keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tulevaisuuden sietämätön valoisuus

 
Juokseva vesi on helppo ylittää, kun vastaranta on ihan tuossa käden ulottuvilla.
 
Keskiviikkona ennen pääsiäistä on mukava suunnitella, mitä kakkua sitä tulevina pyhinä söisi. Reseptipankit on herkullisia kakkuja täynnä! Aurinko paistaa, ilma on kirkas ja hetkittäin lämmin, kakunsyönnin jälkeen lenkille!

Vaikutusajan etäisyyden huomioiminen tämän hetken tekemisiin ei aina ole helppoa. Kakku maistuu hyvältä nyt, lenkkeily näkyy vyötärössä myöhemmin. 

Syönkö tänään lounaaksi sushia naapurissa vai linjastosalaatin alakerrassa, ja säästyneillä 5 eurolla matkustan syksyllä?

Luenko illalla paksua tiivistä kirjaa, jossa saattaa olla joku mielenkiintoinen joskus tarpeellinen tiedonjyvänen, vai ohutta ja kevyttä kirjaa, joka nukuttaa saman tien?

Pidennänkö nyt työaikaa, että tulevaisuudessa olisi töitä? Tai vielä abstraktimmin, pidennänkö minä nyt työpäivääni, että jollakin muulla olisi tulevaisuudessa töitä?  Hankalaksi menee, vaikka tämän kysymyksen pohtijoina on Suomen kärkitoimijoita työelämän osalta, joilla on vieläpä käytössään tutkitut visiot tulevaisuudesta.

Taitoa on tietysti annostella juuri oikeat määrät kakkua ja lenkkeilyä, lukea paksua kirjaa sushipaikassa mutta ei joka päivä.

Sekä terävöittää omaa työtään ja tekemisiään. Siitä voi aina olla itse ylpeä, vaikka ne työmarkkinatoimijat eivät tätä keksineetkään. Meillä säilyy, onneksi, valta oman työnteon tehostamiseen, eikä sitä EKlle ja SAKlle saa antaakaan.

#kiky #pääsiäinen #aurinkojapitkätpäivät #minäite





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti