Verhoan siis olen

Tälle illalle oli kovasti odotuksia. Loman ensimmäinen ilta. Ja kävi niin kuin tällaisissa tapauksissa aina käy: asiat etenevät omalla painollaan ja mutkikkaalla reitillään aivan toiseen suuntaan.

Minun piti tekemäni verhoille jotain.

Joko paljastamaan tämän piilossa oleva



tai sitten viimeistelemään tämän sovitteilla olevan.

Noihin verhoihin on päädytty mutkan kautta. Ostin opiskeluaikoinaan (varmaankin pankin lainaamilla rahoilla) Jane Churchillin Indian summer -verhokankaat. Ne palvelivat aikansa meidän boheemissa opiskelijakodissa. Sitten tein niistä pussilakanat ja tyynynpäällisiä ja ne palvelevat edelleen hyvin.

Halusin keittiöön Jane Churchilliä (alla) mutta sitä ei tullut sopivasti vastaan. Huonoina kompromisseina on sitten hankittu Hemtexin kapat, Tiimarin (!) kapat, Pentikin kaitaliinat, jossain välissä oli pelkkä valkoinenkin, sitten tuli tämä Esmen New Heaven ja nyt sovitteilla siis tämä yllä oleva, joka pitäisi kantata valkoisella ja valelaskottaa.

Mutta en ommellut verhoja. Käytin illan a) selvittämällä, mitä kirjoja meillä on lainassa b) paikallistamaan nämä kirjat talosta c) täsmentämään näistä kirjoista ja kirjallisuusdiplomivaatimuksista mitä vielä tänä keväänä lasten kanssa luetaan. (= Lapset lukevat, ja minä harpon kirjoja läpi sen verran, että osaan tehdä niistä kysymyksiä. Ja mikään ei ole mukavampaa; luin Robin Hoodin, Nikke -kirjat, Ullan ja Johannan ja monta muuta hyvää.) Sitten luettiin yhdessä ja kuunneltiin Azkabanin vankia samalla kun siivoilin huonetta.

Tuosta mutkan kautta maaliin pääsystä. Selasin muotilehtiä (korostus oma ja sarkastisuuteen viittaava).

Elle esittelee inspiraatiokuvia. Vaikka pinnistän kapasiteettini äärimmilleen, en käsitä miten, miksi ja missä tilanteessa mikään tästä olisi inspiroimassa. En tiedä, missä maailmassa kuvan suunnitellut muotitoimittaja kuvittelee meidän tavisten olevan töissä. Tai mitä meidän tekevän vapaalla.



Luin Voguen. Ei sielläkään ne muotikuvat kiinnostaneet, mutta tämä pikkukuva Gwyneth Paltrowista inspiroi. Tummansininen yläosa ja löysä valkoinen alaosa: tykkään! Ja miten sattuikaan että kaapista löytyy tummansinisiä yläosia (jos kohta ei Armani Priveä) ja valkoisia alaosia! :D




Sitten luin Glorian. Edelleenkään taiteelliset ja inspiroivat muotikuvat ei sytyttäneet yhtään lamppua. Mutta paparazzin pikkukuva kyllä; tuolla taustalla on paljon ruskeita laukkuja. Ruskeita laukkuja, sellainen! (Onneksi muistin, että yksi hyvä on suutarilla paikattavana). (Ja muistin myös, että seuraavassa laukussa täytyy olla kaksi osaa kahdella vetskarilla eroteltuna ja molemmat osat niin isoja, että niihin mahtuu kannettava + nopean yöpymisen kamat).




Nyt lähden inspiroitumaan lomalle. Lukemaan ja ompelemaan ja sen sellaista puuhaamaan :D

Elle 3/2010, Vogue 2 / 2010, Gloria 4 / 2010.

Kaunis kiitos

Kiitos Aamunkukalle! :)

Ja päivälle piristystä:

http://www.youtube.com/watch?v=dFTYB62k8yM

Katselin tän eilen illalla sängyssä kännykällä ja purskahdin ääneen nauramaan. Johon vieruskaveri heräsi ja kysyi, mitä kuvittelin tekeväni. :D

Hauskaa

...alkanutta työviikkoa! :D

"Another reminder came into us from one of the associate principals because of some recent issues with the staff Xerox machine. It often breaks down, which is no big surprise because this school is the size of a mall and we only have access to the one photocopy machine. In a situation like this, wear and tear will always win. Why doesn’t the administration get that?

This reminder came with some, um, odd tips. He wants us to remember that “machines need love too.” Hmm. Unfortunately, he didn’t stop there with his theme. He encouraged us to “whisper sweet nothings into its ear” and not to forget to “compliment it from time to time.” I actually read, “make it feel wanted.” He specifically said, “tell it that it looks pretty,” and offer to “cook dinner on occasion.” Who wrote the Xerox manual, Barry White? "

Täältä.

Hyvää Minna Canthia!

Siinäpä tomera nainen !

Tasa-arvon vuoksi pieni kuriositeetti. Vilpittömänä ihmisenä, jolla on loputon usko markkinavoimien rehellisyyteen, luovutin niitä muutamaa rapakon takaista lehteä (edelleen odotettavia!) tilatessani sähköpostiosoitteeni.

Aamulla minua odotti kyselytutkimus Better Homes & Gardenilta.

Webbikyselyt on hauskoja, jos niitä lähestyy analysoidakseen kyselyn tekijän ennakkokäsitystä meistä kyseltävistä.

Ja jostain syystä olen varma, että SmartMoneyn lukijoilta (puhumattakaan autolehtien lukijoilta) ei kysytä:

Completely Unsatisfied = 1 // 2 // 3 // 4 // Completely Satisfied 5 // Does Not Apply to Me

My identity and development as an individual
The amount of time I have to make and nurture friendships
The amount of time I have to spend with my children/family .

Siis hyvää päivää! Tasa-arvo on kimurantti juttu ja sen toteuttaminen vielä kimurantimpi, kun sukupuolia erottavia tekijöitä on vähemmän kuin yhdistäviä. Mutta että tilaamani lehden (en kyllä muista tilanneeni BHGtä...) tuottajaa kiinnostaa, mistä osa-alueesta erityisesti tunnen syyllisyyttä. Auttaisiko lehden lukeminen siis poistamaan jotain näistä, kehittämään vaikka identiteettiäni haluamaani suuntaan

Joka suunta on siis mikä.... sehän se ongelma ihmisellä onkin, että eihän sitä etukäteen tiedä, mihin suuntaan pitää kehittyä, kun on vielä niin kehittymätön. Enkä tarkoita nyt käsivarsilihaksia. Niistä tiedän, ettei niitä ole kehittynyt. Minulla on roikkumistanko ovessa, enkä saa vedettyä kuin 0,5 leukaa.

Minna Canthin kunniaksi minulle ja muille: ei syyllisyyttä (tänään)! Ollaan täydellisiä joka hetki, ja pyörähdetään kaikille, jotka yrittää syyllisyydellä meitä manipuloida!

(Sinänsä tykkään lukea tuota nimenomaista Better Homes & Gardens lehteä siksi, että olen nainen. Siis osa lukunautinnosta tulee siitä, että tiedän pystyväni nauttimaan lehdestä, koska olen nainen, ja miehet ei samasta syystä pysty sen lukemisesta samalla lailla nauttimaan).

Aurinko armas

Tyttöni soitti eilen ja sanoi " Äiti oikein pirskahtelen elämäniloa! Aurinko paistaa ja lumet sulaa! Onko sullakin paljon elämäniloa?"

Kuulustelin poikaa eilen enkun kokeeseen.

-Hurry up => Hurry up, lift Harry up!
-Shoot. Good goal. => Shoot good gown.
-Keep + cheap => I keep cheap sheep.

Tämän jälkeen kävin nukkumaan iloisella mielellä ja tartuin (ihan vain kuvia selatakseni..) Eva Braunin elämäkertaan. Karmeaa luettavaa.

Jännää. Natsien käyttäytymistä on joskus selitetty ihmisen halulla komformismiin. Samalla halulla selitetään muotia. Noin yhteiskuntarauhaa ajatellen olisi suotavampaa, jos ihmiset samastuisivat toisiinsa muodilla eivätkä toisiaan tuhoamalla.

-Ostit taas uuden muotilehden?
-Oli ihan pakko. Olen vähän lipsunut tuon kansainvälisen muodin seuraamisesta ja sillä lipsumisella voi olla tuhoisat vaikutukset yhteiskunnalle.

-Ostit taas uuden lyhyen / pitkän / vaalean / tumman kevättakin?
-Oli ihan pakko. Muotia on seurattava että elää.

-Tilasit sitten kaksi uutta sisustuslehteä? Unelmien talossahan ollaan asuttu vasta kaksi vuotta?
-Oli ihan pakko. Tyynyjen kuosia pitää päivittää ettei meistä ihmisistä tulisi hirviöitä.

Hatunnosto siis kaikille meille bloggaajille ja blogien lukijoille, komformismin toteuttajille ja laajemmalle saisi levitä (eikä kunniamerkitkään haittaa tekisi) ja kohta se kevätkin tulee !