maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kun tarpeeksi väännetään, kääntyy se


Vihdoinkin se suuri ja jättiläismäinen möhkäle suostui taipumaan lukuisten asiaan perehtyneiden ihmisten tahtoon ja kääntymään toiveiden mukaiseen suuntaan.

Aurinko siirtyi eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. High five kaikille meille, jotka tätä odotimme!

Ja johtuen pidemmistä päivistä ja erinomaisesta eilisen lauantain lämmittävästä auringonpaisteesta, myös sote-uudistus sai suunnan ja muodon.

Erikoissairaanhoidon  menot kasvavat hurjaa vauhtia. Kuntien rahat eivät sen sijaan kasva, joten erikoissairaanhoitoon käytetyt eurot on olleet poissa toisaalta, käytännössä perusterveydenhoidosta. Mikä on kurjistanut palveluja; terveysasemia, hammaslääkäriä, neuvoloita ja sosiaalipuolta. Sitä osaa, joka hyvin hoidettuna ehkäisisi sen, ettei erikoissairaanhoitoa tarvita niin paljon.

Kun lisätään mukaan kuntien erilaiset valmiudet tuottaa palveluita ja kehittää toimintaansa, lisääntyvät haasteet ikääntyneiden määrän kasvaessa, niin kyseessä on vyyhti, jota on yritetty ratkaista vuosikausia turhaan. 

Jos peruspalvelut tuotetaan Suomen sadoissa pienissä kunnissa, palvelut kuihtuvat ja näivettyvät ja lopulta kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Kuntauudistus olisi suurentanut kunnat ja järkevöittänyt toiminnan, mutta kuntauudistus ei nauti kaikkien kannatusta. 

Vähän yllättävää on siis, että kaikille sopi nyt sovittu malli, jossa järjestäjä on miljoonaorganisaatio. Ns erva-alueet rakentuvat yliopistollisten keskussairaaloiden ympärille. Tämä hallinnollinen alue jatkossa päättää, mitä palveluja tarjotaan, missä laajudessa, kuinka usein, kenelle, millä hinnalla.

Käytännössä siis kuntien edustajista valitaan 'lautakunta', joka päättää, missä alueen palvelut sijaitsevat. Missä on neuvolat, missä hammashoitolat, missä sosiaaliviraston päivystys. 'Lautakunta' myös päättää, missä laajudessa hammaslääkärin hoitoa annetaan ja kelle, sikäli mikäli laki ei tätä jo sääntele. Näitä palveluita voi tuottaa kunnat, kuntayhtymät (esim. HUS) tai yksityiset. 

Hyvää tässä on :
1. perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito ovat samoissa käsissä, joten optimaalisesti järjestettynä perusterveydenhoidon rooli kasvaa ja erikoissairaanhoidon rooli pienenee. Toiminta organisoidaan uudestaan. Näin silloin, kun asioita mietitään järkevästi, muutosvastarintaa tuntematta ja avoimena uudistuksille. Valitettavasti näin ei aina ole.

2. Jos painopiste siirtyisi perusterveydenhoitoon, sairauksiin puututtaisiin aikaisemmin ja nopeammin. Tässä käyttäjät eli me olisimme voittajia.

3. Jos tuottajiksi otetaan myös yksityisiä yrityksiä, toimijoiden välille saadaan kilpailua, joka parantaa laatua ja pudottaa hintoja. Turhat läskit sulaa pois. 

Huonoa tässä on:
1. Kun rahaa käyttävä taho on eri kuin rahaa tuottava taho, käsitys siitä, mikä on kallista ja mitä palvelut voivat maksaa hämärtyy. Erva-alueille voidaan määrätä veronkanto-oikeus. Mutta koska sosiaali- ja terveyspalvelut eivät tuota rahaa vaan käyttävät sitä, kuntien elinkelpoisuudesta huolehtiminen jää muiden vastuulle. Tällaisella toimintatavalla on kustannuksia nostava taipumus. Aina. 

2. erva-alue on palvelujen järjestäjänä. Kovin on etäinen taho määrittelemään, missä ja milloin kouluterkkareiden vastaanottoa kannattaa järjestää.

Jännää on, miten puolueet kommentoivat ratkaisua: saatiin lopputulos, hyvä! Päätöksen sisällön analyysit ovat pienemmällä huomiolla.

'Ratkaisun löytyminen tärkeää' Verkkouutiset
'Historiallinen kaikkien puolueiden yhteinen ratkaisu ' Demari
'Luottamus päätöksentekoon palautettu' Suomenmaa

Paljon tarvitaan hiomista, sopimista ja yhteistä ymmärrystä jatkossakin, ettei juuri synnytetty automaattia, joka kyllä tuottaa terveyttä, mutta muiden kuntapalveluiden eli käytännössä koulun ja opetuksen kustannuksella.

Toivottavasti ei tarvitse jälkiviisaasti ihmetellä, että kuntauudistus olisi ollut parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti