesin, että on ne vain mukavia.

Onneksi meidän vieraat sietää hyvin sitä, että ruoka tehdään siinä silmien edessä. Ja kakut. Tyttären synttärikakuksi tein liilan: mustikkapyrettä, liivatetta, tuorejuustoa ja kermaa täytteeksi ja kuorrutukseksi. Kuorrutus ei hyytynyt. Odotettiin. Tiputeltiin lisää kahvia. Taas odoteltiin. Lisää juttelua. Lopulta petti hermot ja täytin kakun juoksevalla täytteellä. Kun aloin kuorruttaa kakkua, liivate suostui yhteistyöhön ja sain kakun pysymään kasassa ja jokseenkin kakun näköisenä. Viime tipassa!

Pojalle tein lakritsakuorrutusta. Luin kinuskikissan ohjetta ja ajattelin, että edellisenä iltana kick-patukoiden uuttaminen kermaan ei ... jotenkin ole minua. Joten oikaisin; sulatin patukat ja valkosuklaan mikrossa, jäähdytin ja sekoitin kerman joukkoon. Hyvin toimi. Seuraavana päivänä kokeilin sitä kermaan sulattamista, ja sain senkin onnistumaan.

Kolmannen kakun tein meidän harvest -kekkereihin. Höyrytin kevyesti sokeroituja omenakuutioita väliin, lisäksi kerma-rahkaa. Koristelin marsipaanilla. Ajoi asiansa.

Tyttö teki numerot. Yhdelle 75 v, yhdelle 8 v ja yhdelle 31 v, mutta tämä päättikin sitten olla 32 v joten vaihdettiin ykkönen kakkoseksi (huomaa epätäsmällisyys pohjassa).


Kakkujen välissä selvitin päätä.

Tein aarrekartan. Älkää suhtautuko epäluulolla kuten minä tein aikoinaan. 5 vuotta sitten tehtiin siskon kanssa viimeisenä iltana kuvakollaasia ja naurettiin ja surtiin seuraavana päivänä koittavaa eroa. Kollaasista tuli hieno, laitoin sen vaatekaapin oveen, tuijottelin päivittäin ja noin vuoden päästä meillä oli unelmista toteutumassa tontti & talo ja vauva. Tein uuden, siitäkin toteutui suurin osa. Nyt tein kolmannen. Tekniikka on siis se, että selataan vino pino lehtiä, leikataan intuitiivisesti itseä miellyttäviä kuvia, liimataan ne paperille, analysoidaan, pohditaan, tuijotetaan säännöllisesti (esimerkiksi aamulla unisilla silmillä) ja pikku hiljaa kuvista muodostuu tavoitteita ja säännöllisesti katseltuna tavoitteet alkavat vaikuttaa tekoihin ja niin ne toteutuvat. Itsesuggestiota, toimii. (Ihan vastaavasti työpaikalla hahmottelen tekemättömät työt ryhmiin, katselen niitä joutohetkinä ja ruksin pois sitä mukaa kun tulevat tehdyksi. Illuusio asioiden etenemisestä tms.) Suosittelen kaikille omista unelmistaan kiinnostuneille lämpimästi. Ihan vinkkinä tosin; jos haluaa työelämällisiä haasteita, kannattaa joukkoon varata muitakin kuin sisustuslehtiä. Tai sitten joutuu tyytymään vain uusiin taloihin. :D

Kakkukollaasin ja kuvakollaasin lisäksi luin. Olen tunnustetusti ihminen, joka ei ota vastaan neuvoja. Ei vaikka kysyy natiivilta, miten sanoa "kaivataan" ruotsiksi futuurin passiivissa, ja kommer att saknas ei "kuulosta" oikealta. (Kaikkea sitä joutuu Västeråsiin asti menemään kuulemaan pomoltaan. Mutta se on toinen tarina, jota ehkä joskus puretaan.)

Olen täydellisen neuvoton siis. Siitä huolimatta luen Mireille Guilianon neuvot elämään, hyvinvointiin, rakkauteen, syöntiin, nautintoon ja yleiseen selviämiseen säännöllisesti aina elämällisen selkärangattomuuden iskiessä. (Ja sehän iskee takuuvarmasti, kun neuvoja kuuntelemattoman lisäksi kuulee samaisessa pohjois-Ruotsalaisessa kaupungissa olevansa myös hymytön jakaantunut persoonallisuus, jonka ammatilliset taidot on jääneet ammattikoulun tasolle. Siis ihan tasa-arvon hengessä, kyllähän minä ymmärrän ja en tietenkään suutu, loukkaannu enkä ota itseeni. ) (Ja nyt sullon tätä Pandoran lipasta kiinni ja yritän jatkaa Mireillestä!!!)

Sisko kertoi, että Ranskattaret eivät liho ja Ranskattaren ruokavuosi on saanut jatkoa, jotain joka käsittelee naisia ja työtä. Tilasin kirjan välittömästi. Ja luin myös.

Kirjoittaja, Mireille Guiliano, on ranskatar, joka johtaa Veuve Cliquotin USA:n toimintoja. Ensimmäinen nainen alallaan ja korkealle edennyt nainen siinä firmassa. Hän tietää, mitä tehdä mitä ihmeellisemmissä asioissa. Mutta ennen kaikkea, häntä lukiessa jaksaa uskoa siihen, että elämässä on ihan mikä tahansa mahdollista. On on, aarrekartasta vain eteenpäin, kyllä minä tiedän, mutta jostain syystä ihan aina ei siltä tunnu. Siksi tällaisia elämänvahvistimia.

Ja sitten vielä pari pikkujuttua. Virkkasin patalapun. En ole KOSKAAN tykännyt mistään virkatusta ja virkattuja patalappuja inhoan ihan kategorisesti, mutta tein kauniin valkoisen sinisillä kukilla kummitädilleni (sille numero 75).

Ja olen käynyt järvessä. Veden lämpötila on +5 ja ilman + 4 ja kylmää on mennessä ja tullessa mutta eteenpäin vain kuten mummo lumessa. (Virkattuja patalappujakin enemmän inhoan siis kylmää ja vettä.)

Elämässä kannattaa joskus tehdä asioita, joita on aina kuvitellut inhoavansa. Avartaa.

You are the best

... kyltti on minulla silmien tasolla työpöydän edessä näytön yläpuolella. Paikassa josta sitä tulee luettua monta kertaa päivässä. Auttaa.

Ja jos epäilee, voi yrittää etsiä itseänsä tästä listasta.

1. They are hard working.There is no such thing as easy money. Success takes hard work and people who are willing to do it.

2. They are honest.Those who are successful long-term are the honest ones. Dishonest people may get the first sale, but honest people will get all the rest!

3. They persevere.How many success stories will go untold because they never happened? And all because someone quit. Successful people outlast everybody else.

4. They are friendly.Have you noticed that most successful people are friendly and people oriented? This endears them to others and enables them to lead others to accomplish the task.

5. They are lifelong learners.Successful people are people who stretch themselves and grow continually, learning from all areas of life, including from their mistakes.

6. They over-deliver.The old statement of under-promise and over-deliver became famous because it made a lot of people successful, including the richest man in the world - Bill Gates

7. They seek solutions in the face of problems.Problems are opportunities to do the impossible, not just complain. Successful people are the ones who find solutions.

Eikä tämä ole (vain) mitään työelämähömppää vaan pätee ihan monellakin sektorilla elämässä :)

Ja jos ei vieläkään tunnu, että olisi työteliäs, rehellinen, pitkäjänteinen, ystävällinen, oppimishaluinen, odotukset ylittävä ratkaisunetsijä, niin voi miettiä, olisiko tehokas:

1: Ennakoi (osta talvivaatteet ajoissa)

2: Aloita kuvittelemalla lopputulos (kuvittele siisti eteinen ennen siivouksen aloittamista)
3. Laita ekat asiat ensimmäisiksi (aloita eteisen siivous kengistä)
4: Vain Win-Win tai No Deal (ja siivoa koko hoito tai ei mitään)
5: Yritä ensin ymmärtää, sitten tulla ymmärretyksi (yritä ymmärtää, miksi kenkiä on niin paljon, sen jälkeen komenna viemään kahta useampi pari kaappiin)
6: Synergisoi (... ja viemään samalla sinne kesätakitkin)
7: Teroita peitsesi (... pieni uhkailu voi auttaa...)

(En sanokaan mitään kyynistä näiden käytöstä työelämässä .)

(Äideistä tulisi NIIN hyviä konsultteja!!!)

Mutta hauskaa viikonloppua!

Loppusointuja

Rakastan englanninkielisiä loppusointuja. Rakastan Eino Leinoa myös. Mutta aina kun törmään hyvään (hädin tuskin ymmärrettävään) runoon, tulee mieleen, että osaisipa tämän ulkoa. Miksi? Kuvittelen itseni lausumassa sitä. En tosin osaa kuvitella miksi ja missä ja milloin. Ehkäpä pitkin näitä öitä, jolloin käy hyssyttelemässä kuumeista kuopusta.

THE TIME you won your town the race
We chaired you through the market-place;
Man and boy stood cheering by,
And home we brought you shoulder-high.
To-day, the road all runners come,	5
Shoulder-high we bring you home,
And set you at your threshold down,
Townsman of a stiller town.
Smart lad, to slip betimes away
From fields where glory does not stay	10
And early though the laurel grows
It withers quicker than the rose.
Eyes the shady night has shut
Cannot see the record cut,
And silence sounds no worse than cheers	15
After earth has stopped the ears:
Now you will not swell the rout
Of lads that wore their honours out,
Runners whom renown outran
And the name died before the man.	20
So set, before its echoes fade,
The fleet foot on the sill of shade,
And hold to the low lintel up
The still-defended challenge-cup.
And round that early-laurelled head	25
Will flock to gaze the strengthless dead,
And find unwithered on its curls
The garland briefer than a girl’s.

Koira-paperi-nukke

(Otsikosta onko oikein koirapaperinukke vai koira paperinukke... vai kenties kivi paperi sakset... :D )

Lotalla on paperinukkekausi. Mielellään piirtää niitä itse. Mutta muidenkin tekemät käy. Paperdoll heaven; eikö tämä ole se suomalaisen naisen keksimä ja sittemmin maailmanmaineeseen siirtynyt? Nettipelaaminen on tietenkin kivaa, mutta oikeat paperinuket on ... nekin kivoja.

Löysin yhden koiraisen. Täältä. Jos joku myy törmää printattaviin dog paper dolliin, mieluiten kultaisesta noutajasta, vinkkejä vastaanotetaan. :D

Inspiraatioita

Syksyn hyviä puolia; harmaa. En tarkoita ulkona taivasta vaan vaatekaappia. Harmaa on ihana väri vaatteissa, erityisesti neuleissa. :)

Oltiin eilen uimassa. Minä en, inhoan vettä. Kun lapset olivat pienempiä ja vaativat aikuista altaan vierellä, istuin siinä kylmissäni tunnin. Nyt istuin kahviossa. Harmaassa villapaidassa.

-Äiti kiitti kun toit meidät uimaan! Oli ihanaa, tunsi miten sitä on taas elossa!
-Ohoh, ole hyvä! Kiva tunne!
-Joo! Mutta oliko sulla kauhean tylsää?
-Yksin, kahviossa, lehtiä lukien... no ei oikeastaan.

Suloinen poikani ei uskonut, mutta ehkä joskus ymmärtää :D

Hauskaa viikkoa. Siis nythän on jo keskiviikko, mihin nämä päivät lentää!

Täältä , täältä , täältä ja täältä.

Nahkaa

Sisko vihjaisi blogista leather home (tms) joka on hyvä. Osuin chicagolaisen nahanparkitsemistehtaan blogiin. On mukavaa lukea mistä tahansa, vaikka nahan parkitsemisesta, kun kirjoittava ihminen on todella innostunut asiastaan.

Päädyin selaileen miesten nahkakenkiä.


Neiman Marcusia.

Naisten nahkakenkiä. (Surkeat flash playerit kun eivät anna kaapata kuvia!)

Naisten kengät on kauniita, ja jos ovat kauniita, eivät yleensä ole käytännöllisiä. Miesten kengät on asiallisia, järkeviä, pitkäikäisiä. Joskus myös kauniita.

Mietin kovasti näiden kahden eroa ja vaikutusta suhtautumisessa mieheen / naiseen työtätekevinä ihmisinä (ehkä reunahuomautuksena; kengät jalassa työtätekevinä). Minä en nimittäin usko tasa-arvoon. Se ei vain toteudu.

Cole Haan.

Mutta uskon kovasti unelmien toteutumiseen.



Mun Henry Beguelit!

Nyt yritän keskittyä teoriaan, mitä kaunis, järkevä ja pitkäikäinen tekevät ihmiselle: tuottavat iloa = lisäävät elinvoimaa. Hauskaa loppuviikkoa!

Ahventa

Eilen lehtihyllyjen vieressä oli kyltti puna-ahven 19,90 kg. Oli pakko ostaa.

Tänään kuopus haki paketin kaapista.

-Äiti mitä tämä on äiti mitä?

-Hmmm

-Äiti mitä tämä on äiti?

-Kalaa

-Kalaa! (Aukaisee pakettia)

-Kalaa! (Nuuhkaisee fileitä, tökkää sormella)

-Äiti anna kalaa!

-Ai nytkö heti?

-Joo!

Kala oli hyvää. Korppujauhot mielenkiintoisempia!

Synttäreitä

Kesä loppuu elokuussa. Lievenämme tätä tuskaa tekemällä vihoviimeisen piknikin. Samalla on juhlittu serkkujen ja sisarusten niitä synttäreitä, jotka sattuu kesälle. Monta banaanikärpästä yhdellä iskulla.

Juhlien suunnittelu on lempipuuhaa. Ihan kolmikossa lukemisen lisäksi.

Tänä vuonna lastemme serkun äiti täytti 30 v. Siis vähän juhlallisempi juhla. Ei kuitenkaan niin juhla, ettei oma 37 v, pojan 11 v ja serkun 10 v siihen joukkoon mahtuisi.

Aloitettiin ideoimalla.

'Hiekkarannalla. Kuumaa. Teltta. Käsinsolmittuja silkkimattoja. Suuria tyynyjä. (Palvelijoita leyhyttelemässä niinen oksilla vieraita). Beduiiniteema?'

'Tai miten olisi ruotsalaisteema. Anjovista. Ikean tyynyjä. Löfbergin lilaa. Krokettia nurmikolla. '

Päädyttiin ruotsalainen beduiini -teemaan. Meidän takapihalla. *Teltta*, *mattoja*, *tyynyjä*, Frödingenin erilaisia kakkuja (tähdellä merkityt ei-pakollisia...). Ja niin edelleen. Suunnittelu on ihanaa!

Ilmapalloja uima-altaaseen! (Saisiko niiden sisään valoa.... sähkö ja vesi hmmm...)

Riisipaperivaloja roikkumaan ulos, paljon näitä!

Pöytäliinaksi jotain yksinkertaista. (Tuo servietin käsky on hauska. Lautasen eteen pöytään istahdetaan useimmiten ihan muissa kuin syöntitarkoituksissa :D )

Teltta. Tämä tai jotain vähän yksinkertaisempaa. Vähän...

Näkee ken näkee, mitä toteutuksesta tulee. Kun aikaa menee muuhunkin, kuin riisipalloketjun väsäämiseen.

Kuten 11 v synttäriaamuun.

'Äiti sähän muistat, että tykkään mudakakusta?' (Kaupat oli kiinni, Nesteen K-pikkukauppa myy vain mantelikakkua) 'Aattelin suklaakakkua, käviskö se?' 'Joo, just sitä tarkotin!' Ja niin sitten leivoin illalla suklaakakun. Takuuvarma resepti, joka on oikeasti muffiniresepti, mutta toimii piirakkana paremmin.

4 dl vehnäjauhoja

0,5 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

0,25 tl suolaa

1,2 dl kaakaojauhetta

Sekoitetaan keskenään.

125 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

Vatkataan, lisätään

2 kananmunaa

1,75 dl kermaviiliä (= 1 purkki, käytin maustamatonta jugurttia saman verran)

1 tl vaniljasokeria.

Yhdistetään jauhoihin.

Paistetaan 225 astetta n. 20 minuuttia.Koristellaan

0,5 pkt tomusokeria

0,5 rasia Philadelphia tuorejuustoa

50 g voita

ainekset vatkataan. Voi pehmeänä; muuten tulee rakeista.

Tuo Philadelphia tekee piirakasta aivan ihanan kakun. Mutta en jaksa tehdä kuorrutusta aina. Joskus laitan pohjan päälle pussillisen pähkinöitä; suklainen pähkinakakku. Tai mantelilastuja. Tai kuten eilen illalla; paistetun pohjan päälle murskattua dajmia. Sulaa siihen ihanasti. Kuva ei tee oikeutta :)

Hauskaa viikonloppua!

Gotlanti; suosittelen!

... kaikille, jotka etsivät helppoa, lapsiystävällistä, ei-liian-tuttua-mutta-ei-liian-eksoottistakaan lomakohdetta läheltä (lue lyhyen varausajan päästä). Kun koottiin kesälomareissun toiveita yhteen, siellä oli nämä: huvipuisto, Vaasa-laiva, halpa, kulttuuria, hyvää ruokaa, ei liikaa autolla ajamista. Jonkinlaisen pohdinnan jälkeen päädyttiin Gotlantiin. (Artikkelin mukaan nuorison biletyspaikka tai sitten ultra naturalistien pyhiinvaelluskohde... emme perheenä (emmekä yksilöinä) edusta kumpaakaan, ja saari toimi hyvin :D ).

Kaikki lähti mökin vuokrauksesta. Soittelimme useita paikkoja ja lopulta löytyi yksi mökki seuraavalle viikolle, joka olisi vapaana majoittamaan 2 aikuista ja 4 lasta. Olemme majoituksen suhteen kaikkiruokaisia, mutta emme suostu maksamaan "turhasta" kuten kokolattiamatoista auloissa ja valkeista lakanoista. Ja koska hotellit em. syistä johtuen eivät hinnoittele itseään mökkien tasolle, olemme yöpyneet mökeissä. Ja tykänneet; pikkuisen enemmän paikallisväriä, hyvin paljon huolettomampaa lasten kanssa. Tämän kertainen mökki ei ollut kaunein mahdollinen, mutta naapurissa asuva isäntäperhe oli ihanan ystävällinen (ymmärsivät (kait) takeltelevasta ruotsistani jotain), heidän kultaisen noutajan pentunsa oli Lotan reissun paras kohta, mökiltä oli suora näköala Fårö:n saareen, ja yläkerrassa nukuttiin kaikki kuusi tiiviisti, mutta omissa sängyissä ja leppeän meri-ilman puhallellessa sisään. Jääkaappi ja pakastin viilensivät retkiruuat, pyykkinarulla kuivuivat pyyhkeet ja kahvia pystyi keittämään termariin (asioista, joita hotelli ei tarjoa).

Seuraava koukku oli matsata aikatauluun Nynäshamn-Visby lautta ja laiva Suomesta Ruotsiin. Ensimmäinen oli jälkimmäistä haasteellisempi. Ruosiin päästiin auton kanssa (Grandis + boksi = 188 cm kun katto tuli vastaan 192 cm:n jälkeen. Tarkkaa...) helposti. Gotlantiin ei niinkään helposti; teimme lenkin Oskarshamnin kautta. Mikäs siinä, syötiin lounas Nyköpingissä ja jätskit Södraköpingissä (ja vilkutettiin lukuisille muille Köpingeille). Ja ajettiin Ruotsia alas alas melkein Kalmariin asti. Tätä vaihtoehtoa voi suositella kaikille, joita ruotsalainen maaseutu kiinnostaa. Onhan se suomalaisesta aika poikkeava... :D Vimmerby on muuten n. 120 km päässä Oskarshamnista, joten yhdellä lisäpäivällä oltaisiin tultu sen kautta helposti.

Lautta Visbyhyn lähti meillä 21.00 ja oli perillä 0.05. Myöhäinen ajankohta oli haasteellinen, mm. sen mökin löytämisen suhteen, mutta sinänsä kolme tuntia lautalla meni suht nopeasti. Meillä oli paikat etusalongissa ; numeroitu istuin, pöytä, paikkalamppu, ja elokuva, joka tuli ympäri salonkia ripustetuista näytöistä. Hintansa väärti? Ei. Mutta jos haluaa olla varma istumapaikastaan, kyllä. Lautalla oli pikkuruinen leikkihuone ja pikkuruinen videohuone, jossa pyöri lastenleffoja. Kahvila, josta sai ranskalaisia ja lehtiä. Kolme tuntia menee siis helposti, kun on omaa luettavaa, pelejä, peittoja ja piirustusvälineitä.

Ensimmäisenä päivänä mentiin rannalle. Kartta auki ja tuonne. Etäisyydet saarella oli suhteellisen lyhyitä, joten rantoja riitti. Enemmän silti saaren länsirannalla. Me valittiin paikka nimeltä Slite. Ja miten sattuikaan, siinä matkan varrella oli Euroopan suurin sementtitehdas. Ja aiheeseen sopivasti kalkkikivilouhimo. Voi niitä suuria dumppereita, ne oli isoja... Ranta itsessään oli ihan miellyttävä, hiekkainen, pittoreski kahvila, merivesi kirkasta, ruusuisia ruotsalaishuviloita suoraan siinä vieressä.

Illalla ajettiin Visbyhyn. Syötiin ja käveltiin. Vanhat muurit oli valtavia ja niiden sisäänjäävä kaupunki oli ihana. Kierreltiin siellä jäätelöä etsimässä -tekosyyllä. Yhtäkkiä alkoi kuulua oopperaa. Joku tuttu kappale, sanotaan nyt vaikka Lentävästä Hollantilaisesta. Seurasin ääntä (ja perhe seurasi minua). Erääseen raunioituneeseen kattonsa pudottaneeseen katedraaliin oli rakennettu ulkoilmaesityspaikka. Ovet oli tiukasti kiinni, mutta musiikki tulvi ulos asti. Lähellä oli leikkipaikka, joten pysähdyimme hetkeksi. Lämmin leppoisa kesäilta nurmikolla istuskellen ja oopperaa kuunnellen. Hieno! Jäätelöäkin loppujen lopuksi saatiin. Erään toisen raunioituneen 1300-luvulta peräisin olevan talon viereen oli pykätty kaikessa sovussa kahvila/kioski.

Seuraavana päivänä menimme Kneippbyhyn. 22 euroa päivästä vesihuvipuistossa ja maahuvipuistossa; halpaa. Otto 2 v viihtyi pomppulinnassa ja hiekkalaatikolla kaivurin kanssa :D muut nauttivat vesipuistosta koko päivän. Välillä käytiin syömässä. Lähtökohtaisesti ruotsalaisista ruokapaikoista saa hyvää ja monipuolista ruokaa halvalla. Ruokailun jälkeen oli hetki; isommat lapset oli laitteissa, Otto oli hyvällä tuulella saatuaan ruokaa, istuttiin kolmestaan ulkona varjon alla. Merituuli oli leppoisa, näkymä merelle kaunis , varjossa oli viileää, kahvi oli hyvää. Ja jotenkin se sohvaryhmäkin oli hirveän pehmeä. Päätettiin tilata sellainen meidän terassille... Siinä kävi mielessä, että tänne voisi tulla uudestaan n. 6 vuoden päästä; lapset kiertelisivät huvipuistossa ja minä ja mieheni juotaisiin kahvia kaikessa rauhassa koko päivän siinä varjossa istuskellen.

Illalla syötiin ja pakattiin ja siivottiin. Aamulla lähdettiin aikaisin. Tultiin satamaan 45 minuuttia etuajassa, kun oltiin katsottu lautan lähtöaika väärin. Mikä oli onni onnettomuudessa; tällä kertaa meidän paikat ei olleet etusalongissa vaan kahvilassa. Ja ekojen joukossa laivaan päässeenä saimme siis paikat :D

Lautta oli Nynäshamnissa n. 12.00. 50 km ja oltiin Tukholmassa. Isommat lapset viettivät iltapäivän isänsä kanssa Vaasa-museossa. Lapset ilmaiseksi sisään! Minä ja Ottokin siellä käytiin (mielenkiintoinen esillepano, museota voi oikeasti suositella, jos yhtään historia kiinnostaan), mutta 2 v enemmänkin pelkäsi 1950 - luvun sukelluspukuja kuin olisi arvuutellut niiden painoa. Joten me kierreltiin siinä ympäristössä. Todettiin, että Junibacken ei ole meidän paikka eikä Gröna Lundkaan. Skanssen ehkä.

Sitten käytiin syömässä. Syöminen neljän lapsen kanssa vieraassa kaupungissa on haasteellista. Kaikkien pitäisi syödä jotain, kaikkien pitäisi viihtyä paikoillaan mitättömillä virikkeillä suhteellisen pitkä aika, ruuan pitäisi tulla nopeasti ja valikoimaa pitäisi olla. Muistin nähneeni edellisen kerran Jensen's Böfhusin matkan varrella. Muistin että käytiin sellaisessa vuosia sitten Tanskassa ja se oli hyvä. Mentiin sinne. Ja se oli hyvä. Selkeä konsepti lapsiperheille. Simppeliä ja vaivatonta. Ei gurmeeta, ei mitään paikallisväriä, mutta eipä niitä haettukaan. Oltiin siis Östermalmilla, vähän matkan päässä olisi ollut kiva leikkipuisto, mutta ei menty sinne. Mentiin laivaan.

Minulla oli reissulle yksi tavoite: löytää sandaalit. En löytänyt, ei käyty yhdessäkään kenkäkaupassa. Tukholmassa kävi mielessä, mutta en jaksanut nähdä shoppailuun tarvittavaa koko perheen liikuttelun / viihdyttelyn vaivaa. Ravintolasta poistuessa huomasin, että naapurissa oli kenkäkauppa, kaikki sandaalit -40 - 60 %. Harmitti hetken. Ei tavara maailmasta lopu, ei edes alennusmyynneistä. Seuraavalta reissulta sitten sandaalit :D

Lasten mielestä parasta oli vesipuisto ja Vaasamuseo. Otto tykkäsi laivoista yleensä. Minulla on fiksaatio Tobleronesta ja laivoista, joten tykkäsin siitä (+ sohvasta + musiikista).

Pidempäänkin oltaisiin Gotlannissa viihdytty!

Lomalta

... terveisiä kaikille (töihin) palaaville. Suosittelen tätä pehmeää laskua rutiineihin. Työniloa! :D