Lisää julisteita

Googletin Keep calm -sanonnan, oliko se I vai II maailmansota (II), kun sitä (melkein) käytettiin.

Samalla löysin muitakin.

Esimerkiksi jos sitä kuvitteli, että suutelua ainakin on harjoiteltu ja ehkä opittukin.


Äitinä hyödyllinen lause. Milloin löydän posterin, jossa sanotaan: reput pois lattialta, kengät telineeseen. .. Mutta jos ottaa kasvatuksellisen funktion pois, niin tästä saa ihan mielenkiintoista ajateltavaa.

Osterit on oikeasti ihan kauheita. Vaikka laittaisi kuinka sitruunaa. Tämäkin pitää varmaan tulkita miten haluaa.




Hauskaa työviikkoa :D

Keep Calm and Go on

Tykkään ajattelusta, joka on tiivistetty muutamaan sanaan.

Tämä II maailmansodan brittien tunnuslause on levinnyt laajalle. Totta kait tehtiin muunnelmia teemasta. Oma suosikki tuo run amok.

[via]

Loistavaa maaliskuuta!

(Tiedättekö sellaisen seuraleikin, jossa pitää keksiä itsestä adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi? M:kirjaimella ei ala kuin mainio tai mukava, ja molemmat ovat suhteellisen hankalia ääneen sanottavaksi. (En tiedä leikitäänkö enää edes mitään seuraleikkejä, tämä oli muunnelma jostain hämärästä ambulanssileikistä. Meidän lapset ovat leikkineet murhaajaa, se kait on seuraleikki...). Joten maalikuu saa olla mainio ja mukava ja ennen kaikkea loistava.)

Terveisiä hiihtolomalta! Rinteessä oli niin kylmä, että ripsiin jäätyi jääpuikot. Mutta metsässä laskettelu on edelleen (20 vuoden tauon jälkeen) hauskaa! Miten tässä mun elämässä näin kävi; ennen menin itse ekana metsärinteisiin ja nyt pojat opasti minut sinne ja pysähtyivät säällisin välimatkoin odottelemaan ja kerran ottivat suksetkin pois, että pääsivät kuusen alle apuun.

Hiihtoloman päätin käyttää lasten kanssa olemiseen ja rentoutumiseen. Ja ihan tehokkaasti tuo sujuikin, asiallinen lukeminen jäi väliin, Sköna hem tuli nippa nappa koluttua, ja Rosamunde Pilcher oli taas ihanaa ja leppoisaa, hiihtolomaluettavaa. Sitten kudoin. Esikoiselle ihan valmiin pipon ja samoilla väreillä omaakin hyvän matkaa. (Tähän on siis tultu. Olen äiti, joka kutoo sillä aikaa kun lapset rymyää metsärinteissä. Hassua ettei tämä edes harmita... :) )

Ranskattaren apua tarvitsin, koska loman loppuosa sukuloitiin = syötiin hyvin, istuttiin paljon, liikuttiin vähän. Sunnuntaina oltiin omituisessa mieli-kotona-ruumis-matkalla -välitilassa ja luin kevennykseksi purjokeitosta. Keitinkin erän ja soseutin porkkanan kanssa, mutta sen suurempaa paastoa siitä ei syntynyt. Ei se hyvää ole, vaikka kuin olisi ylensyönyt olo. En tiedä pitäisikö sen ollakaan; tasapaino ennen kaikkea. Jos on monena iltana, aamuna ja päiväkahvina vetänyt leivosta leivoksen perään, joku tasapainoa vaativa ajatuspoikanen sanoisi, että paha ja mitäänsanomaton purjokeitto on siitä juuri oikea seuraus...

Ehkä hyvä että paasto jäi, koska koko perhe käy läpi ihmeellistä tautia; maha sekaisin, kurkku kipeä, yskä ja kova kuume. Odottelen kuopuksen päiväunilta heräämistä, lähdetään labraan... Aamulla harrastin lempipuuhaani, kaappien tavaroiden vetämistä lattialle.

Reipasta viikkoa, kurkkupastillein ja kirjoin tai ilman!