torstai 5. tammikuuta 2017

Sipilöinnistä pekkarointiin





Postikärryn matkassa sananvapauden ja infran pyhä liitto
[photocredit]

Kuinka kauan pekkarointia kesti, ennen kuin pekkarointi verbinä vakiintui?

Minkä tulkinnan tulee sana sipilöinti saamaan? Se voisi olla kunnianhimoisten rakenneuudistusten määrätietoinen eteenpäinvieminen poliittisessa ristivedossa.

Todennäköisesti sipilöidä tulee kuitenkin tarkoittamaan turhautunutta kommentointia tilanteessa, jossa ei kannattaisi sanoa mitään. Aika näytää, kumpi tulkinta vakiintuu. Mielenkiintoista myös nähdä, kuinka kauan vakiintumiseen kuluu aikaa.

Sipilöinnin alle on joka tapauksessa jäänyt, mistä oikein oli kyse. Olisiko multimiljonääri, joka toimii pääministerin minuuttiaikataululla, todellakin vaivautunut veivaamaan päätöksiä monen hankintaportaan läpi siten, että kaukainen serkku voisi jotenkin hyötyä? Tyhmää on lähinnä olla näkemättä puolueettomuuden vaatimuksen ehdottomuus ja asian kiinnostavuus muille. Pekkarointi on levittänyt epäilyn harmaan pilven kaiken poliittisen päätöksenteon ylle vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.

Sipilä niittää sitä, mitä Pekkarinen on kylvänyt.

Median toiminta sen sijaan on tekopyhää. Sananvapaus on yksi median ulottuvuus ja julkinen ajojahti klikkausten toivossa on toinen ulottuvuus. Ensimmäisen varjolla vaaditaan oikeutta jälkimmäiselle.

Sananvapaus ja neljännen mahdin idealismi ei juurikaan journalismia ohjaa. Ne asettavat toiminnalle reunaehdot, eivät tavoitetta.

Anne Moilanen, itsekin monessa kohussa mukana ollut journalisti, tutki asiaa vertailemalla poliittisia skandaaleja Isossa-Britanniassa ja Suomessa. Poliittisia skandaaleja halutaan; niistä toimittaja saa lisää liksaa, julkisuutta, mainetta ja kunniaa. Skandaaliuutisoinnin tavoitteena on päänahkojen metsästys; jonkun täytyy erota.

Vasemmalle kallistuneen journalistin suurin haave on, jos oikealle kallistunut poliitikko joutuu eroamaan. Tai koko hallitus. (!)

Skandaalijournalismista on pieni matka populismiin ja siitä taas vain pieni askel valeuutisointiin. Skandaalijournalismi on luistelua erittäin liukkaalla ja kaltevalla pinnalla. Yksittäisen poliitikon ero ei ole pahin mahdollinen seuraus. Skandaalijournalismi rapauttaa uskoa demokraattiseen päätöksentekoon ja lopulta myös itseensä sananvapauden ja neljännen vallan edustajana.

Ehkä sipilöinti tuleekin tarkoittamaan tätä: reagointia tarkoitushakuiseen poliittiseen uutisointiin, jossa kafkamaisesti tuomio on jaettu ilman syytettä tai kuulemisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti