perjantai 5. helmikuuta 2016

Väyrysen itkupotkuraivari





Perussuomalaisia äänestäneet ovat siirtyneet nukkuvien puolueeseen.

Väyrynen perusti oman puolueen.

Molemmissa sama ilmiö. Turhautuminen siihen, että oma mielipide ei johdakaan maata.

Demokratiassa vallitsee äänestämisen vapaus. Äänestämättä jättäminen jättää vallan niille, jotka äänestävät. Tähän meillä on vapaus, joskaan ei moraalista oikeutta.

Väyrysen perustelut oman puolueen perustamisesta ovat sen sijaan demokratian vastaisia. Hän oli vilpittömästi sitä mieltä, että 7000 äänellä Lapin vaalipiiristä hänen olisi pitänyt pystyä ohjaamaan Keskustan politiikkaa. Kun hän ei siihen pystynyt, hän perusti oman puolueen.

Väyrynen on tehnyt politiikkaa 46 vuotta. Sinä aikana maailma on muuttunut paljon. Ymmärtäähän sen, että muutokset harmittaa ja entisiä helppoja aikoja on ikävä. Niin mukavaa kuin olisikin ajatella, että politiikassa olisi 'yksi ainoa oikea' vaihtoehto (se minun), jonka avulla pääsee 'parhaaseen' lopputulokseen (minun kannalta), se ei pidä paikkansa. Jokaisessa päätöksessä on lukuisia muuttujia ja päätösten vaikutusta on joskus mahdotonta arvioida etukäteen. Ja tämä monimutkaisuus on syynä siihen, miksi persuja äänestäneet nyt nukkuvat. Onhan nukkuminen helpompaa kuin selvittää ja seurata, mitä oikeasti tapahtuu.

Vallanhalu ja muiden mielipiteen täydellinen huomioonottamattomuus on silti aina yhtä puistattavaa. Väyrysen kannattajia tämä ei tunnu haittaavan, ja siihenhän heillä on vapaus. Mutta miksi media kohtelee Väyrysen itsekkäitä pyrkimyksiä silkkihansikkain? Miksi Väyrysen populistista valehtelua ('aluepolitiikka on kokoomusvetoista') ei ammuta alas? Onko media itsekin kuin Kekkonen, ja ymmärtää lajitoveria? Toivottavasti ei.

#poliittista #demokratia #nukkuukomedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti